Onko sairaalassa pakko imettää jos ei tule maitoa?

eihän kukaan voi pakottaa sinua imettämään, ja edellisessä viestissä olkin hyvä paikka neuvottu tiedonhankintaan. Mutta se maito ei tosiaan nouse, jos ei imetä (lypsä/pumppaa)... toisilla kestää kauemmin, toisilla vähemmin. Jos et halua imettää, älä. Mutta ne kolostrumitipat (ihan vaan tippoja ja millilitroja aluksi ovat) on tosi tärkeitä vauvalle, jos koitat aluksi jaksaa vaikka vaan sairaalassaoloajan ja ajattelet, että joka tippa on eduksi, teet sitten kotona miltä tuntuu. Minusta tässä imetysasioissa ei tieto lisää tuskaa vaan ihan päinvastoin. Minulla esikoisen imetys kaatui tuen ja tiedon puutteeseen (näin jälkikäteen ajateltuna) liian aikaisin, toisen kohdalla hain itse tietoa ja olin ihan eri tavalla valmis koko prosessiin. Eikä imetyksen todellakaan ole tarkoitus olla ahdistavaa. Itse sinä kuitenkin teet päätöksen, mieti se tarkkaan. Pääasiahan kuitenkin on, että vauva saa ruokaa ja molemmat voitte hyvin. En yritä kääntää sinun päätäsi, kerron vain omia mietteitäni. Sitäpaitsi, imetykset voivat olla ihan erilaisia keskenään, niin ainakin minun kohdallani. Ihan vaan mielenkiinnosta, saitko petidiiniä synnytyksen aikana? Liian myöhään annettuna se saattaa tehdä vauvasta uneliaan pitkäksi aikaa, eikä puhuta vain päivistä, mutta en uskalla sanoa tarkkaa aikaa, kun en sitä tarkasti muista. Itse en sitä olisi suostunut tästä syystä ottamaan, jos olisi tarjottu.





En tiedä miten siellä sinun sairaalassa suhtaudutaan imettämättömyyteen, mutta ystäväni on saanut aikanaan heti synnytyksen jälkeen estohormonit, ettei maito nousisi ollenkaan, kyseessä oli tässä tapauksessa kyllä fyysiset syyt. Ja toinen ystäväni koki aikanaan imettämisen niin ahdistavana, ettei siksi kauaa jaksanut. Muistan kyllä esikoisen ajaltakin sen, että se ahdisti välillä , kun oli niiin kiinni vauvassa, toisen päätin kestää, on se niin lyhyt aika kuitenkin elämästä. Eipä likka tosin antanut vaihtoehtojakaan, mitkään maailman pullot eikä tutit ole koskaan kelvanneet ja nyt ollaan jo yli vuoden imetystaipaleella.



Tee toki ihan niinkuin sinusta tuntuu, ollaanhan kaikki erilaisia ja sitä (toivottavasti) kunnioitetaan, mutta käy ihmeessä vähän lukemassa imetyksestä ja varsinkin sen alusta, niin saatat ymmärtää, miksi siellä sairaalassa on sitä "propagandaa" :) Onnea synnytykseen!!

Kiitos asiallisista ja hyvistä vastauksista! En näköjään ole lainkaan perillä imetysasioista, kun en tajunnut sitäkään että jos ei imetä niin ei ole myöskään toivoa maidon nousemisesta. Pitää suhtautua avoimin mielin imettämiseen, ehkä se toisella kerralla onnistuisi paremmin.

Hei,



aiheuttipa räväkkä aloitukseni mukavasti keskustelua :)



Ei onnistunut imetys tälläkään kertaa, vaikka sairaalassa nyt oli paljon parempi suhtautuminen (ei tuputetty, tyrkytetty tms. vaan suhtauduttiin asiallisesti). Alku näytti lupaavalta ja sairaalassa pärjättiin melkein täysin ilman korviketta, mutta sitten parin päivän päästä alkoivat vaikeudet... vaikka vauva asusteli rinnalla niin ei sekään auttanut. Neuvolassa totesivat niin kuin osa teistäkin, että mitä enemmän imettää sitä enemmän maitoa tulee eli vauva tilaa lisää aina maitoa. Niinpä sitten imetin ja imetin ja imetin rinnanpäät hellänä, mutta ei se auttanut. Tällä kertaa 3 viikon jälkeen lopetin koko touhun. En tiedä kuulunko johonkin pieneen prosenttiin, jolla ei imetys onnistu millään ilveellä vai teinkö taas jotain väärin, mutta jokatapauksessa en anna tämän nyt itseäni enempää rasittaa. Kavereillani oli kuulemma jo sairaalassa alkanut suihkuamaan maitoa rinnoista, eikä heidän ole sen enempää tarvinnut kikkailla asian kanssa, joten tiedä häntä mikä mulla meni taas vikaan.



