***HUHTIkuisten maanantai***

En nähnyt edes meidän pinoa missään. Tietysti olisi voinut semmoisen itse avata, mutta kun ei ole oikein mitään uutta sanottavaa niin...



Tänään on itselläni jännä päivä eli II-seula. Vielä 3 t 45 minsaa eli klo 9 on aika heti aamusta. Meillä muuttu töissäkin työvuorot niin, että teen töitä erään toisen kollegan kanssa ja pakko kai hänellekin on tästä raskaudesta nyt kertoa (ellei ole jo huomannut ja pitää kohteliaasti suunsa kiinni... niin teki viimeksikin) koska miten muuten selitän poissa oloni? No mutta eipä tuo enää haittaa. Yli 19 viikkoa olen pitänyt suuni kiinni, joten eiköhän sen nyt voisi jo virallisestikin kertoa ;)



Muuten masussa tuntuu olevan kaikki hyvin. Jalka on kipeä vielä iskiaksen takia, mutta vähän tuntuu, että olisi jo pahin huippu menty ohi, jospa se siitä pikku hiljaa vetreytyisi. Kipulääkkeet kyllä äsken heitin nassuun, koska nämä aamut on yleensä pahimpia ja lääke auttaa liikkumaan paremmin. Varsinkin kun pitää koht herättää lapset ja alkaa pukemaan pienempää.



Mutta nyt pitääkin lopettaa.. Yritän illalla päästä kertomaan kuulumisia, en tiedä kerkeänkö töissä tai " uskallanko" =D



T: Siriin ja mussukka rv 19+4

Viikonloppu loppui jälleen aivan liian pian. Lauantaina oli niin hirvittävä päivä töissä että huhhuh. Miestenvaateliikkeessä riittää sutinaa noin isänpäivän kynnyksellä. Illalla kun tulin kotiin oli koti siivottu ja tyttö nätisti puettuna. Mulla oli siis lauantaina synttärit. Eilinen vierähtikin juhliessa isiä, vaaria ja iso-pappaa, toisaalta oli meillä surupäiväkin. Mieheni isä nukkui pois viime vuoden isänpäivänä, muistorikas päivä siis.



Tänään pitäisi ainakin mun työpaikalla aloittaa se jouluhössötys josta puhuit mymlan, mutta joululauluja soitamme vasta jouluviikolla liikkeessämme, mutta kauppakeskuksessa ne raikaa joulukuun alusta alkaen.



Masurintamalla villiä liikehdintää öin ja päivin! Taitaa olla joku breakdancer tulossa. Perjantaina vihdoin on se rakenneultra, ei millään malttaisi odottaa...



Mutta nyt aamutoimiin!



Peppinetta 20!

Ilmoittaudun pinoilemaan, ehkä tosin viimeistä kertaa kolmeen viikkoon. Tänään seuraajani aloittaa työt ja on sitten hyvinkin tiiviisti tässä koneella opissa, joten voipi olla, etten kehtaa täällä haahuilla ja iltaisin harvoin konetta kotona avaan.

Eilen mieskin tunsi vauvan potkun - tai oikeastaan pyörähdyksen, kun kaveri tunki takapuoltaan kohdn seinää vasten =) Kaikki kolme lasta siis muistivat isää päivänään.

Mutta hyviä vointeja kaikille. Mulle saattaa tulla vieroitusoireita tästä hommasta...



nuuppari

Viikonlopun piti tosiaankin ilmeisen hiljaista täällä netti rintamalla, mutta eiköhän taas " verkostauduta" ?!

Isäinpäivä meni meillä mukavissa merkeissä; isi sai pikkulahjoja, hyvää ruokaa sekä kakkua ja aivan ihania kortteja lapsilta, ja aivan yli upean " Fab five" -tyyppisen solmion, jonka esikoinen oli askarrellut kerhossa! ;) Se oli siis pinkki kankaanpala, johon oli liimattu muovitimantteja!! Ja isi piti sitä ylpeänä koko päivän =D



Muutoin alkuviikonloppu, siis pe ja la, meni multa aivan mönkään. Mä olin siis NIIN VÄSYNYT rankan viikon jäljiltä, et mä oikeesti vain itkin ja kiukuttelin! Ja se ei ole ollenkaan mun tapaista. Pitkien päivien (ja aikaisten aamuheräämisten) lisäksi ne seitsemän iltajumpan vetoa TODELLA oli liikaa. No, nyt sit vahingosta viisastuneena...



Mä luulen, et olen EHKÄ tuntenut pientä liikehdintää vatsassa aina silloin tällöin. Mut hyvin pientä. Nyt olis viikkojakin jo 17, joten jos ei ala kuuluilemaan, niin mä oikeasti alan huolestua aivan toden teolla.

