**SUURperheodottajien loppuviikon kuulumiset ja kysymys**
Ajattelin avata loppuviikon keskustelun, kun tuo edellinen viestiketju oli jo päässyt niin komean pitkäksi. Lisäksi minulla olisi teille kysymys, jonka kanssa en malta millään odottaa maanantaihin.
Käykää kuitenkin vielä kurkkaamassa nuo eilisen ja tämän aamun aikana ilmaantuneet viestit tuolta edellisestä pinosta.
Kysymys kuuluisi: Miten teillä on ratkaistu lasten tilapäishoitotarpeet ja miten teillä lasten isovanhemmat tai muut sukulaiset osallistuvat teidän ja lastenne elämään?
Kommentit (19)
Joo, edellinen ketju oli jo aika pitkä, mutta on tosi kiva vaihtaa ajatuksia muiden isojen perheiden äitien kanssa =)
Isovanhemmista... Minun vanhempani ovat eronneet eivätkä juuri ole kiinnostuneita lapsistamme. isä on täysin alkoholisoitunut ja äitikin aika hyvästi. Eli en heille edes lapsia hoitoon/kylään luottaisi. Äitini luona käydään lasten kans muutaman kuukauden välein.
Miehen vanhemmat on ne jotka lapsia hoitaa ja ottaa yökylään. Muualla eivät ole hoidossa olleet. Esikoinen on ollut pari kertaa yökylässä kummisedällään. Mummulassa tykkäävät olla. Välillä ovat porukalla ja joskus ottavat lapsia yksitellen yökylään. kesä oli tosi hirveä kun oli älytön pahoinvointi alkuraskaudessa ja kova kuume joka veti ihan veltoksi ja mies just silloin työmatkalla. Kyllä tuntui että itku pääsee kun ei oo ketään joka vois tulla kaveriksi lapsia kattomaan ym. Olen semmoinen luonteeltani että haluan ja yritän pärjätä omillani enkä halua vaivata muita. Silti joskus tulee tilanteita että tarvisi jonkun katsomaan lapsia kun ite käy vaikka lääkärissä tms. asioilla. Kumminkaan en uskalla mistään kaupan ilmoitustaulultakaan lapsenlikkaa hommata kun kolmessakin on aikapaljon kattomista, varsinkin kun pojat on aika vilkkaita. Yleensä siis otan lapset mukaan tai yritän järjestää menot miehen työvuorojen mukaan. Sitten taas liikutaan koko revohkalla kun ite en omista ajokorttia.
Meillä on keskimmäinen taas vaihteeksi kuumeessa. 23.päivä alko ja välissä oli jo viikon terveenä ja nyt taas...
Tytön synttärit olis ylihuomenna, pitäs alkaa kakkupohjan tekoon. Vauvalle olis pikkuhiljaa kaikki sänkyä myöten valmiina.
Mieskin alkaa pikkuhiljaa tajuta ettei tässä enää vauvan tuloon niin kovin pitkä aika oo...
matilda 35+4
moi vaan,
meillä on sellainen tilanne että kaikki isovanhemmat asuvat tosi kaukana, mun vanhemmat 600km ja miehen 900 km päässä. Mun vanhemmat eivät ole enää työelämässä kuitenkin suht nuoria ja hyvässä kunnossa. Heistä on ollut meille paljon apua välimatkasta huolimatta nyt varsinkin rakennusaikana. Tytöt ovat lomilla pitempiä aikoja mummolassa. Miehen äiti tulee vastentahtoisesti jos jaksaa pyytää. Viime vuonna oli 2 kertaa, hänkään ei ole enää työelämässä. Osa lapsista asuu lähempänä joten heillä kyllä on useasti, toisaalta ymmärrettävää, mutta tämä on myös asia josta olen pahoittanut mieleni :(
Arkiset hoitopulmat ollaan ratkaistu ystäväpiirin avulla puolin ja toisin hoidetaan muutaman ystävän kanssa lapsia ja sitten loppusyksystä meillä on käynyt säännöllisesti MLL:n tyttö hoitamassa. Tosi reipas tyttö onkin! Kaikenkaikkiaan meillä on ihan hyvin asiat mutta välillä tuntuu siltä että kumpa vaikka omat vanhemmat asuisivat lähempänä, voisi vaikka yhdeksi yöksi viedä lapset tai lähteä kauppareisulle yksin...
näin meillä, sagai 36+4
Isovanhemmat asuvat molempien puolelta tosi kaukana (500 km). Omat vanhempani kyllä varmasti joskus hoitaisivat vaikka ovatikin vielä molemmat työelämässä. En kovin usein viitsisi kuitenkaan heitä rasittaa, kun ovat aivan selvästi nykyään huomattavasti aikaisempaa väsyneempiä...alkaa heillä ikä ja työssäkäynti yhtäaikaa olla jo riittävä ponnistus. Miehen isä on myöskin vielä työelämässä (yrittäjä), ainoastaan anoppini on siis eläkkeellä. Hänelläkin on niin paljon omia vaivoja jo olemassa, että en viitsisi lapsia hänelle jättää. Isommat lapset, nämä koululaiset, ovat kyllä olleet siellä aika vastakin yökyläilemässä, mutta tuota pientä en jättäisi. Hänessä kun on hommaakin aivan eri tavalla :)
Täällä pääkaupungissa asuu itselläni kolme aikuista sisarta miehineen. Heillä ei kenelläkään ole vielä omia lapsia. Ovat kuitenkin niin kiireisiä omien menojensa kanssa, että harvoin tulee pyydettyä. " Paras" hoitaja pienimmälle näistä sisarista on myös itse vuorotyössä - harvoin siis edes ajallisesti sopisi yhteen meidän menomme ja hänen vapaansa. Täällä Helsingissä on myös sellainen jännä piirre, että vaikka asutaankin samassa kaupungissa, niin tosi harvoin tulee nähtyä. Isossa kaupungissa välimatkat voivat olla ihan vastaavat kuin maalla kahden kaupungin välinen etäisyys. Ei siis ole ihan pikkujuttu samassa kaupungissakaan toimittaa lasta hoitoon...matkoihin menee helposti 45 min yhteen suuntaan!