Nyt vauva syö pullosta korviketta ja voi hyvin. Plussaa on se, että isäkin pääsee osallistumaan vauvan ruokintaan, vaikka tietty oma vaivansa noiden pullojen kanssa vehtaamisessa onkin.



Kiitos kaikille viesteistänne ja mukavaa kesää!

Hei!



Lämpöiset onnittelut vauvasta :-) . Mietinkin ketjun alussa, mihin lopputulokseen pohdinnoissasi päädyt ;-) . Edellisen imetyksen karvaista (?) kokemuksista huolimatta rohkeasti päätit aloittaa imetyksen synnytyksen jälkeen.



Kiertelemätön fakta on, että ON äitejä, joilla maitoa ei (usein tuntemattomasta syystä) muodostu riittävästi vauvan tarpeisiin nähden. (Helpottaisiko omaa mieltä, jos "syyn", esimerkiksi rauhaskudoksen vähyyden, pystyisi selvittämään..?) Tällöin on äidin itsensä asia, miten hän toimii vauvan syöttämisen suhteen. Useimmat tekevät kuten sinäkin, että yhdistävät imetyksen ja korvikkeen sen aikaa kuin se tuntuu hyvältä ja toimivalta ratkaisulta, ja osa haluaa edellisen imetyskokemuksen perusteella antaa vauvalle vain korviketta heti alusta asti, mikä ei ole negatiivisten kokemusten jälkeen lainkaan ihmeteltävä päätös! (Enkä todellakaan tarkoita arvostella ketään. Korvikkeen käyttö joko osittain tai pelkästään voi olla puhtaasti äidin oma valinta, mutta se voi olla myös kipeä asia, jota äiti itse ei olisi valinnut, jos olisi voinut valita.)



Mukavaa vauvakesän jatkoa :-)

Ekan lapsen synnyttyä ei multa tullut tipan tippaa maitoa sairaalassa, ei tullut vaikka istuin sellaisen sähköpumpun lypsettävänä 20 min kerrallaan useita kertoja päivässä. Sairaalassa vain vakuuttivat, että kyllä sieltä jotain " tehotippoja" heruu, mutta mielestäni se oli silkkaa valehtelua, kun yhtään tippaa en pumppaamalla tai rintaa puristamalla saanut esille. Koko imetystouhu tuntui tosi hölmöltä ja henkilökunta vain toisteli imetyspropagandaansa:-) Vauva oli hoikka ja saikin lisämaitoa tuttipullosta jo sairaalassa. Eihän se olisi muuten pärjännytkään ja hyvä niin.



Kun vihdoin päästiin kotiin niin tunsin kuinka maito nousi rintoihin parin päivän päästä ja maitoa alkoi vähän herua. Imetys ei kuitenkaan koskaan kunnolla käynnistynyt ja neuvolassa suosittelivat, että annan runsaasti lisämaitoa, koska vauvan paino ei noussut. Vauva väsyi rinnalle, eikä sitten jaksanut juoda lisämaitoakaan. Pari kuukautta sinnittelin, mutta lopulta luovutin ja lopetin imetyksen. Mulla ei ollut ongelmaa imetysotteen, rintatulehdusten tai rintojen aristamisen kanssa, vaan yksinkertaisesti maitoa tuli liian vähän vaikka imetinkin parin tunnin välein (ensin imetin ja sitten annoin lopuksi pullosta, kunnes tosiaan neuvolassa neuvoivat antamaan pullosta ensin ja sitten rintaa, kun vauvan paino ei noussut).



Henkisesti oli rankkaa, kun kaikkialla vain paasataan imetyksen puolesta. Nyt odotan toista lasta ja ajattelin, että sairaalassa totean, että en aio aloittaa imetystä ennen kuin maito nousee ja jos ei nouse, niin jätän imettämättä. Ensimmäinenkin lapsi on mainiosti kasvanut korvikkeella, eikä ole sairastellut tai saanut allergioita. Turhaan itseäni enää toista kertaa haluan tällä imetysasialla rasittaa.