Sinne seurppa neuvolaan ja ultraankin on vielä yli kaksi viikoa..

Vatsa ei ole nyt hirmuisesti lisää kasvanut, hiukan on pullollaan. (Yhä keskivartalolihavuutta!) Mulle menee vielä entiset farkut ja muut vaatteet. Luulisin kuitenkin, et muutaman viikon sisällä pitäsi käydä kattelemassa mammamallistoa Lindeksillä.



Mukavaa maanantaita!

tilda 17+1

Kävin kyllä täällä, mut jotenkin ei muka ollut aikaa niin paljoa et ois avannut uuden otsikon..



Isänpäivä meni hienosti, kortit ja paketit + kahvi ja kaakut heti aamulla lasten kanssa isille. Ilta menikin sitten kun kummankin vanhemmat olivat kahvittelelemassa. Meillä melkein tapana kerääntyä sunnuntaisin meille. Vaikkei siitä sovittu ole, mut mieheni tekee usein sunnuntaisin lättyjä, haistavat sen varmaankin.



Oon kyllä kateellinen jos jotkut pitävät vielä omia farkkuja eikä mammavaatteita!!! Oon jo viikolta 12 joutunut jättämään rakkaat omat vaatteet. Kaikki ihanat espritit odottaa tuolla kaapissa, ja ostin capritkin jo ens kesäksi kokoa 36/38. Tavotteet taas kohdilleen.



Odoten mielenkiinnolla koska mittaavat vatsan neuvolassa. Aika kertaallinen se taaskin on. Istukka takaseinässä myöskin, ja tunnen vatsan pinnalle (ja näen) potkut jo ihan hyvin. Potkut tulee vuorotellen alas oikealle ja vasemmalle ylös. Menee aika rallia. Toivottavasti napanuora pysyy mukana. Kaverini vauvalla oli syntyessään kaksi kertaa kaulan ympärillä ja yksi umpisolmu. Ei ihan parhaiten kulkenut ravinnotkaan loppuajasta enään, vauva oli syntyessään tosi pieni vaikka raskaus meni yli.



Just, tätä läpinää riittäis taas (turhaa) mut jätetään toisille tilaa. Meillä on vapaapäivä, oon pienemmän kanssa vaan kotona, veivät isomman taas eilen mummulaan yökylään. Ja pikkunainen vetää vieläkin unia.



Lumo 20 (ultrassa jo 20+4)

Tere!



Kävin ite riskiraskausultrassa vkolla 15. Nyt oon alkanu mietiskelemään, että mitä siinä myöhemmäss ultrassa kattellaan? Vai sanotaanko masuasukille vain päivää :o) Olis kovasti haluja, mennä kurkkaamaan vielä masun sisälle, kun tuntuu tuo aika kait niiiiiin pitkälle, ennen kuin asukki päivänvalon näkee. Mutta jos joku tietää niin voisiko kertoa mitä eroa noissa on? Kiiiitoooooos.



Terkut, Sande ja Kaveri 19+5

Päätin kirjoittaa pitkästä aikaan tänne, koska edelleen olen myös huhtikuisten la-listalla, vaikka kirjoittelenkin lähinnä vain yahoon-huhtihurmureissa. Kuulumisia täällä käyn kuitenkin silloin tällöin lukemassa.



Olo tasaisen hyvä. Nyt menossa rv 17+2 ja liikkeitä odottelen kovasti samoin kuin kahden viikon päässä olevaa rakenneultraa. Pari kertaa olemme vauvan jo ultrassa nähneet ja aina se on yhtä ihanaa. Neuvolassa olen käynyt kolme kertaa ja seuraava neuvola jouluviikolla kelan papereita varten.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Vapaapäivää täällä viettelen eikä ole yhtään mukavaa, kun on koko päivä jouduttu esikoisen kanssa olemaan sisällä. Onneksi ystävä kera lapsen kävi kääntymässä ja saimme molemmat seuraa. Nyt sitten vaan odotellaan iskän töistähakua ja kauppareissua.



Sain tuossa aamupäivällä varsin mukavan puhelun. Olen saanut vakipaikan. Hassua vaan, kun nyt on ihan oikeasti edessä työpaikan vaihto, tuntuisi turvallisemmalta jäädä vanhaan paikkaan sijaiseksi. Näin en kuitenkaan meinaa tehdä, vaan aion vastaan ottaa uuden työpaikan, vaikka joudunkin jäämään jo helmikuussa äitiyslomalle. Tilaisuuteen on tartuttava, kun sellainen eteen tulee. Taitaa olla silti illalla melkoisesti mietittävää, muuttuuhan nykyinen kolmivuorotyöni " normaaliksi" arkityöksi 8-16, lapsen hoitopäivät pitenevät. Ja pitää miettiä miten asian ilmoittaa nykyiselle pomolle ymymym. Onneksi työmatka lyhenee ja on vihdoin ja viimein viikonloput ja juhlapyhät vapaana! Huh, mietittävää siis riittää!



