Mies haluaisi laittaa esikoisen hoitoon

Isäkin voi työpäivän jälkeen tutustua lapsiinsa eikä kokea heitä vain rasitteena, näin äitikin voi levätä. Tutustumisaika on nyt eikä 5-10v kuluttua.

Esikoisesi tarvitsisi ensin pari kuukautta totutellakseen uuteen ryhmään ja ainakin meillä yöunet heikkenivät huomattavasti tarhan aloittamisen jälkeen ja kaikkia muitakin stressioireita tuli.

Hän ei ymmärrä, että eniten maailmassa haluan olla juuri kotiäiti, mutta edes yhdellä tauolla viikossa. Jaksan kyllä katsoa vauvaamme ja taaperoamme öisinkin monta viikkoa, mutta yhden viikonloppuaamun kuussa nukkuisin mielelläni univelkoja pois, jotta jaksaisin taas uuden yöputken.



Mies harrastaa ja näkee ystäviään työssäkäynnin lisäksi, mutta oma aikani kuluu aina 1) jonkin rästissä olevan tärkeän kotityön tekoon 2) lääkärissä käyntiin tai 3) pakolliseen lepäämiseen migreenin iskiessä. Kun mies katsoo lapsiamme niiden aikana (usein hoitajana on kyllä pikemminkin ukki tai mummi) on hän mielestään hoitanut velvollisuutensa. Jos pyydän joskus aikaa käydä esim. lenkillä tai valitan väsymystä tai lasten kiukuttelua tms, mies ehdottaa lasten laittamista hoitajalle. Se, että isä katsoisi heitä hetken lisää, ei näytä olevan vaihtoehto.



Miehellä on adhd, ja hän tarvitsee moninkertaisen määrän yksinäisyyttä tavalliseen ihmiseen nähden. Ymmärrän häntä, mutta toki kaipaan ymmärrystä itsellenikin. Tiedän tekeväni paljon.



Lisähengähdystauot itselleni johtaisivat muunkin perheen lisääntyneeseen hyvinvointiin. Olen hyvä äiti jo nyt, mutta pienellä lisäenergialla jaksaisin järjestää lapsille paljon kaikkea kivaa ekstraa. En silti tarvitse tuntikaupalla omaa aikaa joka päivä, siitä ei ole kyse.

Olen monesti sanonut miehelle, että näin pienet lapset eivät osaa leikkiä yhdessä vaan enemmänkin leikkivät rinnakkain, mutta miehen mielestä meidän poika kyllä osaa leikkiä muiden kanssa ja ehdottomasti tarvitsisi päivittäin ikäistään seuraa. Kyllähän poika toki siitä nauttii kun ympärillä on muita lapsia ja toki käymme paljon puistoissa ym. missä lapsia on, mutta minua loukkaa ajatus, että päiväkoti olisi kokonaisuutena parempi ratkaisu kuin kotonaolo ja vähän epäsäännöllisemmät lapsikontaktit. Ja tuon stressiasian otin myös juuri äsken esiin, mutta mieheni mukaan se on minun keksimäni juttu, se olen kuulemma minä, joka olen aina sitä mieltä, että kaikki on niin stressaavaa, lapsi tuskin näin ajattelisi.



Palaan joka tapauksessa töihin kun kuopus on 1,5-vuotias eli reilun vuoden kuluttua, joten olisi kiva nauttia tästä ajanjaksosta nyt ennen tarharumban alkua, ja suututtaa ja harmittaa todella, että mies ei tunnu arvostavan haluani hoitaa molemmat lapset kotona. Asiaan vaikuttanee sekin, että tuttavapiirissämme lähes kaikki äitiyslomailevat ovat vieneet esikoisen hoitoon; eräässäkin perheessä samanikäinen lapsi on hoidossa 9 h/pvä joka ikinen päivä, vaikka äiti kotona... Mieheni mielestä on hienoa, että kyseinen äiti tuntee rajansa eikä vedä itseään liian piippuun niinkuin minä..



ap

Miehenne on oikeassa tässä asiassa. Ajatelkaa, että hän haluaa ratkaista ongelman ja tosiaankin on SISÄLLÄ perheenne arjessa. Juuri HÄN näkee asianne parhaiten, ei tämän palstan virtuaalimammat.