Ihan maksettuja ulkopuolisia hoitajia emme ole vielä käyttäneet pienimmälle ollenkaan. Toisaalta tarve on alkanut ilmaantuakin enimmäkseen vasta nyt kuluneen syksyn aikana. Alussa olin niin umpihurmiossa tuosta vauvasta, että en olisi kenellekään halunnut häntä jättää. Sitten kun yritimme juuri tätä yhtä sisartani häntä hoitamaan, niin vauvalla oli pahin vierastamiskausi meneillään...itkuahan siitä vain tuli :) Vasta nyt ennen joulua jätimme silloin jo vuoden täyttäneen tyttömme hänelle uudestaan ja kaikki meni aivan tosi hienosti! Huiskutimme vain heiheit ja palatessamme oli neiti ihanasti päiväunilla. Ei yhtään itkua!
Saako esim. MLL:sta aina saman vakihoitajan? Meidänkin pitäisi ehkä alkaa käyttää noita maksettuja hoitajia vähitellen...jos yleensä haluamme vaikkapa miehen kanssa päästä jonnekin kahdestaan :)
Nytkin olisi ennen tätä neljännen syntymää haaveissa viettää jokin yönylireissu kahdestaan, mutta tuo pienimmän hoito on se ongelma. Isommat kyllä menevät vaikka junalla kahdestaan mummolaan. Kai se vaan täytyy alkaa jotakin ratkaisua miettimään...muuten ei tule lähdettyä ollenkaan. Sitten kun huhtikuussa tämä nelonen syntyy, niin ei taas hetkeen ole mitään mahdollisuutta mennä.
Että näin. Olimme tänään koko perhe uimahallissa ekaa kertaa. Mies vei pienimmän miesten puolelle, joten minä sain olla kahdestaan naisten puolella tuon koululaistytön kanssa. Ihan kiva noin...on nimittäin jo aika kovaa hommaa touhuta tuon sylissä kannettavan kanssa, kun omakin olo on tosi tuhti ;) Uimahalli on muutenkin ihan mukava paikka käydä lasten kanssa. Itsellä on vaan iho talvella niin kuiva, että ei tahdo viitsiä paljoa itse käydä.
Nyt lähden tästä laittelemaan itselleni iltapalaa. Öitä!
Olemme onnellisia kun minun vanhemmat ja appivanhemmat asuvat molemmat ihan lähellä. Omat vanhempani matkustelevat aika paljon, mutta aina paikkakunnalla ollessaan tulevat kyllä hoitamaan. Just marraskuun lopussa olimme kahdestaan viikonlopun Oulussa jouluostoksilla ja äiti pärjäs muksujen kans täällä hienosti.
Anopilla on vain 2 km tänne matkaa ja tulee mm. kauppareissujen ajaksi tai jos haluamme yhdessä lenkille tms.
Nyt suunnittelen helmikuulle Lontoon 4 päivän reissua ja anoppi tulee lapsia hoitamaan.
Lisäksi minun serkkutyttö on 17 v ja hän myös aina välillä käy muutaman tunnin hoitamassa.
Tästä täytyy kyllä olla tosi kiitollinen.
Noista synnytyksistä: olen synnyttänyt 4 lasta ja kaikki olleet hyvin erilaisia. Ensimmäinen kesti 17h, seuraava alkoi veden menolla ja kesti vain 4h, sitten 10v väliä ja olo oli kuin ensi synnyttäjällä 12 h kesti ja kuopuksella aikaa kului n. 7h. Epiduraalin olen 3 kertaa saanut.
Minulla hengästyttää koko ajan onko muilla alkuraskaudessa ollut vastaava oiretta vasta viikko 6 menossa ja nyt jo puuskutan :)
Hyvää viikonloppua kaikille!
T:Lumikki pesueineen
Asutaan n. 20v vanhassa omakotitalossa. 130m2 ja risat. Reilu vuosi sitten tehtiin iso khh ja ulos autotalli-varasto. Tontti on n. 0,35ha eli tilaa riittää. Isommat oli 4,5v ja 2v4kk kuopuksen syntyessa ja heti olivat pieniä aikoja kahdestaan ulkona ja pikku hiljaa pitempäänkin. Nykyään joudun oikein muistuttaa itseäni, että seurailen heidän touhujaan. Toki pyrin menemään itsekin ja kuopuksen kanssa ulos yhtä aikaa mahdollisuuksien mukaan.
Molempien vanhemmat asuuu suht lähellä, mutta ovat vielä kaikki työelämässä. Esikoinen täyttää kohta 6v, joten eivät pärjää vielä päineen. Mutta noita isovanhempia ollaan käytetty hoitajina, jos on haluttu mennä kaksistaan jonnekin (tosi harvoin) tai molemmilla on yhtä aikaa omaa menoa (yhtä harvoin). Joskus on pyydetty myös miehen veljiä ja niitten tyttöystäviä, mutta ika harvoin aikataulut passaa. Kaikki tuntuu olevan niin kiireisiä, että välillä oikein tympäisee. Pääasiassa liikun siis yksin lasten kanssa tai sitten mennään koko porukalla tai mies isompien kanssa. Neuvola- ajat oon yleensä saanu niin,että mies kiirehtii töistä kotiin olemaan lasten kanssa.Ja kumpikin käy kyllä välillä yksin esim. lenkillä.
