JOULUISTEN SUNNUNTAI!

Just kirjauduin sisään luettuani lauantain pinon ja ajattelin tehdä täksi päiväksi myös sellaisen, mutta sittenhän tämä olikin jo tässä :)



Eilen tosi lähellä asuvat kaverit laittoi tekstaria, että mitäs teette? Itse joivat tinto veranoa terssillaan. Pyydettiin meille ja tulivathan nuo. Täällä on feria -viikko, eli espanjalaiset juhlivat viikon ja eilen oli avajaiset, jotka alkoi 22.30 mahtavilla ilotulituksilla. Asutaan tosiaan 6krs. talon kattohuoneistossa ja meidän terassilta on suora näkymä rannalle, josta tulitteet lähetettiin. Oli kyllä hulppea näytös, kestikin 30min. Kuinkakohan paljon rahaa siinä räjähti taivaalle? Meidän kuopus (tässä kuussa tulee 3v) uskalsi kavereiden rohkaisemana katsella isin sylissä, vaikka pauke olikin hirmuinen. Keväällä, kun olivastaavanlaiset, itki sisällä kun pelkäsi niin, multakin jäi ne sitten suureksi osaksi silloin väliin.



Isäntä kattelee formuloita...



Mulla ei ole oikeastaan raskausvaivoja, muutoin kuin jos päivällä tekee esim. kävelee useamman tunnin tms. on vähän tuskaa liitoksissa. Närästystä tulisi, jos illalla söisi vähänkin tukevasti. Mutta silloinkin Almax (rennie,mutta parempi) auttaa yöksi. Joten en valita, kaikki sujuu hyvin. Tosin kuvittelen,että vauva on sotkeutunut napanouraan tms. kun tuntuu niin rauhalliselta... mutta toivotaan parasta.



Jaksamisia kaikille hissukseen ottamaan joutuville!



Nippaileeko teitä (uudelleen synnyttäjät) kohdun suulta?



Doshijas ja Nuppuliini 29+6

Mä olen niin väsynyt tähän raskauteen,etten kyllä millään jaksaisi odottaa vielä kahta kuukautta! Vaikka hyvinhän mä voin,supistuksista ei ole tietoakaan ja kaikki arvot ihan kunnossa. Mutta nämä liitoskivut vaan vaivaa,kotioloissa pärjään ihan hyvin,mutta kodin ulkopuolelle ei paljon viitsi lähteä,kun kivut on niin hirveät jä lisäksi pitää aina raahata perässä noita kahta pientä. =) Parasta siis pysyä vaan kotimaisemissa,niin pääsee paljon helpommalla.

Yöt on kauheita,herään pieninpäänkin liikahdukseen,kun heti vihloo jalkoväliä,ja vessareissut on yhtä tuskaa,ensin ei meinaa päästä millään sängystä ylös ja sitten kun pääsee,niin kävely on yhtä tuskaa aluksi. Mä en ymmärrä yhtä ystävääni,että miten hän selviytyy yöllisistä vessareissuista,hän siis viimeisillään raskaana ja heillä makuuhuone yläkerrassa ja vessa alakerrassa,mun olisi kyllä tuossa tilanteessa pakko muuttaa alakertaan!

Myös närästys on alkanut vaivaamaan öisin oikein todenteolla,herään monta kertaa yössä siihen,että on oksennuksen maku suussa,yök. Rennie ei enää auta,saako samarinia ottaa?? Se nimittäin auttaisi,kokeiltu on.



Manjalla on jo kaikki valmiina vauvaa varten,monella muullakin taitaa jo olla? Meillä ei todellakaan ole,pari vaatetta olen ostanut ja toppapuvun,mutta noita kahden edellisen vanhoja vaatteita en ole vielä kaivanut esiin. Hoitopöytä on varastossa osina,ja pinnasänky edelleen hakusessa,meillä kun tuo 1v5kk nukkuu edelleen pinnasängyssä ja saa kyllä nukkua vielä pitkään,en ole valmis niihin ilta/yövaelteluihin juuri nyt.



Ei ole meillä vielä kummeja päätetty,tai olihan se päätös jo tehty,mutta tämä pariskunta sitten erosi vähän aikaan sitten. Nyt ei sitten ole aavistustakaan kummeista.

