Kysymyksiä haikaranpesästä!

lisäksi vapaaehtoisia valmennuskertoja? Meidän aikanamme kaksi vuotta sitten oli ne kaksi pakollista ja sitten neljä vapaaehtoista lisäksi. Vapaaehtoisten kertojen aiheina olivat ainakin isäryhmä, seksuaalisuus sekä rentoutuminen ja synnytyslaulu. Tykkäsin itse erityisesti tuosta rentoutumisesta ja synnytyslaulusta.



Tituliini, tammimamma 04

NapNap:

1. Monta paria valmentautumisryhmissä on? Millaisia valmentautumiset on? Luento, keskustelua tms...?

Muistelisin, että alle 10 paria eli suunnilleen 8. Tämä varmaan vähän riippuu kerrasta. 1. kerta käsitteli synnytyksen kulkua, milloin laitokselle, erilaisia asentoja avautumis- ja ponnistusvaiheeseen, yleisinfoa HP:ssä toimimisesta, käytiin synnytyssalissa (silloin oli vapaa sali, aina ei ole), ym. 2. kerralla keskityttiin lapsivuodeaikaan eli vauvan hoitoon liittyviin asioihin. Kummallakin kerralla vetäjä kertoi asioista, mutta kysymyksiä sai esittää koko ajan.

2. Pääseekö siellä keskustelemaan kahden kesken kätilön kanssa? Olen kuullut, että pääsisi...

Kyllä on sellainen henkilökohtainen kätilön kanssa käytävä keskustelu, ns. synnytyssuunnitelman teko, jossa kirjataan ylös toiveita, näkemyksiä, ym. Tämä on kestoltaan noin tunnin, ja siinä ovat mukana sekä äiti että tukihenkilö. Meillä tämä keskustelu oli rv:lla 36 eli molempien valmennuskertojen jälkeen. Mikäli keskustelun tai valmennuksen pitänyt kätilö on vuorossa, kun tulet synnyttämään, pyritään siihen, että hän hoitaisi synnytyksen. Aina se ei kuitenkaan onnistu, mutta eiköhän kaikki HP:n kätilöt ole yhtä osaavia tai taitavia.

Onnea synnytykseesi!

Aurora ja neiti ~1v

Kiitos!

1. Kymmenen pariskuntaa aina ryhmässä. Kätilö " luennoi" , mutta kysymyksiä sai esittää milloin vain.



2. Joskus viikolla 30-32 mennään keskustelemaan synnytyksestä kätilön kanssa. Aika keskusteluun varataan valmennuksessa. Keskustelussa käydään läpi kaavake, jossa kysytään mm. synnytykseen liittyviä toiveita ja pelkoja. Kaavake allekirjoitetaan. Kun menet synnyttämään, kaavake on allekirjoitettuna siellä ja avustava kätilö näkee, mitä ennen synnytystä on keskusteltu.

Niin ja keskustelussa kannattaa mainita jos et pidä (tai luule pitäväsi) jostakin synntysasennosta. saa esittää toivomuksia ja kannattaa kertoa pelkoja.

itse esim.



-sanoin että lapsen mahd. suuri koko pelottaa, koska olin ensisynnyttäjä

-pelkäsin mahd. komplikaatioita ja että tilanteessa äidille ei kerrota mitä tapahtuu

-toivoin allasta ja sainkin sen (mutta jouduin synnyttämään ponnistusvaiheen sängylle, koska lapsi oli kakannut lapsiveteen ja se piti saada nopeasti imettyä pois pään synnyttyä)

-jos en olisi saanut allasta, olisin toivonut ponnistusvaiheessa jakkaraa



Soitin kovien supistusten aikana kotoa ja kun tulimme sairaalaan katsoivat heti papereista, että olin toivonut allasta ja allashuone olikin onneksi vapaa. Tuntui että taivas aukeni, koska en ottanut muita kivunlievityksiä ja veden tiesin auttavan...