Palautuminen synnytyksestä, milloin kunnossa?
Kauanko teillä on kestänyt palautuminen synnytyksestä,ts. ei ole enää virtsankarkailua ja seksi on tuntunut tavalliselta? Minulla on kuusi viikkoa synnytyksestä, jälkivuoto on jo loppunut mutta pissaa lorahtaa välillä edelleen ja pitää käyttää pikkuhousunsuojaa. Seksiä on kokeiltu kaksi kertaa ja tuntuu surulliselta kun alapää tuntuu niin väljältä eikä mies saa siitä kyllä nautintoa sillä lailla kuin ennen, saati itse sitten. Itkettää mokoma asia. Esikoisen kanssa palautuminen oli muistaakseni nopeampaa ja nyt pelottaa että jäänkö tämmöiseksi.
Kommentit (9)
6 viikkoa on kyllä tosi lyhyt aika, kun ajattelee, että se raskauskin kestää 9 kuukautta ja sinä aikanahan ne hormonit pikkuhiljaa vaikuttavat. Ei se ole pelkkä synnytys, joka vaikuttaa, joten olisi minusta aika hullua ajatella, että muutamassa viikossa palautuisi täysin muutoksista, jotka ovat syntyneet usean kuukauden aikana.
Odota nyt ensin edes jälkitarkastusta ja jos siellä on kaikki kunnossa, on kyllä oletettavaa, että tilanne palautuu. Mutta anna kropallesi aikaa ja muista se lantionpohjajumppa!
Itse en ollut kuuden viikon aikana edes kokeilla seksin harrastamista ja kyllä pari ekaa kertaa olivat vähän " erilaisia" meille molemmille. Seksin suhteen meni muistaakseni ainakin puoli vuotta ennen kuin oli ihan normaalia tai entisen kaltaista.
Mitä tulee lantionpohjan lihaksiin niin jumppaamisesta huolimatta tuntui vielä vuodenkin jälkeen, että hyppiminen tai juokseminen oli ikävää juuri virtsan karkailun takia.
Eikös vatsalihasliikkeiden tekeminenkin ole suunnilleen kiellettyä n. 2 kk synnytyksestä?
Mielestäni kropalle pitää antaa aikaa toipua ja palautua rääkistä. Niin luonnollista kuin lapsen tekeminen onkin, on se myös keholle tosi kova koitos.
Muistan kyllä itsekin jo esikoista odottaessa oli välillä sellainen olo, että onko minusta mitään entistä jäljellä, kun tämä kaikki on ohi. Synnytyksen jälkeen oli tosi repaleinen olo välilihan repeämän jne. kanssa. Ajattelin jopa hetkittäin kauhulla sitä, että mieheni haluaa minun vielä ryhtyvän tähän uudestaankin.
Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Laskettuaika on helmikuussa. Ihan itse halusin todella kovasti tätä toista lasta. Niin se aika kultasi muistot!
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan, että anna itsellesi aikaa ja nauti hetkistä vauvasi kanssa.
Kahden ihanan pojan äitinä voin sanoa, että kyllä siitä synnytyksestä palautuu mutta aikaa pitää antaa keholle sekä itselleen. Kummankin synnytyksen jälkeen olen odottanut jälkitarkastukseen asti enkä edes kuvitellut seksin harrastamista mieheni vinkuilusta huolimatta. Olen antanut paikoilleni mahdollisuuden rauhassa parantua. Ensimmäisen syntymän jälkeen ajattelin, että jaha minusta ei koskaan enää tule naista mistään ei tule mitään tämä on kamalaa. Kesti kauan vielä jälkitarkastuksen jälkeenkin, ettei ollut oma itsensä ja ehkä henkisestikin jännitti seksin kanssa. Mutta kas kun aikaa oli kulunut oppi uudelleen nauttimaan. Leikkaushaava joka oli pieni oli kauan arka ensimmäisen jälkeen ja kuukautiset alkoivat vasta n. 8 kk synntyksen jälkeen ja pientä vuotoa oli koko ajan. Kuten muutkin ehdottomasti suosittelen tenaa! Haavaa saattoi joskus kolottaa myös vuosi synntyksen jälkeen ihan normaalia kuulemma ei tykkää kylmästä.
Toisenlaiset kokemukset ovatkin sitten kuopuksen jäljiltä. Viikko synnytyksestä en tuskin tuntenut leikkaushaavaa joko oli pieni vain pari tikkiä eikä mitään muutakaan ihmeellistä tuntunut. Vuotoa oli aika pitkään mutta jälkitarkastukseen mennessäni tiesin jo että kas tästä selvittiin nopeammin. Seksin olisin sekä henkisesti että fyysisesti voinut aloittaa aiemmin mutta annoin keholle aikaa.
