Te, jotka esitätte lahjatoiveita lasten kummeille tai isovanhemmille!

Onneksi, ettei tule mitä sattuu krääsää vaan semmoista mitä lapsi oikeasti tarvii.

Ei tulisi pieneen mieleen alkaa esittämään mitään lahjalistoja esim. kummeille, isovanhemmista nyt puhumattakaan (ostavat muutenkin niin paljon). On ihan kiva, että kysyvät, mitä on toivottu tai mitä tarvitaan, yritän yleensä valkata lahjatoiveista ne järkevimmät/ toivotuimmat /edullisimmat heille. Me vanhemmat hankitaan ne kalleimmat lahjat varojemme mukaan. Kaikkia toiveita ei voida aina toteuttaa, eikä se näytä lapsia haittaavan.

Meillä kyllä vanhemmat kysyy aina. Eivät halua ostaa mitään, mitä ei tarvita.

Miehen puolelta kysytään mitä mahdollisesti lapselle voisi ostaa lahjaksi ja mun puolelta jos kysytään niin mitään ei silti lapsi saa. Kysymyksestä huolimatta mun puolen suku/kaverit tulee synttäreillekin ilman lahjaa, vetoovat aina tiukkaan rahatilanteeseen (en enää usko, tuhlaavat rahansa kaikkeen muuhun mahdollisimman nopeasti vaikka synttärit yms. olisi olleet tiedossa vaikka kuinka kauan). Pihejä ovat kaikille muille paitsi itselleen. Miehen puolen suku on yleensä aina ostanut sitä mitä on toivottu kysyttäessä (en kyllä koskaan ole esittänyt lahjatoiveita ilman tuota kysymystä) mutta mun suku ei edes kysymyksestä ja vastauksesta huolimatta osta lahjaa ollenkaan. Ei mitään, ei toivottua lahjaa tai toivomatonta lahjaa...

Mitä tämä kertoo suvustani. Lapsi on heille yhdentekevä.

Miehen suku taas ei tule synttäreille tms. jos heillä ei ole lahjaa lapselle antaa. Aina heillä on, aina he kutsuille ovat tulleet.



Sapettaa oma suku/kaverit...

Itse hankin heidän lapsilleen mitä on toivottu tai jos toivetta ei ole esitetty en silti ole mennyt ilman lahjaa kyläänkään.

Meidän suku/kaverit ehtii kuitenkin omia toiveitaan esittämään koko ajan vaikka esim. synttäreihin olisi monen monta kuukautta aikaa...

Se ärsyttää välillä kovastikin, kuulostaa meinaan ihan kerjäämiseltä ja tietenkin nämä lahjat pitää olla sitä kaikkein kalleinta.

Nykyään vastaan aina siten että katsotaan sitten kun synttärit ovat vähän lähempänä ajankohtaista...

En rupea miettimään kenenkään lahjaa jos synttäreihin on yli puoli vuotta aikaa...



Tekisi mieli joskus olla ostamatta sitä lahjaa mutta en kosta muiden aikuisten toimintaa heidän lapsilleen...

Oma lapseni...

Hän kärsii kyllä muiden aikuisten toiminnasta. Ensin luvataan hänelle jotakin ja sitten sitä luvattua asiaa ei millonkaan näy. Olenkin alkanut sanomaan että ette lupaa lapselle mitään etukäteen kun kerran on niin vaikeata pitää edes sitä pientä lupausta.



Samat kuviot toistuu sillon kun olin itse lapsi, luvataan paljon, annetaan vähän (jos mitään). En halua että oma lapseni joutuu käymään samat pettymykset läpi. Monen monituista kertaa...



Tulkoot ilman lahjaa jos ovat tullakseen mutta lapselle on turha enää lupailla mitään. Se on kaikista pahinta.

Meillä ainakin osataan hyvin lukea rivien välistä.



Juttelen, että nyt Poika ihan onnessaan rakentaa legoilla. Niitä on vaikka minkä hintaisia, käy kaikkien kukkarolle. Ennen synttäreitä kerroin yhdelle kaverilleni, että koira söi Pojan jalkapallon ja hups, sieltä tulikin uusi. Vanhemmille puhuin, että pitäis ostaa välikausikengät ja sitten sain rahaa kenkiin ja se oli Pojan nimpparilahja.



Pitää olla ovela ja toisaalta pitää myös muistaa ettei lahjahevosen suuhun pidä katsoa. Eli jos joku tuo jotain niin hyvä ja jos ei tuo niin hyvä sekin kun sitä kamaa on kuitenkin ihan liikaa.

ne kummit, jotka synttäreille pääsevät, eivät koskaan kysy mitään toiveita, joten en ole niitä mennyt sitten itse kertomaan. Jouluksi hyvin harva mitään ostaa, mutta eivät silloinkaan kysy mitään toiveita. ap