Nimiäkään ei olla vielä juurikaan mietitty,tai sen verran mietittiin,että saatiin jotkut nimet laitettua siihen sairaalan esitietolomakkeeseen. Luulisin,että tytölle löytyy nimi helposti,mutta pojalle on paljon paljon vaikeampi löytää sopivaa nimeä. Ja mulla on kyllä aika vahva poikatunne.



Tänään mennään syömään mun vanhempien luokse,ihanaa päästä valmiiseen ruokapöytään.

Nyt tuo pikkuneiti tuli haisemaan tuohon viereen,pakko siis lähteä vaipan vaihtoon.



Himpula rv 31+5

pitkästä aikaa! Tai ainakin siltä tuntuu...

Huomenna yritän mennä töihin sairasloman jälkeen, jospa parin paremmin nukutun yön jälkeen taas jaksaisi. Liitoskivut siis täälläkin ongelmana.



Uusille tervetuloa! Päkis ei kait vielä ollut laittanut tietojaan joulukuisten esittelypinoon?



Kummeista ei ole kuin ajatuksen tasolla pari ideaa. Vaihtoehtoja olisi kyllä aika paljonkin. Mutta pitää nyt pohtia lähempänä ajankohtaa, että ottaako sukulaisia vai kavereita. Itse ehkä päätyisin kaverilinjalle, mutta pitää vielä jutella miehen kanssa asiasta lisää.



Tosiaan, jos sairaanhoitajien lakko alkaa, niin mihin kaikkeen se vaikuttaa? Neuvolakäynnit päättyvät sit siihen? Se olis kyllä kökköä. No, turha murehtia sitäkään liian aikaisin.



Manjalle onnea uuteen kotiin! Voi hyvin, ja yritä ottaa rauhallisesti!



Täälläkin on hankinnat tosi hyvässä kuosissa nyt, ensin ei ollut yhtään mitään, mutta sitten lähes kertarysäyksellä saatiin ja hankittiin kaikki tarvittava. Tosi paljon siis käytettynä. Vielä pitäisi vaatteet pestä ja laittaa oikeisiin kaappeihin ja tietty pistää kasaan hoitopöytä ja pinnis. Ostettiin uusi turvakaukalo isofix-jalustalla, vaikuttaa tosi hyvältä ja laadukkaalta (Recaro). Ja pitäs olla turvallinen. Ja se ei ole ollenkaan hankala kiinnittää autonpenkkiin, helppo myös vaihtaa autosta toiseen. Ei edes mietitty sellasta pelkästään vöillä sidottavaa kaukaloa. Me ollaan tyytyväisiä hankintaamme, saatiin vielä edullisesti.



Olo on alakuloinen, moni täällä toivoisi et olis jo joulukuu.. Mä haluisin, et aika pysähtyisi hetkeksi.. Tuntuu siltä, että en ehdi valmistautua henkisesti tähän ollenkaan ja muutenkin kaiken maailman pelot on alkaneet vallata mieltä. Kai se kuuluu vaan asiaan. Synnytystä en ole miettinyt edes ajatuksen tasolla, jännittää vaan kaikki se muutos mikä elämään ja parisuhteeseen tulee, ja se, miten sitä itse osaa ja pystyy kaikkeen.. Hyvähän se varmaan on näitäkin asioita pohtia.



Aurinkoista päivää kaikille!



Gaijis ja piiperö 28+3

Inhottava ilma pihalla, sellanen joka saa ramasemaan kun vaan ketteleekin ulos..



Puoli kymmeneltä tulin vasta navetasta, en jaksanu hirveen aikasin mennä ja työtahti on aikas rauhallista nykyään=)

Yöllä heräsin kun oli ihan kamalan paha olo, siis oksetti. En tiedä, olin varmaan syönyt jotain, onneksi meni ohi ja taas nukuin ihan ok.



Meillä on vauvalle kaikki valmiina mutta varastossa. Sänky, turvakaukalo, vaatteita hirveesti, bumbot ja sitterit, vauvajumppajutut yms.Rattaat, tosin haaveilen tuplarattaista.. Hoitopöytä onkin vielä sisällä kun kuopuksen vaatteet on edelleen suurin osa sen laatikoissa kun kaappitilaa ei ole..Tosiaan kun on kolme lasta ennestään niin monenmoista on ennättänyt kertymään kun en henno mitään vauvatavaraa hävittää... Kestovaippojakin alkaa olla jo aikamoinen pino. Kertiksiäkin tieten pitää silti varata anoppia varten kun se kauppareissujen ajan kuitenkin ammana on. Tuttelia varuulta ja rintakumit, maidonkerääjät, tutti tai pari varalle..jotain muuta pientä hankintalistalla vielä on mutta sitten lähempänä..



