Päiväunista ja nukuttamisesta
Luin viestiketjun 2,5-vuotiaan nukahtamisesta ja siinä oli mielenkiintoisia asioita ja oli tosi lohduttavaa lukea, että kaikilla muillakaan nukahtaminen ei suju kuin unelma. Aloitan kuitenkin vielä uuden ketjun, vähän eri näkökulmasta.
Meidän 1 v 10 kk tyttö on tähän asti nukahtanut oikein oikein hyvin. Siis ehkä puolivuotiaana nukutimme häntä jollain tavalla, nukahti usein rinnalle yms., mutta pitkän aikaa on nukahtanut omaan (pinna)sänkyyn sekä päivä- että yöunille niin, että toivotimme hyviä unia ja hän jäi sinne. Liian hyvää ollakseen totta.
No, parisen viikkoa sitten siirryimme isojen tyttöjen sänkyyn, josta lapsi pääsee itse pois. Hurlumhei! Nyt illat ovat juuri tuota toisessa ketjussakin kuvailtua juoksemista ympäri kämppää, mihin olemme reagoineet palauttamalla lapsen sänkyynsä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Öisin ja aamuisin muksu kömpii joskus viereemme aikuisten sänkyyn, ja jos on siinä nätisti, niin on annettu siihen jäädä köllimään tai nukkumaan.
Mutta ne päiväuninukutukset! Mitä te niille teette? Minusta on tosi rasittavaa ja raastavaa, kun ensin täytyy riidellä siitä, että toisen saisi pysymään huoneessa, sitten sängyssä, että pysyisi aloillaan voidakseen nukahtaa... Usein päädyn nykyään sinne sänkyyn lapsen viereen pitämään häntä kainalossani, jonka jälkeen riidellään siitä, ettei äidin kaulakorua/silmälaseja/tms. saa rikkoa tai hiuksia repiä tai jotain muuta yhtä älykästä. Tuntuu aivan toivottomalta, kun jokainen nukutus on samanlaista riitelyä ja lapsi nukahtaa vasta itkettyään.
Tyttö on päivähoidossa ja siellä ilmeisesti nukahtaa helpommin, mutta myös herää toisten ääniin. Hän ei siis nuku arkisin tarpeeksi ja tosiaan tarvitsee viikonloppuna päiväuniaan (saattaa nukkua 12-13 tuntia yöunia ja 2-4 tuntia päiväunia vuorokaudessa).
Kommentit (4)
Nukku reilu 1v ulkona ja siitä tuli hirveä tappelu, että sai hänet nukkumaan omaan sänkyyn, joten päätin, että nukkukoot päikkärit meidän sängyssä. Yleensä meilläkin on taistelua, että nukutaanko vai ei, mutta helpommin se mielestäni käy, kun itse voi pötkötellä vieressä.
muutama kuukausi sitten. iltaunille meno venyi kun sieltä kömmitään laittamaan valot päälle ja leikkkimään yms.. aina palautettiin takas. sitten keksin että poitsu syö vielä yöllä tuttia niin sidoin tutin sänkyyn kiinni jotenka ei lähe vaeltaa.. se auttoi muutaman päivän. nykyisin meillä istuksitaan lastenhuoneen oven takana niin kauan että rauhottuvat sänkyihinsä/nukahtavat. luemme kirjaa siinä ja on helpompi pitää tilanne rauhallisena.. ja nukuttamiset on lyhentyneet huomattavasti.
päiväunille meillä on menty ulos mutta nyt kovilla pakkasilla jouduttiin sisään... laitoin lapset vanhempien sänkyyn ja menin itse viereen " nukkumaan" ja aika pian se kuopuskin nukahti pienen jänkkäämisen jälkeen. sitten kömmin itse pois. ulos en taija enää nukuttaakaa kun rupee poika olee vähän iso jo vaunuihin.
Pitkään on nukahtanut vain autoon, mutta nyt keksin hankkia tarrakirjan ja kivoja tarroja. Nyt sujuu nukkumiset, pukemiset yms., kun saa palkinnoksi valita tarran.
En tiedä, miten kauan toimii, mutta ainakin ensi-innostuksessa.
Toimi kyllä paremmin, kuin uhkailut...eli uhkaukset siitä, että mielilelu lähtee hyllylle, jos ei pysy sängyssä. Mutta kyllähän sekin toimi...
Pitää vain olla kekseliäs...meillä siis erityisen hankala päiväunille alkaja...ehkä muilla menee helpommin.
Mutta juuri olen miettinyt, että uskallanko koskaan siirtää omaa poikaa tavalliseen sänkyyn... Kun nyt on noin 2kk mennyt hyvin, nukahtaa pinnikseen iltaisin ja päivällä yleensä itsekseen maidon saatuaan. Saavutetuista eduista kun ei millään haluais luopua:)