Onko muita vastaavan kokeneita? Mitä mahtavat sairaalassa tuumia?

että ne äidit, jotka a) alkavat antaa korviketta, koska "oma maito ei riitä" tai b) lopettavat imetyksen "koska maitoa ei tule" varhaisessa vaiheessa, ikävä kyllä kuvittelevat aina kuuluvansa juuri siihen aivan minimaaliseen vähemmistöön, jonka maito ei todellakaan, oikeasti, riitä ruokkimaan heidän lastaan. Tiedät varmaan hyvin itsekin, mikäli olet yhtään asiasta tietoa hankkinut, että useimmiten kuitenkin maito riittää. En tietenkään väitä, etteikö poikkeuksia olisi aina olemassa, mutta kuten yritin kertoa, ne tapaukset ovat POIKKEUKSIA.



Jos kaikki äidit antaisivat heti lisämaitoa, kun maitoa ei alussa tule, ja kenties lopettaisivat imetyksenkin siihen, kun näyttää ekan kerran, että maito on vähissä tai sitä ei tule, tuskinpa kukaan täysimettäisi hetkeäkään ja imettäisi ylipäätään juuri hetkeä pidempään. Nämä kun ovat ihan tosiasioita jokaisen äidin kohdalla, että ihan alussa maitoa ei yleensä tule (esikoisella varsinkaan, ja jos edellisestä imetyksestä on aikaa), ja maito ei välttämättä nouse ensinkään, ellei vauvan anneta roikkua tissillä. Lisämaidon antamisesta alussa voi päästä samantien siihen kyytiin, että maitoa ei koskaan ala tulla tarpeeksi, ja vain siksi, että vauva on ollut kylläinen muutenkin, eikä ole ollut tarpeeksi imemässä tissillä, jolloin rinnoissa olisi valmistunut lisää maitoa.

Esikoisen kanssa oli vähän sama tilanne kuin sinulla. En ollut hirveästi ottanut imettämisestä selvää ja kaverit oli kertoneet, että se maito oikein suhahtaa rintoihin jo laitoksella. Ajattelin, ettei sitä voisi olla huomaamatta.



Toisin kävi. Esikoinen oli tosi unelias ja maidon nousua ei tuntunut ollenkaan. Imetin kuitenkin, vaikka tuntui että imetän tyhjistä rinnoista. Kellon kanssa heräsin 3 tunnin välein imettämään ja herätin uneliaan vauvani joka ei oikein jaksanut imeä. Olin ihan varma, ettei vauva saa tarpeeksi maitoa ja vuorokausi synnytyksestä hoitaja antoi tipan lisämaitoa, jonka vauvani puklasi samantien pois. Jatkoin siis imettämistä tiheästi. Seuraavana päivänä ( 2 päivää synnytyksestä ) tehtiin punnitus ja yllätys oli suuri, kun vauva oli saavuttanut melkein syntymäpainonsa! Eli ravintoa oli saanut vaikka itse olin varma ettei maitoa tule. Kotona jätin kellon pois ja imetin kun vauva pyysi ja lopulta täysimetin 6kk ja osaimetin 1v 10kk. Eikä saanut koskaan enää lisämaitoa. Olin kyllä aika kiinni vauvassa, sillä pumppaamalla en saanut koko imetysaikana maitoa rinnoista, vain vauva sai sitä imettyä.



Kakkosen kanssa olikin sitten ihan eri juttu, kun tiesin miten rintani toimivat. Otin alusta asti rennosti ja syötin kun vauva pyysi. En heräillyt kellon kanssa. Vauvan otin jo synnärillä viereen, joten sain hyvin myös levättyä. Tätäkin imetystä on jo jatkunut yli vuoden ( ja nytkään en ole saanut pumpattua, vain imetettyä ).



Eli luota vain itseesi, vauva voi synnärillä olla unelias vaikka raskaasta synnytyksestä ( kuten esikoiseni ). Ja jos ei imetys onnistu, niin onneksi on kehitetty hyviä korvikkeita, tärkeintä on kuitenkin rakastaa vauvaa.

synnytin viikko sitten perheemme kolmosen ja minulta kätilö kysyi heti synnytyksen jälkeen, että aionko kokeilla imetystä, koska kahden edellisen kanssa on imetystä kestänyt pari viikkoa. päätin taas yrittää, mutta samaan tulokseen taidetaan jäädä taas...