Synnytykset. Esikoinen 39+1 supistuksilla lähdettiin. Synnytyksen kesto 5h, ponnistus 14 min. Epiduraalin sain. En toki olisi saanut, jos olisi arvattu, että synnytys etenee sitte niin nopeasti.
Toinen 38+6 supistuksilla (siirretyn la:n mukaan, ihon perusteella oli kyllä yliaikainen) 10h, ponnistus 7min, kohdunkaulapuudutus.
Kuopus 40+2 ns. korkea vesien meno 8,5h,ponnistus 4min, kohdunkaulapuudutus.
Kaikille on puhkaistu kalvot puudutuksien takia ja sitten vauva onkin ollut alle tunnin sisällä maailmassa, että sitä välillä mietin, että jos nyt meneekin vedet kotona, niin vauva syntyy täällä myös, koska ei ehditä minnekään. Sairaalaan 80km ja ambulanssin tuloon menee ainakin 20min. Lisäksi kuopus oli iso syntyessään (4640g) ja mä sain poissaolokohtauksen että sitäkin vähän mietin, mutta toisaalta nuo tuntuu vielä niin kaukaisilta.
Itellä maha pömpöttää jo niin kuin viikoja ois reilustikin kasassa. Toisaalta mulla on kyllä kaikilla näkyny aika aikaisin, kun oon ite niin pienikokoinen (152cm).
Ja muitten kommentit. Useimmat on onnitellu. Appivanhemmat varsinkin oli tosi mielissään. Mun äiti sen sijaan :" MITÄ?!! Minä en kyllä onnittele! Mihin se mahtuu? Ja kuka sen hoitaa?..... Miehesi on ainkin muutettava tapojaan"
No, hän on tullu miniänä 24v taloon ja saanu sitte tavallaan huollettavakseen aikamoisen katraan, joten itellä vain meidät kaksi ja heti on pitäny lähteä töihin. Eivät nytkään meinaa pärjätä koko kolmikon kanssa edes isäni kanssa kahdestaan, eli siksi ei varmaan voi ymmärtää, että mä kyllä omieni kanssa pärjään ja jaksan. En oo kyllä sille ikinä väsymystäni tai miestäni valittanu uhallakaan.
Mutta muut siis on onnitellu. Yks ystävä kyllä sanoi:" Vaikka lujille sinä kyllä itses pistät" . Mutta sehän on tottakin.
Lapsiluku on miehen mielestä tämän jälkeen täynnä. Ite olin aiemmin eri mieltä, mutta nyt on kyllä tuntunu, että ehkä niin ois viisainta. Mutta aika näyttäköön.
Kivaa viikonloppua kaikille!
T@hti ja p02/00, t05/02, p09/04 ja rv 12+6
Kun nyt muistais, mistä kaikesta oli puhetta...
Kun aloin tätä viidettämme odottamaan, pidettiin aika matalaa profiilia aluksi, ajattelin, että ei voi olla niin hyvä onni, että tämä viideskin pysyisi kyydissä loppuun asti... Äîdilläni kun on ollut keskenmenoja, niin on joka kerralla kummitellut itselläkin peikkona.
Mutta niin vain näyttää, että kyydissä pysyy, viikon päästä on leikkaus:) Ja enimmäkseen on tosiaan tullut positiivisia kommentteja raskaudestani, mistä olen kyllä ollut yllättynyt! Työpaikallakin ollut aivan huippuporukkaa, onnitteluja satoi joka suunnasta, pomoa myöten. Ihanaa positiivisuutta!
Tosiaan, mieheni on koti-isä koska on työkyvyttömyyseläkkeellä, joten itse en ole voinut valita, olenko töissä vai kotona, töissä on oltava. Niinpä nämä äitiyslomat ovatkin sitten ihanaa luksusta, vaikkakin täyttä työtä, tottakai, pian viiden lapsen kanssa.
Meillä ei ole myöskään isovanhemmat lähimaillakaan, asuvat tosi kaukana, joten harvoin nähdään. Ja siis harvoin myös hoitoapuja siltä suunnalta. Naapurin äiskän kans vuorotellaan lasten kattomisessa silloin tällöin, ihan hyvä juttu. Ja sitten yksi lapseton ystävä on välillä antanut apuja. Muuten ihan suht omillamme pärjätään, miehen kanssa vuorotellaan ja huilausaikaa toisillemme annetaan.
Matilda: meilläkin tytön synttärit sunnuntaina. Tämän neidin olisi oikeastaan pitänyt syntyä edellisen vuoden puolella, vaan eipä syntynyt, meni 10 pv yli, ja hyvä niin. Ja minä, jolla lääkärin mukaan oli TOOOSI hyvän synnyttäjän lantio, en saanut neitiä maailmaan normaalia tietä, vaan leikkaamalla lopulta 23 tunnin urakoinnin jälkeen tulla tupsahti. Ja niin tuli myös kakkonen, kylläkin " vain" 9 tunnin urakoinnin jälkeen, leikkaamalla. Ja niinpä sitten leikkaamalla ovat tulleet perässätulijatkin, luonnollisesti.