Voi herraisä, AP:nkin mies vaikuttaa tosi järkevältä. Hakee ratkaisua ongelmaan ja mitä saa palkakseen: vaimo vikisee että väärä ratkaisu! Ilmeisesti kyse onkin siitä, että nimenomaan haluaa tuntea itsensä VÄSYNEEKSI MARTTYYRIÄIDIKSI.



Varokaa, teille voi käydä huonosti. Väsytättte itsenne ja kaupan päälle avioliitto rakoilee. Mitäpä siitä on muuta seurauksena kuin surua, joka on paljon kipeämpi kuin se, että uskaltaa jättää esikoisen muiden hoidettavaksi kuin sen maailman parhaan eli oman äitinsä. Isäähän teidän kaltaisenne eivät edes laske hoitajaksi kelpaavaksi......

2v 2kk tarvitsee todellakin pikkuhiljaa kontaktia muihin kuin äitiinsä, vaikka äidistä tämä pahalta tuntuukin. Eli kipinkapin ajattelemaan muitakin kuin itseäsi: hanki sinäkin kontakteja että maailmasi ei kapeudu kotiin ja lapsiesi ympärille. Kirjoituksestasi saa käsítyksen, että näin on ikävä kyllä päässyt käymään.



Ja vielä huomio: pidä huoli parisuhteesta. Huomaa että olette miehesi kanssa erkaantuneet toisistanne.

Hän ei käsitä sitä, että minusta on ihanaa hoitaa heitä, mutta ei sentään 24/7 kun toinenkin vanhempi on kerran olemassa. Jos oletetaan, että isä on lastensa kanssa edes kerran viikossa (isä asuu samassa taloudessa) niin miksi minun pitäisi olla sekin aika passissa vieressä? Minun virkistäytymiseeni riittää vallan hyvin se, että voisin sen ajan käydä vaikka juoksemassa yksin.



4

En " avaudu" vaan kirjoitan asiaa. Ei silti tosiaankaan kannata hermostua eikä hätääntyä, joskus on tosiasioita vaan uskallettava katsoa silmiin vaikka se hermostuttaakin.

Meillä siitä on ollut paljon iloa. Esikoisella on myös muita " omia" harrastuksia, joissa hän tapaa ikäisiään puiston ja avoimen pk:n lisäksi.



4

Vierailija:

Ilmeisesti kyse onkin siitä, että nimenomaan haluaa tuntea itsensä VÄSYNEEKSI MARTTYYRIÄIDIKSI.

Liian usein täällä katsotaan tilannetta vaimon näkökulmasta. Mies on lapsen isä, ja usein näkee tilanteen selkeämmin kuin äiti. Kuunnelkaa siis aidosti mitä mies viestittää. Ei äiti ole se ehdoton ja ainoa oikeassa oleva.

Kasille (?) tiedoksi, että esikoisella on muitakin kontakteja kuin äitinsä, on ollut paljonkin hoidossa sukulaisissa ym. ja kuten mainitsin edellä, tapaamme kyllä muita lapsia puistoissa, kyläilyjen merkeissä jne. Esikoinen on myös ollut päivähoidossa puolisen vuotta ennen kuin jäin äitiyslomalle.



Mieheni myös osallistuu lasten hoitoon tosi paljon ja on ihan tasavertainen hoitaja, minä en todellakaan ole sitä äitityyppiä, joka ei anna isän tehdä mitään kun tekee kuitenkin väärin. =) Pointtini oli se, että nyt kun puoli vuotta valvoneena kehtaan välillä avata suuni ja sanoa, että väsyttää, harmittaa, kun miehen ehdotus ratkaisuksi on välittömästi päivähoito. Päiväkotien arkea sivusta aika paljon seuranneena (ulkoilemme puistoissa joissa käy paljon myös päiväkotiryhmiä) en ihan heti allekirjoittaisi väitettä, että lapsen, kaksivuotiaan, olisi parempi hoidossa. Asia olisi ihan eri, jos hän olisi vähän vanhempi mutta kaksivuotias on kuitenkin aika pieni vielä. Etenkin kun lapsi on sitäkin puolta jo nähnyt ja pääsee vuoden kuluttua neljäksi vuodeksi näkemään ennen kuin koulu alkaa.



