Paha olo siitä ettei voi imettää ja toisten kehut vielä " parantaa asiaa" !

Onhan vauva saanut kuitenkin sen kuukauden äidinmaitoa, ja tärkeintä on että kasvaa ja voi hyvin. Ihan turhaan tunnet syyllisyyttä siitä! Itsellä maito riitti esikoisella 3kk ja toisella saman verran, ja minuakin syyllistettiin jos mistäkin taholta. Nyt tämän kolmannen kohdalla jännätään sitten vieläkö joku jaksaa urputtaa.. Nauti vauvastasi ja yhteisistä hetkistä!

tv rocka ja pienimies 2viikkoa

Älä stressaa asiasta. Et suinkaan ole sen huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Meille kaikille ei vain ole suotu sitä imetyksen onnistumisen jaloa taitoa. Omalla kohdallani kävi niin, että poikani ei koskaan oppinut imemään rinnasta ja lypsämällä maidon tulo hiipui tosi nopeasti. Vain 1,5kk jaksoin pahottaa mieleni yrittämällä väkisin tiristää (pumpulla) tisseistä maitoa laihoin tuloksin. Yhtenä päivänä päätin, että nyt saa loppua itku ja hammastenkiristys. Poika on neuvolan mukaan ihan tarpeeksi hyvin kasvanut ja muutenkin virkeä lapsi vaikka korvikkeella onkin kasvanut liki koko ikänsä (3kk).

...äitiyden kerroksissa.



Alussa ja vähän myöhemminkin minulla tuntui vääntävän kohdusta ja joistain sisäelimistä kun vauva itki edes hetkenkin tai jotenkin muuten tuntui että ei ole vauvaa tarpeeksi hoidettu (esim. pahimpana kertana olimme sekaannuksen takia vahingossa jättäneet itkuhälyyttimen pois päältä ja vauva itki 5 minuuttia ilman että kukaan meni hätiin). Siis ihan fyysinen huono olo ja huimaus ja tuntui että olisi saman tien voinut vajota maan tasalle ja kuolla kun tuntui niin pahalta.



En tietenkään kuollut enkä edes käynyt makuulleni, koska vauva rauhoittui heti kun hänelle puhuttiin ja sitten keskityin vauvaan enkä omaan olooni.



Hengitä syvään ja rentoudu. Käytä energia vauvan hoitoon ja vauvasta iloitsemiseen. Hän on juuri sinun oma ihana pikkuinen (eikä mikään superrintaruokittu tusinavauva), jota ihan varmasti hoidat ja ruokit parhaasi mukaan.

osittain ja suurin osa vauvan energiasta tulee tuttelista. Nyt vaikuttaa (2 kk vanha vauva) että maito on taas tyrehtymässä eikä sitä ole tähänkään asti tullut kuin hiukan tuttelin startteriksi. Harmittaa vietävästi. Enkä voi mitään sille että tunnen myös hiukan itseni epäonnistuneeksi. Mukavahan se olisi täysimettää pientään, mutta kun maito ei riitä niin viisaampaahan se on lapsen ruoka taata ja antaa lisäruokaa. Kateeksi käy niitä joilla maitoa tulee ihan myytäväksi asti tai ainakin kotitarpeiksi :)

Vaikkakin vain sen kuukauden. Minä en saanut imettää lainkaan, sillä minun sairauteen käyttämät lääkkeet imeytyvät äidinmaitoon ja sitä myöten olisi lapseni saanut ne omaan kehoonsa. Poikani ei ole edes rintaa nähnytkään, saati koskaan suussaan käyttänyt. On ollut pullovauva heti elämänsä ensiminuuteilta lähtien.

Älä suotta siis murehdi, on elämässä isompiakin murheita kuin imetys :) Keskity nyt vaan vauvaasi ja nauti



Misuli

Parhaasi olet varmasti yrittänyt. Kaikilla ei imetys ota sujuakseen, jotkut stressaa, joidenkin lapset joutuneet tehohoitoon, syitä on monia ja jokaisella varmasti yhtä hyvä. Tällä palstalla, kuten muillakin on monenlaisia imetyskeskusteluita ja todella monta mielipidettä asiasta sekä TODELLA monta tapaa ilmaista oma mielipide :) Itse täysimetän lastani, tiedän olevani onnekas, koska kaikki eivät siihen pysty. Olen myös antanut lapselleni muutaman kerran korviketta, kun maitoa ei tullut tarpeeksi pojan ollessa n. 2 kuukautta, itkua vääntäen sen tein, tunsin olevani huono äiti. Mieheni sai taottua päähäni (poika huusi tissillä nälkäänsä, eikä vereslihalla olevista hernepusseista tullut mitään) että korviketta annetaan, eikä lasta kiusata enempää.