Remppaan just meiän makkaria, purkasin vanhan kurjan pienen vaatekaapin pois, pitäs tapetoida, laminaatti laitetaan lattiaan ja alettiin miettiä jos kattokin uus kun jää vähän rumat jälet siihen kaapin kohtaan, maalata ainakin pitää. Sitten tulee päätyseinälle kokonaan liukuovikomerot, saan sinne nuo kuopuksenkin vaatteet ja sitten arvelin pestä vauvalle vaatteet hoitopöydänlaatikkoon ja häkkisänkykin tuodaan varastosta omalle paikalleen, kerkeshän tuo siellä kesän olla lepäämässä näiden kahden pienimmän välissä=).



Eilen mietittiin, että vielä on kolme kuukautta vauvan syntymään jos menee yli kuten edellisetkin, mies meinas, että niin kauan vielä ja mä että ihanan kauan vielä..Kun mä niin tykkään tästä masunkasvatusajasta ja kaikkine liitoskipuineenkaan en vaihtaisi päivääkään pois..

Alkaahan se toki jo pikkuhiljaa vauvankaipuukin tulla, ei sillä, että saa sen pienen nyytin syliin ja rinnoille, saa nuuskia pehmoista poskea ja vauvan tuoksua mutta ei ole kuitenkaan mikään hoppu eikä hätä.

Ja mullakun on yliaikaisia nuo kaikki kolme edellistä, niin ei ole tarvis alkaa etsiskelemään itsestäni synnytysoireita jostain vk 35 eteenpäin vaan rauhallisin mielin tässä odotellaan ja masua kasvatellaan! Tosin mulla sinne vk 35 on vielä pitkästi matkaa..Ja sitä ennen varmaan oon taas ihan rollaattorimummo mutta hui hai.



Toi sairaanhoitajien lakko mua kyllä panee mietityttämään, mies kyllä lohdutteli, että ei se enää sillon ole kun meen synnyttämään eikä mua noi neuvolat niin hermostuta jos niihin ei pääse, konkari kun oon mutta silti..

Sillon kun toi meiän tyttö syntyi oli lääkärilakko...kalvot piti puhkasta aamulla kaheksalta vaan oli ainostaan yksi synnytyslääkäri talossa ja sai odottaa ja odottaa, kätilö vihoviimen hermostu odottamaan ja puhko ite puolenpäivän jälkeen kalvot(hirveen marmatuksen kera miten luonnotonsta on käynnistää, lapsivesikin kinaista yms. Peru se kyllä jälkeenpäin puheitaan kun vauva painoi 4590g ja tuli erbin pareesi...ja viikojakin olit ulloin jo 41+4 ja kohdunsuu auki 4cm..).

Mutta puudutuksen sai tosi viiveellä, tosin siitä ei mitään hyötyä,PCB, ollut ja järeempää en saanut mutta mun tuurilla vois kuvitella, että satun nytkin lakon aikaan asialle=)



Jeps, pitää alkaa tieten pikkuhiljaa hommata sapuskaakin, meillä aina pyhäsin ruukataan vähän paremmin syödä niin saadaan herkutellakin hiukan arkiruokien jälkeen.



Lahjis 28+2

mukava lukea heti aamusta pinoa,piristää kummasti=)



kummeista: meil on ongelma niissä,ensimmäisellä on kuusi kummia ja haluan myös toiselle saman verran on se tasapuollista minusta oltava,mutta eipä ole kun kaksi mitä voi ajatella tällä hetkellä ja niistäkään ei varmaa haluaako tulla.Toivottavasti viellä keksimme ja löydämme hyvät kummit toisellekkin kun ensimmäisellä ihanat kummit kaikki kuusi.



nimestä: meillä on pojalle nimi ja se poitsu siis pitäisi meille syntyä.