Tällaisilla ajatuksilla tänä päivänä.

S 20+2

Täällä alkoi vihdoinkin vähän tihuuttamaan lunta taivaalta! Kyllä sitä olikin tämän pimeyden ja ankeuden keskelle jo ennätettykin kaivata. Ei ole ihan niin pimeää, jos saataisiin vähän lunta maahan. Vaikka ei vielä kunnolla pakkasta ole, joten taitaa sulaa saman tien, kun maahan osuu.



Minä olinkin viikonlopun reissun päällä, joten en päässyt katsomaan kuulumisia ollenkaan. Ilmeisesti viikonloppuisin on niin paljon muuta ohjelmaa perheen (ja osalla myös työn) parissa, ettei palstailemaan ennätä.



Matkustin junalla Kuopioon, ja liekö vauva innostunut junan hytkeestä vai mistä, mutta tuntui potkivan koko matkan ajan ihan mahdottomasti. Aloin jo epäillä, että liekö sittenkin ultrakuvista huolimatta jalkapallojoukkue pesinyt masuuni... Potkut ovat vahvistuneet selvästi, niin että niitä tuntee nykyään ilman että tarvitsee kovasti edes keskittyä niitä kuulostelemaan. Ja mikä mukavinta niitä tuntuu pitkin päivää, joten voi koko ajan uskoa, että vauvalla on varmaan kaikki hyvin. Vielä potkuja ei päällepäin tunne, mutta eiköhän ne pian ala isin käteenkin tuntumaan, ei kuitenkaan ole ylimääräistä eristekerrosta minulla masussa.



Meillä on seuraava neuvola sitten neljän viikon päästä. Silloin saamme kelan paperit ja mitataan masu ensimmäisen kerran. Siis ilmeisesti tämä sf-mitta. Saa nähdä mihin mittoihin on masu silloin ennättänyt kasvaa.



Mutta nyt alan askartelemaan, aion tehdä itse joulukortteja tänä vuonna, joten täytyy alkaa puuhaan, että ennätän saada ne ajoissa valmiiksi!



Kissankello 19+4

Jos nyt jotakin: tässä vaan odotellaan keskiviikkoaamun rakenneultraa kuin kuuta taivaalta. Musta tuntuu, että alkaa kaikki epäilykset vauvan hyvinvoinnista moninkertaistuun aina kun on joku tarkistus tulossa. Eli malttamattomuutta suurimmaksi osaksi.. Tuntuu, että masu olis pienempi ja pehmeämpi kuin viime viikolla ja ne kertomani häpyluun seudun kivutkin ovat vähentyneet melkein olemattomiin. Olis varmasti huomattavasti mukavampi ja rennompi olo, jos tuntis kunnon liikkeitä mutta kun ei niin ei, jotain epämääräistä pyrähtelyä mutta ei sitä näin ekakertalaisena tiedä mitä se on. Mutta ei kai se auta kuin odottaa kiltisti...

Tuon ultran jälkeen ei onneksi tarvikaan odotella kuin pari kertaa seuraavaan neuvolaan ja sit kai jo pitäis olla sen verran selvemmillä vesillä ja liikkeidenkin tuntua, ettei kuukausi seuraavaan käyntiin tunnu matelevan niin hitaasti.



Voi kun tännekin satais lunta! Kyllä on niin ärsyttävän pimeetä ja sadetta vaan vihmoo tulemaan päivästä toiseen. Ei paljon mieltä ylennä, muutenkin tuntuu taas väsyttävän enemmän kuin muutama viikko sitten. En nyt kyllä ole mikään syksyihminen koskaan ollutkaan mutta nyt tuntuu kertaantuvan kyllä oikein tosi syysväsymykseksi. Jospa tuolla miehellä töissä (yrittäjä) helpottais sen verran, että päästäis vieä vaikka ennen joulua käymään jossain auringon alla... Etenkin nyt kutkuttaa tuota menovarvasta, kun oli ennen plussausta jo Thaimaan reissu joululomalle varattuna mutta nyt ei sitten voi lähteä kun ei kai suositusten mukaan vois enää silloin sellasta matkaa mielellään lentää ja painavampana syynä, ei pysty ottaa tarvittavia rokotuksia. Harmittaa sinällään tuo matkan peruuntuminen kun oli sitä suunniteltu jo 3 vuotta. No, syy peruuntumiseen on kuitenkin mitä parhain ja toivotuin... ;-)



Mutta näissä tunnelmissa.

Finnmar ja Tähti 20+1