Joo, nyt ei enää surraa kuin tyhjää, joten hyvää yötä. Jaksamista meille kaikille, kyllä on hermot välillä " vähän" kireellä, muttei onneksi kokoaikaa:)
Mistäs oli puhetta...Ai niin lasten hoitojärjestelyistä ...Meillä molemmat isovanhemmat asuvat asuvat samassa kaupungissa. Mieheni vanhemmat ovat innokkaampia hoitamaan lapsia, joten heitä vaivaan tarvittaessa. Mieheni on yksityisyrittäjä, joten yhteinen vapaa-aika on kortilla. Näin ollen lapset ovat olleet kovin vähän yökylässä. Mieheni on isä on oikea kultakimpale ja minua ajatellen pyytää isompia lapsia yökylään ja ottaisi mielellään pienimmätkin, mutta anoppi ei oikein pärjää. Vaari keksii lapsille paljon ohjelmaa, vie pulkkailemaan, laskettelemaan, katsomaan traktoreita (kolmivuotiaan suurin intohimo on traktorit) ja paljon paljon muuta. Hän leikkii lasten kanssa ja huolehtii minun jaksamisestani ja komentaa minut lepäämään ja viihdyttää sillä aikaa lapsia. Anopin kanssa hän hoitaa yhdessä ismpien harrastuksiin kuskaamiset, joten minä pääsen siitä autorallista. En voi siis kuin olla onnellinen tällaisista appivanhemmista!! Koitan sitten joulusin ja syntymäpäivisin muistaa heitä erityisen ihanilla lahjoilla ja laitamme mieheni kanssa heille myös ruuan noin kerran tai kaksi viikossa.
Synnytyksistäkin taisi olla puhetta. Minulla on siis takana neljä synnytystä, yksi tuulimunaraskaus ja yksi rv9 kuolleen pienokaisen keskenmeno. Synnytykset ovat kaikki olleet erilaisia. Joka kerta olen ottanut epiduraalin. Ensimmäisellä kerralla kokeilin myös aqua-rakkuloita, mutta se oli vikatikki. Ensimmäinen synnytys rv41+5)kesti pari vuorokautta ja kalvojen puhkaisun jälkeen ponnistusvaihekin vei melkein pari tuntia (käskeekö joku käydä vielä viikkoa ennen synnytystä kuntosalilla....vatsalihakset vetivät vauvan aina takaisin...)
Toinen synnytys oli jo hyvässä käynnissä, kun menin sairaalaan rv 39+5. Kalvojen puhkaisun jälkeen poika syntyi parilla ponnistuksella. Kolmas synnytys käynnistettiin rv 39+5 ja se oli päättyä katastrofiin vauvan yllättävän suuren koon vuoksi. Poika syntyi kalvojen puhkaisun jälkeen,jäätyään hartioista kiinni ,lähes elottomana ja sai aluksi vain muutaman pisteen, mutta kunto koheni nopeasti. Sitten poika kiidätettin pyynnöstäni teholle heikon hengityksen takia (kehkokuume). Siinä vierähti sitten viikko. Poika on onneksi aivan normaalisti kehittynyt, eikä hänelle ehtinyt muodotua hapenvajeen aiheuttamia vaurioita. Pienin lapsista syntyi rv 39+5 ja kalvot puhkesivat juuri ennen ponnistusvaihetta ihan itsekseen. Saapa nähdä kuinka nyt käy...
No johan sitä juttua tuli. Nyt on pakko mennä. Palaaaaaaan.....
Opemamma, nelikko ja masuasukki rv 6+4
Tuli nukuttua ihanana pitkään (tuli tosin valvottuakin yli kolmeen kun katottiin elokuva..)
Nuista synnytyksisä kun kerroitte enemmänkin, puudutuksista ym niin kysynkin onko kukaan kokeillut ilokaasua? Kätilö sitä ihmetteli etten minä ole vaikka synnytyksiä on jo kolme. Sanoin etten ole uskaltanut kun melkein aina kuulee että siitä on tullut huono olo. Ja minä kun en pelkää mitään niin paljon kuin oksentamista joten tietetn tahtoen en ole halunnut sitä riskiä ottaa. Kätilö kumminkin suositteli kokeilemaan ja sanoi että harvoin oikealla annostuksella huonovointisuutta ilmenee.
Mulla oli ekassa synnytyksessä epiduraali ja synnytys meni pitkää ja tuskallista (2h) ponnistusvaihetta lukuunottamatta tosi hyvin. Toisella kertaa toivoin poliklinistä synnytystä. Synnytys oli tosi toimintaa ja rajua sellaista. Suihkussa olin ja sen jälkeen olin jäätyä. Paracervikaalin sain joka sattui aivan hemmetisti eikä auttanut mitään. Koko synnytys kesti siis 5,5h josta ponnistusvaihe 4min. Poliklininen synnytys jäi haaveeksi kun huomattiin että vauva ei ollutkaan terve (1,5 vrk iässä) ja sairaalassa asuttiin käytännössä seuraavat puoli vuotta.
Kolmas synnytys oli " paras" kaikista (helpoin). Tälläkin kertaa sain paracervikaalin lääkärin saatua vakuutettua minut että auttaa kyllä kun oikein laitetaan. Ja auttoikin. Synnytys kesti sen 2,5h ja ponnistusvaihe...kaksi ponnistusta ja tyttö oli maailmassa. Yhdentoista tunnin päästä oltiin jo kotona koko perhe yhdessä.
Toivottavasti menee taas kaikki yhtä hyvin niin päästään pian kotiin.
Inhoan olla osastolla. Tietenkin jos on pakko, mutta jos ei oo pakko niin haluan ehdottomasti kotiin.
Silloin nuo kivunlievityskeinot on rajalliset, mutta toisaalta uskon kyllä selviäväni joka kerta vähemmällä ja kipukynnys on aika korkea muutenkin.
Nyt kutsu kuuluu keittiöstä...
Voi jee noita meidän poikia! Siis että välillä on niin kamalia päiviä et kaikki energia menee et saa ne pidettyä toistensa kimpusta ja meidän.. Varsinkin tää meidän eskarilainen; joka on se " häirikkö eskarissa" on mennyt vähän liikaa sotamaailmoihin mukaan ja lempipuuhaa on potkia pippeliin iskää ja isoveljeä...