miehen kanssa oletin että nimestä tulee ongelma,mutta saimme yhteisen nimen suht helposti keksittyä,vaik välillä mies kyllä yrittää et jos nimi vaihettais mut en anna periksi=)



hankinnoista:meillä on tosiaan ns.kaikki jo eli löytyy vaunut ja nyt ostan viellä kaksosten rattaat käytettynä(hieron kauppoja juuri täs yhdistä)häkkisänky kamppeineen,turvakaukalo,sitteri,hoitopöytä taso,vaatteet on valmiina ja kaikki pieni lisävarustus eli mm..tutit,tuttipullot,harsot,vaippojakin jo on,lelut,rintapumppu,liivinsuojat jne...eli kaikkea löytyy jo meiltä=)



kun sitä osaisikin ottaa rauhallisesti minä kun luonteeltani sellainen etten osaa aloillani olla ja pitäs olla menossa koko ajan jne...tuntuu tosi vaikealta vaan istua ja olla...seinät tuntuu et kaatuu päälle...mut kyl yritän parhaani mukaan huilia ja hb laskeminen on vaikuttanut kyllä olotilaan et väsyttää mielettömästi ja naatti olo koko ajan-toivottavasti se hb nyt nousisis lääkkeillä ja olo paranisi.



mitäs täs viellä lörpöttäs...ei täs taida olla kummempia nyt mut mukavaa päivää kaikille ja kauko haleja=)



manja ja tonttu 30+4

Saatiin eilen vihdoin makkarin remontti valmiiksi! Ennen se oli se huone, jota inhosin eniten, nyt voisin vain istua siellä ja ihailla :) Jotain sisustusromppeita (verhot, lamppu, päiväpeitto) puuttuu vielä, mutta niitä ehtii hankkia myöhemminkin.



Miten kummassa nää päivät jakautuu hyviin ja huonoihin? Eilen siivosin aamusta iltaan, pesin vaatteita, tiskasin, kiillotin keittiön ja makkarin. Tänään ei jaksaisi tehdä yhtään mitään. Mieli siis tekisi touhuta, mutta ei voimat riitä. Kai ne sitten meni kaikki eilen?



Kummiasian olin päättänyt jo kauan ennen raskautta (hyvissä ajoin siis :) eli haluan kaksi kummia ja toinen näistä on oma siskoni. Sisko siksi, että hänellä on ollut todella hyvä kummi (toisin kuin esim. minulla ja veljelläni) ja olisi luultavasti itsekin hyvä sellainen. Sisko myös on ilmoittanut itsensä kummiksi jo useampi vuosi sitten. Mies saa valita toisen kummin, enempää ei sitten tule.



Kirkkoasia mietityttää enemmän. Minä eikä mies kumpikaan olla uskovaisia, vaikka kirkkoon kuulutaankin, joten periaatteessa en näkisi kastamista pakollisena. Toisaalta traditiomielessä (oma sukuni on hyvin vanhanaikainen ja valitettavasti itsekin pidän perinteistä) tekisi mieli kastaa. En vain nyt enää tiedä, mihin kirkkoon :P Itse olen ortodoksi ja pitkään halusin lapsesta ehdotommasti myös ortodoksin. Mies taas on luterilainen, ja miehen rippikuvia selaillessani tuli vähän tympeä olo siitä, ettei meidän poika koskaan sitten pääse ripille. Ei kai se niin iso juttu ole (en tiedä, kun en ole itsekään rippikoulussa ollut). Kaipa se sitten itselle selviää, kun sen hetki tulee.



Vauvan tarvikkeet eivät ole vielä valmiina. Hoitopöytä on kyllä laitetty makkariin, vaatteita on jonkin verran mutta mielestäni muutama pitäisi vielä ostaa. Pinnasänky on epämääräisen roinan säilytyspaikka, rattaat odottavat edelleen kaupassa hakemista, turvakaukaloa ei olla edes vilkaistu. Sisustustakin pitää vähän kursia lapsiystävällisemmäksi.



Mulla on pojalle jo etunimi valmiina. En tiedä, mistä se tuli, koska ei ollut missään vaiheessa mikään erityinen suosikki, mutta jotenkin on vahvasti alkanut tuntua, että se on tämän lapsen nimi. En pysty enää ajattelemaan sitä minään muuna. Ja miehellehän se tietysti ei kelpaa :P Tosin alkaa sekin jo vähän tottua siihen, kun kutsun vauvaa vain sillä nimellä ;) Mieskin on alkanut käyttää sitä.