Kupuoksemme on nyt 8 kk ja seksielämämme normalisoitunut niin kun nyt voi kahden pienen kanssa enkä tunne muuttuneeni vaikka tietysti paikat tuntuvat erilaisilta mutta siihen tottuu ja tottuu tuntemaan kehonsa uudlelleen. Se onkin tärkeää, että tulee taas sinuksi itsensä kanssa ja mitä enemmä kuluu aikaa löytää naisellisuuden takaisin vaikka ei sitä menetä se vain muuttaa muotoaan. Enkä tiedä muista mutta kaikkinensa synnytys on huikea juttu ja on ihmeellistä mutta totta siitä palautuu ja kaikki onkin sitten vain muistoa.
Malttia vain ja anna kehollesi aikaa;)
itse toivon että kuuden viikon kohdalla on a) jälkivuoto loppunut kokonaan b) mahdollisen epparin/repeämän tikit sulanut. Tämä on mun mielestä, jaoman kokemukseni mukaan, realistista. Kaikki mikä tuota nopeammin tuntuu hyvältä, kuten esim pitkät kävelylenkit, varovainen lihasharjoittelu tms, on pelkkää plussaa. Yhdynnät tulee sitten aikanaan, viimeksi n 2 kk synnytyksestä. En aio itseäni siihen pakottaa, ja mieheni tuntien, niin hän odottaa että mä annan selvän " anna palaa" merkin. Mulle siis tuleva synnytys on kolmas.
Eli ekan synnytyksen jälkeen oli vaikea istua n. vko, episiotomian takia. Tokan synnytyksen jälkeen tunsin heti oloni ihan normaaliksi, vaikka pari tikkiä ommeltiin häpyhuuleen.
Mutta paraneminen on niin yksilöllistä. Itse pelkään miten seuraava synnytys sujuu (ja sen jälkeen) kun musta tuntuu että olen päässyt kaksi kertaa ihmeellisen helpolla... niin ehkä onni nyt kääntyy.
ajalta odottaa taysin palautuvansa jostain niin isosta kuin raskaudesta ja synnytykesta. Itsella meni kylla useampi kuukausi ja n. vuoden paasta molemmista synnytyksista voisin sanoa tunteneeni oloni taysin " normaaliksi" . Oletkohan ehka aika nuori (tai ainakin ollut ekan synnytyksen aikaan)? Luulisin etta sekin vaikuttaa palautumiseen, itse olen saanut molemmat lapseni yli kolmekymppisena. Ja tosiaan toi virtsankarkailu jaa helposti pysyvaksi jos ei lantionpohjaa tietoisesti jumppaa.
kamoja kantaen, tietty kirvelsi pissatessa tms. eli varmaan keskimääräistä paremmassa kunnossa.
Minun mielestä lopullinen toipuminen tapahtuu siinä vaiheessa kun imetys loppuu ja kuukautiset (tai niihin verrattava toiminta, minulla hormonikierukka) palautuu.
2. (ja viimeinen, ikäero 1:een 1v8kk) lapsi täyttää vuoden tammikuussa ja imetys loppui marraskuun lopussa ja lopultakin sain kroppani takaisin, ou yeah!
Nyt vaan pitäisi saada nämä villipedot kasvatettua kunnialla... :)
Mutta suosittelen erittäin vahvasti treenaamaan niitä lantionpohjan lihaksia koska niillä pystyt eniten vaikuttamaan siihen kuinka äkkiä pissan lorahtelu loppuu ja seksi tuntuu taas paremmalta. Ja käyttäsin muuten kyllä Tenaa, nehän on nykyään yhtä ohkasia kuin pikkuhousun suojat mut pitää hajut myös poissa!!
Tsemppiä että tilanne paranee pian!!
Itselläni on vierähtänyt kohta puoli vuotta synnytyksestä. Virtsankarkailua en ole kokenut, mutta edelleen tuntuu tulevan jotain pahan hajuista kirkasta vuotoa. Onko tämä normaalia ?? Samoin takapuolen leikkaushaavassa tuntuu ajoittain vielä pientä " painetta" . Synnytyksen jälkeisessä papassa, näytteenottaja tokaisi että paikat olivat aika tulehtuneen näköiset, muttei nähnyt tarvetta minun mennä lääkäriin. Tuloksetkin olivat kunnossa.