Anoppilassa ovat antaneet katsoa telkusta vaikka mitä, varsinkin uutisia ja Irakiasta ja rynnäkkökivääreistä höpötellään koko ajan.. Meillä itsellä ei ole telkkua enää; pantiin pois kun esikoinen oli vauva eli joskus 8,5 vuotta sitten. Mutta meil on sitte lasten elokuvia ja mä kun olen sinisilmäisesti luullut et ne on kaikki turvallisia yms.. Nyt lapset sai kaikki yksin kotona dvd:t ja nehän on ihan älyttömiä.. Ja arvatkaa kuka ottaa kaikki vaikutteet..
Holdingia käytetään tosi paljon tälle eskarilaiselle ja siitä onkin apua; ongelma vaan että on niin ryökäleen vahva lihaskimppu etten enää oikein saa pidettyä sylissä.
Välillä tuntuu että lapsimäärä ei riitä koskaan vaan vauvakuume on loppumaton ja joskus- niinku tänään- kaipaan kovasti rauhallista yhden lapsen, tai jopa kaukaista sinkku elämää...
Mielenkiintoista lukea synnytyksistä. Mulla on kaikki käynnistetty ja suuri haave olisi saada synnyttää " luonnollisesti" No, onpa ollut helppo järkätåä lapsien hoidot, kun on tiennyt tarkkaan milloin synnyttää :-)
Esikoiselta meni silloin pe iltana vesi, mut ei supisteluut..sitte lopulta ma päivällä laitettiin geeli emättimeen - se oli hirveetä! Synnytys käynnistyi melkein välittömästi hirveillä supopareilla ja mua ei uskottu; kun " se ei voi kuulema niin nopeesti käynnisttyä..." Ja olis pitänyt maata kaks tuntia, muuten ei vaikuta... No, tunnin sain kärvisteltyä makuulla, sit en kertakaikkiaan enää pystynyt. Huonekaveri-jo synnyttänyt- yritti hieroo selästä. Raukalla oli varmaan kamalaa katsoa mua, kun oma kokemus oli viel niin lähellä.. Poju oli sit niin kamalan iso, et meinas jumittua välille; niinpä seuraavat onkin sitten käynnistetty ennakkoon ison koon vuoksi...
Siis täällä on kamala härdelli; pojat tappelee nyt liian tosissaan..pakko mennä...
Lapsilla on viimeinen joululomapäivä, toisaalta kiva että loma jo loppuu,alkaa arki rutiinit. Kävimme aamulla lasten kanssa hiihtämässä ja nyt paistamme porukalla makkaraa..
Meilläkin nuo lasten kaitsijat on vähissä mutta toisaalta emme ole itse kovin innokkaita lähtemäänkään minnekkään. Äiti tulee kyllä tarviottaessa apuun (600km välimatkaa). Isälleni voin viedä muutamaksi tunniksi lapsia. Anoppi on niin sairas mutta hätätapauksessa voi katsoa tuota eskarilaista nuorinta en edes uskalla jättää.
Tiedän myös että kunnassamme esim.lestaatiolaisperheet on saaneet kodinhoitajan tarvittaesssa, mutta en ole itse edes koskaan kysynyt. Täällä meillä ei toimi mll palvelut (pieni kunta).
Synnytys pelottaa enemmän kuin koskaan. Kolme ensimmäistä oli ihania synnytyksiä mutta viimeisin oli niin raju ja nopea. Eka supistuksesta vauva oli maailmassa tunnin päästä. Supistuksissa ei ollut yhtään välia. Oli vain tunne että joku sahaa moottorisahalla minua kahtia. AAhg, ei uskalla edes ajatella. Oli viimeisessä synnytyksessä ihanaakin, kun tuli aika ponnistaa ,niin keho vaan teki itse työtä. En pystynyt piättelemään. Vauva vaan tuli...Ehkä olisi viisainta käydä siellä pelkopolilla keskustelemassa.
Tässäpä tätä meidän kuulumisia.
Kävin sekä eilen että pe koneella, mutta en huomannut tätä pinoa. On kyllä ollut niin kiireisiä piipahduksia, ettei ihme.
Ilokaasusta kyseli musitaakseni Matilda: sitten kun mulla alkaa avaavat supistukset, niissä ei oo välejä ollenkaan. Suihkuun tai kylpyyn en oo koskaan ees ehtinyt (tokalla kerralla laitettiin vesi valumaan ja sitten pitikin jo juosta synnytyshuoneeseen...). Silti joka kerta on kätilö kehottanut ottamaan ilokaasua ' kun uusi supistus on alkamassa' jne. jne. No,, koska oon ollut niin hirveissä tuskissa, niin oon takertunut siihen suppiloon kuin mihinkin pelastusrenkaaseen. Ja se on ollut vikatikki, aina on tullut hirveä olo eikä kivulta oo tosiaankaan taittunut mikään terä niin kuin mainostetaan. Nyt yritän psyykata itseni että jätän sen kaasun ottamatta, kun vaikutukset on pelkästään negatiiviset. Toivottavsti en enää haksahda.
Lastenhoidosta: taisin tästä jo joskus kirjoitellakin. Meillä ei oo käytännössä ketään. Isovanhemmat asuvat muualla, ja heistä ainoastaan appiukko pärjäisi kaikkien kolmen kanssa yhtäaikaa, mutta hän asuu aivan toisessa päässä Suomea ja käy 2 kertaa vuodessa. Minun äitini tulee pyydettäessä avuksi, mutta hän siis ei jaksa olla kaikkien kanssa. Eli välillä kysyn häntä niin että voin ottaa kuopuksen mukaan vaikka asioille ja jättää hänet isoveljien kanssa kotiin. Mutta meillä on välimatkaa 2 tunnin juna- tai autoreissun verran, ja sitäpaitsi äitini ei ole mikään hyväkuntoinen enää.