Ja miten se, että lapsi olisi päivähoidossa, parantaisi meidän parisuhdettamme? =)



Kuutonen taitaa muuten olla mies. =)

Olen nainen. Kaksi lasta, 3 v ja toinen on 6 kk.



Päivähoito parantaa suhdettanne jo siten, että sinulla on puolet vähemmän hoidettavaa päivisin ja ole iltaisin parempi ihminen. Siis puolet vähemmän väsynyt.



Ap, uskalla kuunnella miestäsi. Jotain pointtia hänen sanomassaan on. Ei hän muuten ehdottaisi päivähoitoa.

Meillä ongelma on lähinnä päinvastainen. Alle 2v lapsellemme päivähoito olisi hyväksi ja alkuun sen myöntäminen oli minullekin kova paikka. pikkuhiljaa sen kuitenkin opin hyväksymään ja nyt jo hyvillä mielin etsin hänelle sopivaa päiväkotia virikehoitoa varten.



Mies ei oikein sano asiaan juuta eikä jaata. Ei varsinaisesti syyllistä, toteaa vaan että kun tuo on niin pieni vielä. Ei ole asettunut poikkiteloin asian suhteen, mutta ei toisaalta osoita mitään kiinnostusta kun yritän hänelle eri vaihtoehdoista puhua. Pelkään että hän jossain sisimmässään pitää minua laiskana äitinä joka ei pärjää kotona kahden pienen lapsen kanssa :(

Minä olen väsynyt siksi, etten saa nukkua öisin kun lapset heräilevät vuoron perään. Nyt tilanne on mennyt jo siihen, etten enää saa edes unta, kun olen kokoajan niin yliväsynyt - siksi kukun nytkin koneella enkä ole nukkumassa. Päivähoito tuskin tätä muuttaisi.



Tajuan toki, että mieheni ehdottamassa ratkaisussa olisi hyviäkin puolia, mutta edelleenkin kaksivuotias on mielestäni liian pieni päivähoitoon ETENKIN kun äiti on kotona. Lisäksi uskon, että illat ja viikonloput olisivat sitten tuplahankalia, kun esikoinen osoittaisi mieltään. Ainakin sen 6 kk kun hän oli hoidossa illat olivat yhtä huutoa kun koko päivän tsempannut pikkumies antoi tulla täydeltä laidalta kun vihdoin pääsi raskaan päivän päätteeksi kotiin.



En minä ole tehnyt kahta lasta lyhyellä ikäerolla sysätäkseni toisen muiden hoidettavaksi.



ap

Olen samaa mieltä kanssasi. 2 vuotias melkoisen pieni hoitoon vietäväksi jos äiti vauvan kanssa kotona. Helposti seurauksena turhaa mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Ja omista lapsistani huomaan että hoitopäivän jälkeen kiukutellaan kun on väsy. Päiväunista huolimatta hoidossa olo väsyttää erilailla kuin kotipäivät! Hoidon aloittamisen jälkeen eivät muuten ole enää nukkuneet omassa huoneessaan,eli ei pidä paikkaansa,että hoito suoraan parantaisi yöunia...Hoitopäivä on mielestäni lapselle sama kuin työpäivä aikuisille-usein raskas, vaikka on kuinka kiva hoitopaikka.

Mielestäni nykysuuntaus,viedään esikoinen hoitoon kun vauva tulee, on omituinen. Milloin lapset tottuvat kunnolla toisiinsa jos toista raahataan hoitoon 5 pv/vk?

Mulla 2 lasta,ikäero vähän vajaa 1,5v. Ihanaa kuunnella kun leikit sujuu ja mielikuvitus lentää! Alussa toki oli raskasta kun kakkonen tosi itkuinen pitkään,mutta pikku hiljaa elämä voittaa!

Ja vauvakin siihen vaikka mummille.

Näin mies saisi koko paketin, mutta ei tarvitsisi tehdä sen eteen mitään.

Eli kauniit lapset, jotka joku muu hoitaa. Levänneen vaimon, joka jaksaa antaa pillua. Omaa aikaa kun ei tarvitse hoitaa niitä lapsia kun tarhantäti ne hoitaa.



Eläköön suomalainen perhe-elämä ja tasapainoiset lapset. Lapsia halutaan, mutta ne ovat tiellä ja niitä ei jaksettaisi hoitaa.

Onko ihme jos lapsien masennus on huipussaan Suomessa.