...että kannattaa hieman nähdä vaivaa siinä alussa josko kuitenkin saisi homman toimimaan. Nahkaleili rulaa!



Tapauksissa joissa maito ei niin vaan herahda rintoihin eikä riitä vauvalle, onneksi on vastike. Silloin kun ei vastikkeita ollut ja hygienian kanssa oli niin ja näin (mm. 1900-luvun alkupuolen Suomessa), imeväiskuolleisuus pyöri jopa tuolla 20% paremmalla puolella.



On kovin viheliäistä ja vastuutonta neuvoa toisia välttämäään vastikkeen antamista viimeiseen asti ja vauvan nälkiinnyttämistä. Sellaisesta ilmeisesti jotkut itse lypsykoneudessaan heti onnistuneet kermakoneet saavat paremmat vibat ja pönkitystä äitiydelleen.



Tai mistä minä tiedän, aika tiheää paskanjauhantaa sitä vaan ajoittain asian tiimoilta näkee.



Joka tapauksessa tsemeä imetyksen aloittamiseen. :)

Minä sain niillä vain muutaman vaivaisen tipan ja niidenkin päälle irtosi ruvet nänneistä ja sekaan valuva veri mitätöi tuloksen eli nekin arvokkaan tipat viemäriin!!!



Kun mieheni kipaisi ostamassa aventin käsipumpun (se yhdenkäden, tosi vaivaton) niin muutaman kerran jälkeen tämä hellä "painallustekniikka" tuotti tulosta ja maitoa alkoi tulla.



En ymmärrä miksi synnäreillä on niitä navetasta ulosheitettyjä aatamin aikuisia lypsykoneita! Johan se äänikin ressaa! Vaihtaisivat jo!!

Eikä varmaan kukaan niin heikko ole etteikö jaksaisi pientä käsiliikettä tehdä,(jos käsipumppu annettaisiin sairaalassa). Parempi on itse pumpata kun voi säätää tahdin itse.



Voihan se olla että joillakin nännit vain kestää, mutta minulla ei kestänyt!

Musta ne sairaalan pumput olivat hyviä, joillakin malleilla sai vielä molemmat rinnat pumpatuksi samalla kertaa. Mulle koitui esikoisen kanssa kokemusta sairaalamallisista sähköpumpuista n. 1,5 kuukauden ajalta, kotiinkin vuokrasin yhden (tosin uudemman mallisen). Ei olisi huvittanut pumpata käsipelillä 3-4 tunnin välein yötä päivää. Vaikka huonosti pumpuille heruinkin, sen ajan saattoi käyttää lukemiseen ja telkan katselemiseen. Toisen kanssa maitoa ei tarvinnut paljon lypsää, silloin en pumppua käyttänytkään vaan lypsin käsin.

En ymmärrä miksi synnäreillä on niitä navetasta ulosheitettyjä aatamin aikuisia lypsykoneita! Johan se äänikin ressaa! Vaihtaisivat jo!!

Eikä varmaan kukaan niin heikko ole etteikö jaksaisi pientä käsiliikettä tehdä,(jos käsipumppu annettaisiin sairaalassa). Parempi on itse pumpata kun voi säätää tahdin itse.

Toivottavasti kaikkialla ei olekaan sellaisis pumppuja mitä mun synnärillä. Koska turhautti ihan tosi kun oli lypsänyt hyvän tovin, ja sit tuli muutamakin pusara verta matkaan, niin eihän sitä lapselle voi antaa sitte.