Joskus oon kysynyt myös toista veljeäni. hän on ollut 2 kertaa ' synnytyspäivystäjänä' ja tullut reippaasti hätiin, kun on pitänyt lähteä. Nyt hän on lähdössä lähes vuodeksi ulkomaille, joten en tiedä miten me saadaan myös isä mukaan synnytykseen huhtikuussa. :( Veljeäni en oo tohtinut vielä jättää kaikkien kolmen kanssa,kun kuopus on sen verran pieni.
Oon soittanut joskus MLL:ään ja kysynyt apua, mutta siellä on oltu tosi nihkeitä, koska asumme taajaman ulkopuolella (huonot julkiset liikenneyhteydet) ja meillä on koira. Joten se siitä.
Yleensä otan siis koko poikakolmikon joka paikkaan mukaan, jos mies ei pääse töistä. Hän on yrittäjä ja tekee pitkää päivää + lomapäivät ovat todella kortilla.
Me ollaan miehen kanssa oltu kaksistaan jossain (yli neljän tunnin ajan) viimeksi uutenavuotena 2000 eli kuusi vuotta sitten, juuri ennen kuin esikoinen yllättäen syntyi (l.a. oli maaliskuussa...). Nyt me ollaan päätetty yrittää jollain konstilla järjestää että pääsisimme yhdeksi yöksi kylpylään helmikuun alussa. Siis hyvissä ajoin ennen kuin nelonen syntyy. Esimerkiksi siten, että mun äitini tulisi jonkun toisen hoitajan kanssa, esim. nuorin veljeni - joka katsois isompien perään ja ulkoiluttais koiran.
Kyllä tää vaan on monimutkaista. Mutta voipi olla avioliitto kohta raunioina, jos ei saada olla ikinä edes vähää aikaa kahdestaan.
Hyvää ensi viikkoa toivottaa
Jymy rv 24+1
täällä Espoossa kuulemma vain ns. vaikeat perheet (neuvolalääkäri selitti että se tarkoittaa lastensuojelun asiakkaita) saavat kodinhoitajan. Oon kysellyt sitä sekä neuvolan että perheneuvolan kautta muutamaan otteeseen vuonna 2002 ja 2004 kun oon ollut aivan täysin tolkuttoman uupunut valvottavan vauvan ja isompien hoidon kanssa. Aika tyly meininki.
Yrittäjyyden vuoksi mieheni ei oo voinut myöskään pitää kunnollista isyyslomaa lapsen synnyttyä. Eli käytetty on vain muutamia päiviä silloin tällöin, ja niinäkin päivinä on pitänyt käydä hoitamassa joitain asioita.
Tällä kertaa yritän pysyä sairaalassa sen kolme päivää. Kaksi viime kertaa oon kiiruhtantu kotiin vajaan 2vrk päästä synnytyksestä, koska osastolla on ollut niin rauhatonta ja kuumaa. Mutta kyllä on arki kotona iskenyt aika äkkiä vastaan (eli kotiutumispäivänä....). Jos nyt malttais olla edes yhden lisäyön ja lykkäsi vauvan kansliaan yöksi + itse nukkuis korvatulppien kanssa....
Jymy tuossa huolehti avioliittonsa olevan pian raunioina, jos ei yhteistä kahdenkeskistä aikaa järjesty pian... No ei kyllä hyvältä kuulosta. Voisko sitä kahdenkeskistä aikaa saada ihan kotonakin? Me olemme järjestäneet asian niin, että lapset ovat sängyissään jo 20.00 viimeistään ja me ryntäämme sitten yhdessä saunaan, kahdestaan:)
Ja sitten valvotaan tonne 23-24 illasta riippuen, tietysti joskus myös aikaiseen mennään nukkumaan, ku väsyttää ja on jotain muutakin mielessä:)
Tällä tavoin me emme ole vain lasten palveluksessa tunnista toiseen, vaan saadaan nipistettyä silittelyaikaa toisillemmekin, ja mielestäni se on ihan parasta parisuhteen hoitoa, ei yksi kahdenkeskinen reissu vuodessa riitä pitämään parisuhdetta kasassa. Pitää vain koittaa tehdä arjesta niin hyvä kuin mahdollista. Mutta tietysti Jymyllä voi olla toinen tilanne, jos mies on todella aina töissä, eikä juuri muuta kuin nukkuu kotona, silloin on kyllä aikaa vaikea järjestää!
Aiemmin oli lasten ulkoilusta puhetta, meilläkin pian 4-vuotias ja 5-vuotias ulkoilevat keskenään myös omalla pihalla. Parhaiten he viihtyvät kyllä isompien kanssa, mutta isommat lapset ovat tietty koulussa päivisin... Ja itsekin koitan mahan kans vääntäytyä ulos silloin tällöin...
Mua väsyttää niin,ettei silmät meinaa auki pysyä!Meillä oli omien viiden lisäksi kaksi lainalasta viikonlopun ja meno on ollut hmmm...jokseenkin railakasta.Yötkin on olleet vähän levottomia,kun kikatusta kuuluu yli puolen yön.Siunattu olkoon koulun alku ;) Lisäks kävin tänään hiihtämässä ekan kerran 16 vuoteen.Olikin melkonen kokemus...suksissa ei pitoa yhtään ja taidot hiukan ruosteessa.N. kilometrin lenkin jälkeen annoin periks ja käännyin oikotielle takaspäin.Siinä sit vielä komeaksi lopuksi vetäsin hienosti pyllylleni,nyt on kankku kipeenä ja komea mustelma koristeena.Onneks meni kuitenki jotenkin pakara edellä,ei tärähdys tuntunut mahassa.
