Kokemuksia suunnitellusta sektiosta

mullekin tehty aiemmin kiireellinen sektio. Suunniteltu sektio tehtiin 1.10. tänä vuonna ja täytyy sanoa että enpä olisi uskonut että niin hyvin voi tuommoinen leikkaus mennä.

Pelkäsin etukäteen ihan hirveästi että jokin menee pieleen. Kerroin peloistani synnytysosastolla ennen leikkausta ja leikkaussalihenkilökunnalle leikkausta valmisteltaessa. Mulle sanottiin että rauhoittavaa ei voida antaa koska voi kulkeutua lapseen. Verenhukkapelostani sanottiin että nykypäivänä ei enää juurikaan ihmisiä kuole verenhukkaan koska suunnitelluissa sektioissa on kaikki valmiina jos jostain syystä verenhukkaa tulisi.

Epiduraali tuntui vähän ilkeästi mutta puudutus onnistui hyvin. Henkilökunta oli aivan mahtavan kannustava koko ajan ja mulle tuli erittäin voimakas tunne siitä että minusta pidettiin huolta. Heräämössä sain lehtiä luettavakseni ja puhelimen jotta sain soitella sukulaisille. Toipuminen osastolla meni hienosti ja maitokin nousi rintoihin parin päivän kuluttua. Leikkausarpi oli toki kipeä, eritoten vasemmalta puolelta mutta se kipu lähti noin kahdessa viikossa. Nyt kun leikkauksesta on kuusi viikkoa, kipua ei tunnu enää ollenkaan, ainoastaan alavatsa on tunnottoman tuntuinen.

Mun kohdallani suunniteltuun sektioon päädyttiin synnytyspelon takia. Ensimmäinen, kiireellinen sektio jätti aika pahat traumat ja ne nousivat pintaan raskauden kuluessa.

Tsemppiä sinulle kovasti tulevaan! Kaikki tulee menemään hienosti!

Minulla on esikoinen tullut suunnitellulla sektiolla. Synnytystapapäätöstä tehdessä painoarvio oli 3,3 kg ja lääkäri oli sitä mieltä, että käynnistämällä alatiesynnytykseen kun tilanne sen sallii. Itse pelkäsin alatiesynnytystä kovasti (lähinnä juuri sen takia että synnytys käynnistettäisiin, eikä siinä ollut mitään luonnollista). Keksen kesukstelumme astui kuitenkin tutkimushuoneeseen toinen lääkäri, joka kyseli tilannetta. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että sektio on paras tapa (hän teki päätöksen kuultuaan painoarvion ja vilkaistuaan lantioni seutua, joten oletan pääasiallisen syyn olleen lantioni koko/muoto). Kun minut ensin tutkinut lääkäri esitti mielipiteensä sanoi jälkimmäinen lääkäri " Sektio. Asia loppuunkäsitelty!" . Tästä olen todella tyytyväinen, sillä pojan synnyttyä hänellä oli toinen silmä mustelmalla. Kysyttyäni asiaa kuulin, että poika oli ollut jo synnytyskanavassa ja siellä oli niin ahdasta, että mustelma tuli.

Olen diabeetikko ja minulla oli raskausmyrkytys. Rv36+3 otettiin lapsivesinäyte ja todettiin keuhkojen jo kehittyneen, joten sektio päätettiin tehdä seuraavana aamuna.

Tippaa ei hoitajat millään meinanneet osastolla saada laitettua ja lopulta tipan laittoi joku anestesialääkäri. Leikkaussalissa laitettiin puudutus, joka tuntui aika pahalta (tuntui siltä kuin olisin sähköiskun saanut), mutta kipu kesti todella lyhyen aikaa. Itse sektiossa ei mitään ongelmia minulle ilmennyt ja poika oli terve. Heräämössä oksensin, koska puudutteessa oli joku morfiinijohdannainen lääke. Muuten toivuin todella nopeasti ja pääsin samana iltapäivänä jo liikkumaankin itse (poika syntyi klo 9:01 ja muistaakseni klo 14 aikaan olin pystyssä). Kotiinkin päästiin 3 päivän päästä sektiosta ja kaikki on mennyt hyvin tämänkin jälkeen. Itse asiassa olin kuullut kauhutarinoita sektioista, koska kerroin aika avoimesti pelkääväni alatiesynnytystä. Kotona vielä odotin pitkään, että koska ne sietämättömät kivut alkavat, vaan eipä niitä tullutkaan.

Kyllä tosiaan oli miellyttävä kokemus minulle, toivon yhtä hyvää kokemusta sinulle!