Ei kannata verrata ensimmäisetä imetyskertaa seuraaviin. Itselläni ei onnistunut kaksosten imetys vaikka tukihenkilö kävi kotona ja yritin 2,5kk. Ei vain onnistunut. Vauvat eivät osaneet imeä ja pakkohan sitä ruokaa piti antaa ja yksin hoidon vauvat pääasiassa, joten aikaa treenamiseen ei juurikaan ollut. Masennuin asiasta, mutta pumppasin maidot 9kk ajan. Aloitin sairaalassa ja maito nousikin ihan hyvin. Kun sitten sain kuopuksemme, sanoin jo kun vauva oli ulkona maailmassa etten lähden täältä sairaalasta ennenkuin vauvan imetys sujuu. Enkä lähtenyt...Joka kerta kun oli imetyksen aika, painoin nappia ja hoitajat tulivat tarkistamaan imuotteen ja neuvoivat. Öisin en sitten apua pyytänyt ja sen tuloksena vauva imi 5h ja rinnat verillä ja vauva itki vatsakipujaan ja minä väsymystä ja nännien kipua. Onneksi viisaat hoitajat antoivat nukahtamispillerin, ottivat vauvan hoitoon ja antoivat lisämaitoa. Näin meni pari yötä. nyt ollaan menty täysimetyksellä kohta 6kk ja 4 rintatulehdusta, mutta hyvin mennyt. Voin hyvin kuvitella, että rankan alun jälkeen harva jaksaa ja haluaa edes jatkaa imetystä. En yhtään ihmettele, että niin moni ottaa korvikkeen käyttöön. Imetys ei ole helppoa, ja minäkin luulin että rintani ovat epäkelvot eikä nänni sovellu imetykseen. Mutta niin väärässä olin. Ei voi tosiaan verrata toisiinsa, eli jos viimeeksi kävi kuten kävi, voi nyt menna paremmin. Olethan jo kerran käynyt läpi ja tiedät nyt jo enempi mitä tehdä. Alkuhankaluudet kestävät ainakin kuukauden pari, sen jälkeen itselläni alkoi helpottua. Mutta edelleen, rintatulehduksia tulee, mutta niistäkin on selvitty.



Minä en jaksaisi pullorumbaa, se oli väsyttävää ja aikaavievää ja imetys on vaan niin helppoa.



Tsemppiä! Lainaa kirjastosta imetyskirja, siitä ollut minulle hirveästi apua ja ota heti yhteyttä imetystukeen vaikka skypen kautta. Sain sieltä itse apua monet kerrat kun oli rintaraivareita, tulehduksia ja vaikka mitä.... He neuvovat kyllä!

olikin jo vanhaa tietoa, enpäs lukenutkaan viestipuuta loppuun asti! oNneksi olkoon pienestä vauvastasi ja kiva että tulit kertomaan kokemuskiasi.

Se on kyllä ihana kun isä saa ja voi niin hyvin osallistua vauvan hoitoon! Saat ainakin nukuttua ja levättyä paremmin!!!!!



Hyvää syksyä!

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen pulloruokintaan. En ole niin kiinni lapsessa, vaan myös isä voi hoitaa vauvan ruokinnan. Pullo ja Tuttelit kulkevat kätevästi matkassa mukana ja syöttää voi missä vain -ihan niin kuin imettääkin. Tuttelin voimalla vauva nukkuu myös todella hyvin ja herää vain kerran yössä syömään nyt 3 kk iässä. Pullorumpa ei meillä tarkoita muuta kuin, että kerran vuorokaudessa kertyneet pullot ja tutit keitetään 5 minuuttia.



Voi olla, että olen sen tyyppinen ihminen muutenkin, että pulloruokinta sopii mulle paremmin. En usko, että jaksaisin jatkuvasti imettää ja yksin hoitaa ruokapuolta, vaikka en juurikaan kyllä vauvan luota ole poistunutkaan.



Loppu hyvin kaikki hyvin siis kohdallani :)



PS: toivoisin, että noista korvike pakkauksista saisi pois sen tekstin, että äidinmaito on parasta ruokaa, sen lukeminen aina välillä kirpaisee vieläkin kun uutta pakkausta aukaisen. Tiedän kyllä miksi se siinä on...

Sekin kannattaa huomata, että pumppaaminen ei kerro sitä minkä verran rinnasta tulee maitoa. On paljon sellaisia jotka eivät heru pumpulle lainkaan mutta vauva saa silti tarpeeksi maitoa.



Mulla oli sairaalassa ihan eri meiniki kun sulla, eli kaukana mistään imetysmyönteisyydestä, hoitaja voivotteli kuinka maitoa tulee niin vähän ja (ilmeisesti yritti lohdutella tms.) sanoi että "ei se maito vaan kaikilla nouse". Mä olin ihmeissäni, kun tuollon oli kuitenkin vaan pari päivää kulunut synnytyksestä ja olin lukenut että maidonnousuun voi mennä n.2-8 päivää. Mutta ei se tosiaan pelkällä odottelulla nouse, vaan imettämällä.



