Mikä vittu siinä on, ettei toi ääliö haluu muo?

Mulla on pakkomielle.

Mä halusin eron, mutta loppupelissä mies lähti. Meillä on pieni lapsi.



Mielestäni hän lähti aika kevein perustein. Halusi olla yksin.

Kyseessä ei ole kolmansia osapuolia. Mitään dramaattista ei tapahtunut.



Ulospäin hänen nykyinen elämänsä vaikuttuu varsin ankealta.

Täysin yksin, ei juuri ystäviä, työ ja satunnainen lapsen tapaaminen ainoa toiminto. Ei harrasta mitään muuta kun tietsikkaa.



Jotenkin mä haluun päästä niskanpäälle tässä erossa. Haluun vakuuttua siitä, että hän haluu vielä muo.



Olen ystävällinen, olen nätti, jätän hänet rauhaan, annan hänelle vapauden, ymmärrän häntä, juttelen vaan niitä näitä, olen tunnustannut, että hän on suuri rakkauteni, etten pysty muihin suhteisiin, vaikka niitä olisi (oikeesti) ollut tyrkyllä. Kaikin puolin olen unelmanainen.



Kotini on aina siisti ja kotoisa verrattuna hänen ankeaan yksiöönsä.



Mutta mikään ei saa häntä sanomaan, näyttämään että hän välittää minusta. EI mikään. Kerran hiprakassa hän vähän vihjaisi siihen suuntaan, mutta sen jälkeen ei taas mitään.



Haluisin vaan kuulla hänen suustaan, että hän rakastaa muo edelleen. Jotenkin uskon siihen täysin. Mutta en taida niitä sanoja kuulla...