Mahassa ollaan taas poikittain. Eikös tässä vaiheessa pitäisi tilan pikkuhiljaa loppua? Miten tuo otus mahtuu edelleen pusertumaan sykkyrälle alamahaan (niin, etten pysty kävelemään), kiepahtelemaan rajusti ympäri ja oleskelemaan joko perätilassa tai poikittain? Kääntyisi nyt sinne raivotarjontaan :P



Nunia ja Lumikko 31+1

Enpäs ole paljon jaksanut kirjoitella tänne, silloin tällöin olen käynyt lueskelemassa turinointejanne =D



Neuvola oli torstaina, mun ja sitten myös pojan 4 vee nla. Pojalla kaikki hyvin ja mullakin ihan ok. Hb oli 115, täti käski aloittaa rautakuurin, sf-mitta 30, mittasi kahteen kertaan kun ensiksi sai 32! ja tästä häpyluun painelusta johtuen sitten kärsin kaksi päivää ihan kiitettävistä liitoskivuista, järkyttävät tuntemukset! sydänäänet kuului ja olivat 145, vaavi oli raivotarjonnassa, mutta mahtuuhan se vielä kääntyilemään, esikoinen kyllä viihtyi näiltä viikoilta saakka pää alaspäin.



Vauvan vaatteet ja tavarat on vielä melkein kaikki turuilla ja toreilla eli levällään ympäriinsä, ajattelin sitten laitella kun lopettelen koulun, eli luultavasti joulukuun alkupuolella, nou panic, toivotaan vaan että asukas pysyy mahassa niin pitkään!

Kummeja ollaan kyllä mietitty, mutta ei vielä päätetty mitään...



Otetaanhan kaikki rauhassa, jotta saadaan pitää nämä asukkaat pitkään mahassa, eikös. Joulukuuhun on enää aikaa kaksi kuukautta =DD



heiluri ja vauva 30+3

Kolme viikkoa vielä olisi ollut töitä, turha luulo tämän mahan kanssa, että jaksaisi seisoa koko päivän töissä. Yötkin tullut valvottua kun selkä on niin kipeä eli unenpuutekin vaivaa. Nyt on ihanaa kun saa levätä.



Kauhea kutina vaivaa, mutta maksa-arvot oli kunnossa kun testeissä kävin. Sappihapoista tulokset tulee alkuviikosta. Mutta kai tämä on vain jotain syyhyä... toivottavasti.



Kummeista sen verran, että meillä ei ole oikein ehdokkaita. Kaikilla hyvillä ehdokkailla joita haluaisimme on jo kasat kummilapsia eli ymmärtäähän sen jos on jo viisi kummilasta ei enää sitä kuudetta jaksaisi ottaa. Parhaimmilla ystäväpariskunnilla näin, kaikilla tosiaan 4-5 kummilasta... Sylikummi on pyydetty ja hän onkin aivan ihana, mutta tarttettaisiin vielä toinen kummi ja sitä ei oikein taidaa löytyä, onneksi on vielä aikaa. Esikoisella on kolme kummia, mutta olisin onnellinen jos tälle toiselle kaksikin saataisiin. Haluaisi kuitenkin pitää nuo kummin kriteerit aika korkealla ettei ketä tahansa siihen hommaan haluaisi.



Nimi on onkin vaikea. Pojalle meillä on ollut koko nimilitanja koko ajan tiedossa. Mutta kun tulijan pitäisi olla tyttö niin voi että tytön nimen keksiminen on vaikeaa. Tai siis sen yhteisen mieleisen löytyminen miehen kanssa. Onhan noita vaihtoehtoja ollut, mutta kumpikaan ei oikein tykkää toisen ehdotuksista. Pari kompromissia on, mutta päätettiin, että katsotaan minkä näköinen ja oloinen tyyppi sieltä putkahtaa ja päätetään sitten nimi. Sairaalapapereissa meillä oli yliviivattuja nimiä kasa ja kolmas vaihtoehto jäi sinne, mikä sekin on nyt hylätty. Eli on se vaikeeta.