Mutta kaikenlainen stressi vaikuttaa helposti asiaan. Mulla imetyksen onnistumisessa auttoi ennen kaikkea ihana puoliso! Hän oli myös lukenut asioista ja oltiin myös imetyksestä yhdessä juteltu ja hän osasi tukea minua tosi ihanasti ja vauvan ollessa pieni hoito kotiaskareet, ruoanlaitot, kaupassakäynnit, ym. ja minä pystyin keskittymään imettämiseen, jne. Mä en myöskään tykkää yhtään sairaalaympäristöstä, enkä ottanut stressiä siitä, vaikkei sairaalassa maitoa juuri tullut. Tiesin että kyllä se siitä muuttuu, kunhan pääsee kotiin omaan rauhaan. Sairaalassa kuitenkin imetin aina kun mahdollista ja vauva nukkui pääasiassa mun vieressä, mikä helpotti öitä mukavasti. Mutta toivon todella ettei toisen lapsen kohdalla tule mitään ensipäivien ongelmia että päästään kotiutumaan mahdollisimman aikaisin!! :)

että nimenomaan luonnollisempi suhtautuminen sairaalaltakin voisi auttaa sinut paremmin alkuun. Alussahan se on juuri sitä, että tisseistä tuskin tulee juuri mitään (alussa ehkä pari tippaa, sitten välillä ei yhtikäs mitään), mutta vauva silti imee _koko ajan_. Se voi tuntua rasittavalta ja turhauttavalta, mutta on tärkeää tietää, että asiat ovat silloin kuitenkin juuri niin kuin pitää ollakin! Ja maito nousee kyllä, mutta ei aina kovin nopeasti.



Kun sitten jatkaa luottavaisesti hommaa antaen vauvalle aina rintaa silloin kun hän vaikuttaa nälkäiseltä tai halukkaalta imemään, niin hän saa tarpeeksi ruokaa ja maidontulo tasaantuu sille tasolle, mikä on milloinkin tarpeellista. Ja välillä tulee taas imetysaikana kausia, jolloin tuntuu että vauva imee jatkuvasti ja maito on vähissä. Silloinkin vastaat vain vauvan syömishaluihin antamalla tissiä tosi useinkin, ja annat vaikka imeä "tyhjää" tissiä, niin simsalabim - kohta sitä maitoa taas alkaa tulla entistä enemmän. Imetys on loppujen lopuksi aika yksinkertaista puuhaa. Kysynnän ja tarjonnan lain kanssa pyörimistä.



Kuulosti aika rajulta ja lannistavalta tuo kokemuksesi siitä, kuinka sairaalassa annettiin pumppu lypsämistä varten. Vähemmästäkin tuore äiti menettää uskonsa imetykseen! Ja sitten vielä annetaan vauvalle lisäruokaa pullosta... Kun vain oltaisiin annettu äidin rauhassa ja rennosti imettää, imettää ja imettää sitä vauvaa, niin luultavasti imetys olisi lähtenyt hyvin käyntiin.



Toivotan sinulle antoisampaa imetysaikaa ja luottavaisuutta siihen, että vauva selviää pelkällä rintamaidolla. Ei sitä ollut kivikaudellakaan korvikkeita tai lisämaitoja, eikä ole eläimilläkään yleensä käytössä sellaisia ;) , mutta kummasti ne lapset harvemmin kärsivät ravinnonpuutteesta imetysaikana. Älä stressaa alun "maidottomuudella", sitä se on kaikilla muillakin. Vauva tilaa koko ajan imiessään sitä suurta maitomäärää, joka kyllä sieltä pukkaa synnytyksen jälkeisinä päivinä. Ja kun annat nälkään pelkkää tissiä, elimistösi valmistaa koko ajan enemmän ja enemmän maitoa.

Pakko kommentoida edelliseen, että kivikaudella taisi olla imeväsikuolleisuus toista luokkaa kuin nykyisin, että ei ehkä ole ihan oikea vertailukohde. Samoin eläinmaailmassa ei ole korvikkeita villissä luonnossa, mutta elämä on aika raakaa ja heikot kuolee ja sortuu, emä yleensä hylkää heikot yksilöt yms. Ja jos sairaalassa ei äiti saa yhtään levättyä, maito nousee huonommin. Kaikki lapset ei kyllä tyydy siihen tyhjään rintaan, vaan alkaa hyljeksiä koko rintaa jos lisämaitoa ei anneta. Kaikki asiat ei aina mene niinkuin imetysoppaissa kerrotaan. Maalaisjärki mukaan.