Hoitojärjestelyt on meillä yleensä miehen siskojen varassa,joita on piiitkä liuta :) Lähes aina tarpeen tullen saadaan lapsenvahti.Jonkin verran aina maksetaan,niin tulevat toistekin ;) Mun vanhemmat ottivat esikkoa kyllä hoitoon,mutta sen jälkeen ei ole apua herunut.Nyt syksyllä kun oli se keskenmeno ja piti sairaalaan päästä meillä oli tosi työ saada ketään paikalle.Äiti kyllä suurieleisesti lupas,mutta sit kun tarvittiin,ei enää vastannutkaan puhelimeen :-/ Miehen sisaruksista suurin osa oli muualla just silloin ja mies ei olis millään voinut olla pois töistä.Lopulta yksi miehen siskoista oli sit koulusta pois,että pääsi meille.
Synnytyksistä vielä oli puhetta.Meillä on ollut suht nopeita urakoita:6h,4h,2h45min,2h55min ja 2h50min.Kakkonen oli aika " tiukassa" ,kun oli niin iso jötkäle (54 cm ja 4,6kg),mutta muut ovat tulleet ihan liiankin helposti.Se varmaan onki tuon ikuisen vauvakuumeen taustalla osittain ;) En usko,että olisin montaa synnytystä halunnut,jos olis ollut kovin vaikeita.Kaikista oon saanut sen kohdunkaulan puudutuksen,joka on musta ihan taivaallinen =)Epiduraalia en ole halunnut,eikä sitä ole suositeltukaan juuri nopeiden synnytysten takia.
Sari kera viisikon ja sintin(rv 6+3)
Harvoilla siis lopulta on apua lähisuvusta. Ja minä kun niin luulin... Aina vain neuvolassa ja siellä sun täällä kirjoituksissa puhutaan ja kysytään että eikö isovanhemmista olisi apua, kun siis valittelee uupumusta.
Olen jotenkin olettanut, kun vielä tuttavapiirissä niin monilla on aktiiviset isovanhemmat, että isovanhemmat yleisemminkin osallistuisivat lastenlastensa elämään. Mulla on tosiaan tuttuja, useitakin, joiden isovanhemmat hoitavat lastenlapsia vähintään kerranviikossa ip:n, jotkut jopa kaikkina päivinä jottei tarvitse viedä päiväkotiin! Mutta siis näissä perheissä on 1 tai korkeintaan 2 lasta.
Vielä kodinhoitajista Espoossa ja saattaa päteä muuallakin, ainakin suuremmilla paikkakunnilla. Pitää paikkansa että Espoossa kunnallista kodinhoitoa saa vain lastensuojelu-tapaukset, mutta jo sellaisen tarpeen uhkakin riittää. Siis ennaltaehkäisy mielessä.
Itse olin todella poikki viime vuonna tähän aikaan kun kuopus valvotti ja kaksi muuta olivat tahto- ja kiukkuiässä. Olisin todella tarvinnut apua ja kyselin neuvolastakin, mutta niinhän se on että kun sitä eniten tarvitsee ei enää osaa vaatia. minullekin sanottiin että kodinhoitajia riittää vain mielenterveysongelmaisille äideille ja lastensuojelutapauksille.
Tajusin siis viimein mennä terveyskeskukseen hakemaan apua, tarjottiin, siis oikein tyrkytettiin pillereitä. Halusin siis jotain mieltä rauhoittavaa, jotten niin paljon huutaisi, mutta suosittelivat myös mielialalääkkeitä. Ei niistä juuri apua ollut, mutta kiva että edes sen verran otettiin todesta.
Mutta siis jo se että pelkäät liittonne puolesta, on minusta hyvä syy vaatia kodinhoitajaa jos siltä tuntuu. Itsellä on välillä ollut hermot niin riekaleina, että olen todella hävennyt käytöstäni lasten suhteen. Onneksi en sentään ole väkivaltainen, mutta suusta kyllä pääsee sammakoita. En tiedä mikä on lastensuojelu-uhan kriteeri, mutta eikö se mm. ole uupunut äiti?
Meillä tosin käytiin miehen kanssa keskustelu tästä neljännestä ja ehdoksi asetin että kotitöitä tekemään otetaan apulainen. Ja niinpä meillä käy nyt 10 h viikossa nainen, joka on kyllä pelastaja. Siivoaa ja hoitaa pyykkirumbaa jne ja säästää minulle juuri niitä kallisarvoisia hermonrippeitä ja etenkin antaa aikaa olla lasten kanssa enemmän. Suosittelen siis lämpimästi, tai jos ei ole varaa yksityiseen, niin sitten rohkeasti vain kunnalta, vaikka se onkin sitten mentävä ennaltaehkäisevän lastensuojelun kautta.
Isovanhemmista oli puhe. Meillä isovanhemmat asuvat ihan lähellä alle 15km säteellä. Mutta silti ei heiltä apua ole saanut. Mun vanhemmat ovat eronneet äidilläni on 10-ja 13 vuotiaat lapset kotona ja tekee aamu ja iltavuoroa ja joskus viikonloppuisin ei vaan osaa pyytää. isäni ei pärjäisi lasten kanssa eikä ole oikein muutenkaan lasteni kanssa tekemisissä kuten eilen oli kuopuksen 1vuotis synttärit isäni loisti poissa olollaan.
Miehen isä tekee talvisin paljon lumitöitä ym. Eikä pärjäisikään lasten kanssa. Miehen äiti tekee paljon iltatöitä. Päivisin on muutaman kerran ollut lapsia katsomassa. Mutta silloinkin osa on koulussa ym pois.
Nyt kun tarvii taas käydä äitiys neuvolassa varaan ajan niin että sopii miehen vuoroihin. Tekee aamu,ilta ja yövuoroja. Mies on yleensä kotona lasten kanssa kun on lasten vanhempain iltoja tai muuta. koskaan ei päästä molemmat paikalle.
Lastenhoitajaa ei mll:lta ole palkattu kun en koe että nuori likka pärjäisi meijän lasten kanssa eli en pysty olemaan huolehtimatta pois kotoa.