Hankinnoista. Vaatteet on täällä pesty ja laatikoissa odottamassa tulijaa. Turvakaukalo on hankittu käytettynä. Ainoastaan pinnasängyn patja pitäisi MUISTAA ostaa. Pinnasänky odottaa sängyn alla kokoamista ja mikäli mieheni tunnen niin se kootaan viime hetkillä kauheessa kiireessä. Mutta muuten hankinnat on aika hyvin hanskassa, kestovaippoja kasa (niitä pitää ostaa lisää kun tietää mitkä sopii), rintapumppukin on ostettu käytettynä, liivinsuojia, tutteja on ja sinkkivoidetta pyllyyn. Rattaita pitäisi tutkia miten ne muunnetaan takaisin vaunuiksi, olen nimittäin purkanut kovan kantokopan pehmeäksi ja se onkin sitten iso kysymys miten osaan kasata sen takaisin pienelle vauvalle sopivaksi...



peppipiina + Titi-Tassu 31+6

Kylläpäs jaksoi tuo kaksvee pyöriä sängyssä, nyt onneksi nukahti päiväunille. Minä ehdin jo moneen otteeseen torkahdella niin ei nyt sitten väsytä, ihan hyvä niin saan sitten yöllä nukuttua.



Kummivalinta on meilläkin ihan vaiheessa. Ihania ystäviä on paljon vaan miten noista valitset yhden ja jätät toisen pois? Itselläni on kuusi kummilasta enkä koe sitä millään lailla rasitteena, ihanaa vaan kun on pyydetty niin monen lapsen elämään osalliseksi. Esikoisella on neljä kummia ja tälle haluan myös neljä mutta hyviä ystäviä tuntuu olevan " liikaa" sori vaan jos joku teistä tätä lukee ;). Ehkä jossain vaiheessa ajatukset selkiytyy ja saa valinnan tehtyä.



Hankinnat tuntuu olevan esikoisen jäljiltä kaikki kasassa. Pinnistä en aio laittaa kun ei esikoinenkaan siinä viihtynyt ja me ollaan miehen kanssa niin mukavuudenhaluisia että nukutaan vauvan kanssa vierekkäin niin ei tarvii nousta yöllä ylös. Esikoinenkin osaa kiivetä yöllä itse meidän viereen ja jatkaa siinä heti unia niin ei tarvii kun vähän tehdä tilaa ja kaikki nukkuu aamuun asti. Meidän sängyn jatkona on lastensänky vaikka ei siinä muut oo nukkunu ku pehmolelut. Siihen ajattelin vauvan työntää turvaan nukkumaan syöttöjen välisiksi ajoiksi. Tissihattuja ja pikkuvaippoja mutta muuten autoistuin, sitteri, vaunut jne on valmiina. Vaatteita saadaan varmaan kavereilta ja anoppi innostuu kuitenkin jossain vaiheessa shoppailemaan.



Nimi onkin sitten taas sellainen päänvaiva että. Mies on sitämieltä että kaiken ehtii sitten myöhemmin, vaan millonkohan se sitten myöhemmin on? Jotain ollaan vähän pyöritelty mielessä muttei mikään oikein kunnolla kolahda. Toisaalta nimeä on vielä vauvan synnyttyä aikaa miettiä se pari kuukautta.



Päkis

voi vitsi mä oon ollu tyhmä, en oo siis pätkääkään miettiny mitä se lakko tekee neuvoloille, ainoastaan pähkiny omaa tilannettani että miten se vaikuttaa meidän elämään. mutta siis totuushan on että mikäli lakkovaroitus annetaan 9.10, niin siitä menee vähintään 2vk ennenkuin alkaa. ja kuiteskin joku taho valittaa, niin eiköhän se oo vasta marraskuu kun lakko todellisuudessa alkaa. suojelutyötä on kuitenkin lakon alla tehtävä ja tuntus että me loppumetrin odottajat oltas sen piirissä..mielenkiintoista, täytyykin heti huomenna selvittää asia.



ja toisekseen meillä on pelkopolikäynti 25.10 että jeejee jos se menee lakon alle niin sitten en kyllä suostu muuhunku sektioon se on varmaa..



kelakin oli saanut selvitettyä meidän sotkut ja pakettia odotellaan saapuvaksi.



pihahommissa oltiin tovin aikaa ja kyllä sattuu nyt alamahaan, liitokset on niin hellät. meidän vaavi ainakin vaihtaa asentoaan melekinpä päivittäin, eilen oli niin tuossa ylhäällä että oli todella todella tukalaa olla ja nyt sitten alamahalla. esikoinenkin vaihtoi asentoaan ihan loppuun asti.

Täälläpä vilkasta, kiva juttu!! Meinaa krampata kättä, vasenta..yöllä kramppaa vasen jalka. Ei auta magnesiumit.



Sain kans tänään sen verran aikaseksi, että vahä jo lajittelin vauvanvaatteita kokojen mukaan ja värienkin. Eli kun poika täällä pitäisi olla, niin laitoin vaaleanpunaiset omaan laatikkoon ja muut sitten valmiiksi pesua varten toiseen. Yllätyin itekkin, kuinka hyvin olen ; ) osannut ostaa sellaisia vaatteita, jotka menevät kummallekkin. Tytölle on vain pieni osa ihan vaaleanpunaista. Toki nyt nuo isommat tytön vaatteet on aika tyttömäisiä.

Vielä kun sais tosiaan pestyä ja silitettyä ne joskus..



Jahas, tyttö heräs,mentävä...mooooi!!



myy07 ja masuvauva 29+1

kaikille paisuville joulumammoille :)



Mulle alkas kyllä jo riittää paisuminen, jos miusta tulee vielä yhtään isompi niin vaikeaksi menee elämä kun olo on jo nyt tukala (rv32tänään, mitta 33viime viikolla)



Meille tuli perjantaina vihdoinkin auto. Entinen VW Passat vaihtui Seat Alhambraan eli 7hengen tilaautoon...on sekyllä aika herkku, automaatti ja ilmastointi jne.jne. ei toki ole uusi, mutta uudempi kuin entinen.



Mulla meni viime yö ihan punaiselle ristille. Synnytin puolet yöstä (varmaan mahassa oli jotkut jamit ja heijastu uniin) ja nukuin siis tosi levottomasti. Kaiken huipuksi unessa kätilö päätti tehdä vatsaan viillon kurkistaakseen vauvaa ja se vauva kömpi sieltä kohtupussukassa miun mahan päälle...pieni oli ja näytti ihan veljeltään, piiitkät laihat raajat ja oi niin suloinen...sanoin sille kätilölle unessa että leikkaa nyt hyvä ihminen samalla kohtua auki että toinen pääsee syntymään niin ei, se työnsi koko paketin takaisin ja sano " Tulee sitten kun oikea aika on, ei vielä"



Synnytys pyörii siis mielessä tosi paljon jo, toisaalta tahtoisin että joulukuun alku tulis jo ja pääsisin tästä möhöstä ja kankeudesta, toisina päivinä olen vakaasti sitä mieltä etten minä aio synnyttää ollenkaan tai jos vaikka sen ponnistusvaiheen vois jotenkin delegoida, pelottaa siis.



Vauvan kamat on periaatteessa kasassa, vaatteet on pesemättä ja pinnasänky (hommasin tuttavalta toisen, halvalla) on vielä tuttavan luona, mutta muuten kyllä. pitäs kai tajuta jo pikkuhiljaa alkaa jotain oikeasti valmistelemaan, kaiken varalta, vaikka meillä on kyllä kaikki syntyneet muutaman päivän yli lasketun ajan että sen puolesta ei ole vielä kiire.



Nimi on ollu harvinaisen selvä alusta asti, pojale olikin tällä kertaa melko helppo keksiä nimi. Jännästi mulla on aina ollu helpompi keksiä se nimi jota sit lopulta on tarvittu, esikoistyttöä odottaessa ei kertakaikkiaan löydetty yhtään järkevää pojan nimeä joka ei jo olis jollakin tutulla ollut, oneksi ei sit tarvittukaan sellaista :)



Kummit on ihan hukassa, kaikki potentiaaliset on jo käytetty, osa kahteen kertaankin. Meillä on esikoisella ja toisella 4 kummia, kolmosella vain kaksi juuri tuosta syystä ja nelonen, hohhoi, taitaa saada kaksi, jos keksitään edes ne jostakin :/ Ja kun itse toivoisin että kaikilla lapsilla olisi kummina kumpaakin sukupuolta oleva henkilö, että olis ainakin yksi kummisetäkin eikä vaan tätejä.



Jaha, sohva kutsuu. Ilta on ollu rankka, kaksi vanhimmaista oli vaarilassa yökylässä ja herra viis vee on kiukunnut koko illan kotiin tultuaan...väsymystä ja sitä kun ei asiat onnistu ja sitä kun ei saa tehdä mita haluaa (vaikkei kyllä vaarilassakaan saa) ja ja ja eli puolet ihan itsetehtyä pahaa mieltä suoraan sanottuna. Sit kun se itkee vielä raukka ihan kauhean korkealla ja kovalla äänellä niin on oikeasti välillä jaksamista jo ihan pelkässä äänessä.



Ihana rauha nyt...



Minjuska ja Manteli 32+0