Täällä meillä vois saada kodihoitajan jos siitä itse maksaa tai jos neuvolassa puhuis asiasta. Mä olen sen luontoinen ihminen että inhoon jos joku mun huushollia puunaa. Mä olisin aikanani saanut kodinhoitajan kun meijän esikoinen katkas jalkansa ja kolmas oli vauva mutta en halunnut.
puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja kirppu 9+2
Kiirettä pitää ja toipilaita ollaan edelleen. Eilen ja tänään mulla on ollut myös reilusti supistuksia, jotka tietysti huolettaa. Koitan siis pötkötellä sen minkä ehdin.
Joo, kyllä mekin yritetään saada kahdenkeskistä aikaa klo 21 jälkeen, ja kyllähän joitain rippuja saadaankin viikon mittaan kasaan. Siinäkin on vaan rasitteena kuopuksen huono nukkuminen alkuyöstä, miehen venyvät työajat (tekee myöhäisiltaisin ja viikonloppuisin firman paperitöitä), välillä jompikumpi yrittää käydä lenkillä jne. Ja sitten ainakin nyt raskausaikana minut tahtoo nukkumatti korjata ennen kuin ollaan päästy edes samalle sohvalle...
Eli parisuhdetta koitetaan hoitaa päivittäin, mutta kyllä tekis yksi yökin ilman tuota lapsilaumaa tosi hyvää näin kuuden vuoden tauon jälkeen. Pitäkää peukkuja että nyt saatais kerrankin joku hoitajasysteemi järjestettyä.
terv. Jymy rv 24+3
että mieheni vanhemmat ovat eläkkeellä ja hoitavat, tai siis viettävät erittäin mielellään aikaa lastemme kanssa. Ainoa ongelma on pitkä välimatka ja niinpä olemme koko perhe tai osa siellä aina pitkiä aikoja kerrallaan. Joskus myös mummi noutaa yhden tai kaksi lasta luokseen viikoksi.
Mummi onkin tosi suosittu jota kuvastaa hyvin se että esikoinen hinkuaa yhtenään päästä mummolaan ¿_yksin_ ainakin 50 yöksi¿. Mummi on myös hätäapumme, ja mm. asui meillä kaksi viikkoa kun kuopuksen laskettuaika lähestyi, jotta olisi paikalla tyttöjen hoitajana kun menimme miehen kanssa laitokselle.
Oma äitini asuu lähellä. Hän on vielä työelämässä ja hänellä on aivoveritulpan sairastanut mies, joka kyllä kykenee moneen, mm. ruuanlaittoon, mutta ei muuten tee kotitöitä vaan ne jää äidilleni. Näihin kahteen asiaan äitini sitten vetoaa aina kun ihmettelen sitä miksei hän käy katsomassa lapsia tai ota heitä luokseen. En siis kaipaa hoitoapua, vaan toivoisin että lapsille muodostuisi läheinen suhde myös toiseen mummiin.
Nykyisellään äitini näkee lapsia vain synttäreillä, jonka lisäksi hän on muutaman kerran ottanut toisen tytöistä yökylään. Toivoisin että äitini ottaisi vaikka kerran kuussa toisen tytöistä luokseen jotta lapsille syntyisi suhde mummiin ja se syvenisi. En millään ymmärrä että äidilleni ei tule edes lomalla mieleen että voisi vaikkapa tavata lapsiamme. Kuitenkin hän puhuu lapsistamme tutuilleen, ottaa heistä rullan kuvia aina kun käy jne.. Kaikesta päätelleen hän pitää näistä lapsista, mutta kuin kiiltokuvista eikä ihmisistä joihin pitäisi luoda suhde.
Arkiset hoitotarpeet hoidamme MLL:n tai Väestöliiton hoitajilla tai sitten pari kertaa viikossa käyvä kodinhoitaja katsoo lasten perään, kuten maanantaina kun minulla on meno keskellä päivää. Meillä on myös eräs luottohoitaja joka on tosi kokenut meidän lasten kanssa (oli apunani ½ vuotta 30h/vko yksityisenhoidontuen turvin, kun kuopus oli pieni) ja hän onkin ainoa jolle uskallan jättää kaikki kolme kerralla jos on pakko.
Miehen kanssa ei juuri ole kaksin oltu missään sitten esikoisen syntymän eli viiteen vuoteen. Tosin juuri loppusyksystä käytiin Prahassa pari päivää ja se tuntui kyllä aivan huikealta. Eli hoitajia on yleensä tarvittu kun olen ollut kuopuksen kanssa sairaalassa, tai sitten vienyt yhtä tai kahta lasta jonnekin harrastukseen joka on ollut esim. kuopuksen päiväuniaikaan.
Oletteko muuten saaneet kunnalta apuja kun esim. olette olleet itse kipeinä tms.? Minä olen vain kerran ollut niin kipeä etten voinut hoitaa lapsia ja silloin mieheni jäi kotiin.
Joku kyseli noista synnytyksistä. Minulla kaksi ensimmäistä syntyi 10 pv etuajassa ja kolmas juuri la:na. Synnytykset ovat aina lyhentyneet, vaikkei ensimmäinenkään kovin pitkä ollut. Kaksi ekaa alkoi vesien menolla ja kolmas supistuksilla. Esikoisen kanssa yritin ilman kivunlievitystä, eikä epiduraalia sitten ehditty laitta kun olisin halunnut. Toisella ei myöskään ehditty tai laitettiin, mutta väärään aikaan ettei ehtinyt vaikuttaa. Kolmannen kanssa sanoin sitten heti ilmoittautuessa että epiduraali, kiitos. Epiduraali laitettiin juuri oikeaan aikaan, eli kun kohtu oli 3cm auki ja synnytys olikin sitten tosi helppo, lapsen suuresta päänympäryksestä huolimatta.
Elina ja kolme pientä sekä yksi pienen pieni n. rv:llä 7