Hyvää jatkoa sinulle ap, äläkä välitä muiden syyllistävistä kommenteista, pääasia että lapsesi on tyytyväinen :)

On helppoa kritisoida toisia asiasta jota ei ole omakohtaisesti kokenut. Sitä paitsi äitiys tuntuu olevan kilpalaji, jossa aina kisataan kuka osaa parhaiten, eniten, nopeimmin, kauimmin ja kerta kaikkiaan niin paljon paremmin kuin kukaan muu! Puhumattakaan vauvojen vertailusta, kuka jo painaa sata kiloa ja kuka jo kävelee ja puhuu laitokselta kotiutuessa... Vaikka täysimetän poikaani, en ole itse koskaan rintamaitoa saanut pisaraakaan. Korvikkeilla olen kasvanut ja tässä olen edelleenkin. En ole traumatisoitunut, en katkera, äiti-suhteeni ei ole rinnan puutteesta kärsinyt. Älä huoli. Lapsesi voi hyvin ja kasvaa tavalliseksi ihmiseksi, olet hänelle maailman ihanin äiti aivan varmasti =)

Kuuleppa, mä olen miettinyt tälläistä että laitetaas riviin kaikki mualiman ihmiset ja sieltä ihmiset saavat sitten arvuutella kuka on täysimetetty, kuka pullolapsi, kuka oppinut kävelemään tai puhumaan 1v ikäisenä...olisin mielenkiinnolla seuraamassa tätä tapahtumaa :D



Itse en ole koskaan " viehättynyt" imetyksestä, että se AHDISTI, pelkkä ajatuskin sai vilunväreet juoksemaan selkäpiitä pitkin! Esikoista imetin ihan 2 viikkoiseksi ja seuraavasta otinkin maidontuloestolääkkeet jo sairaalassa ja olen sinut tämän asian suhteen, kukaan muu ei voi kertoa mikä MINUSTA tuntuu hyvältä kuin minä itse :)



Koskaan en ole selitellyt tekojani, miksi pitäisi? Nyt katsetta peiliin ja itsetunto ylös, olet hemmetin hyvä äiti vaikket imetäkkään :)



JMMK

Synnytysvalmennuksessa kävi paikallisen imetystukiryhmän ohjaaja puhumassa ja sanoi että kyllä kaikki voivat imettää, antoi ymmärtää et on korvien välistä kiinni jollei muka pysty imettämään jne. tuli jotenkin olo et tekeeks se huonon ihmisen äidistä joka ei jaksa sitä läträilyä jos vauva ei jaksa imeä tai maitoa ei tule tarpeeks ja lapsikin siinä kiivastuu. No itellä tää kaikki jäi jokseenkin alitajuntaan ja väkisin imetän päivittäin vaikka välillä se turhauttaa ja paljon. Terkka juuri neuvolassa sanoi kun kysyin et kauanko pitäs imettää, et imetän sen mitä itse jaksan tuota touhua ja niin kauan ku tuntuu et poika tissille haluaa. Jotenkin lohdullista ettei terkka alkanut syyllistämään kun mietin et josko lopettas imetyksen. Joten hyvillä mielillä vain sinäkin, lapsesi sai sen kuukaudenkin nauttia tisutteluista ja tärkeintähän on että lapsesi saa ruokaa. Oli se sitten tissistä tai pullosta. Yhtä hyvin hän saa sen läheisyyden pullostakin ruokittaessa :)



-neitoperhonen ja Pyry sunnuntaina 2kk

minullakin viime imetys jäi lyhyeksi, ja totta kai surin sitä. Mutta, eikö tärkeintä kuitenkin on, että lapsi saa tarpeeksi ruokaa (oliko se sitten rintamaitoa tai Tuttelia). Jos lapsi saa riittävästi ruokaa, hän on luonnollisesti levollisempi ja nukkuu todennäköisesti paremmin, ja hänen kanssaan on helpompi olla ja hänestä on helpompi nauttia.



Ymmärrän ja allekirjoitan imetyksen hyvät puolet, mutta rajansa kaikella kuitenkin. Jos imetys takkuaa ja aiheuttaa molemmille osapuolille enemmän tuskaa kuin iloa, silloin on minusta parempi antaa korviketta, näin voi ainakin varmistaa että lapsi saa riittävästi ruokaa. Enkä usko että kukaan luopuisi imetyksestä kovin kevyin perustein.



Älä enää murehdi imetystä vaan iloitse siitä, mitä kaikkea muuta SINÄ voit antaa lapsellesi. Sitä on nimittäin paljon :-)

nyt niin kovin syyllistäkö itseänne! Poikani on nyt puolivuotias ja syntymästä asti olen osittaisimettänyt, nyt enään kerran aamusta, on maidontulo hiipumassa ja päivisin poika alkoi saada hepuleitakin tissistä.. Eli siis syntyessään poika oli iso ja ruokahalukin sen mukaisesti valtava. Sairaalassa jo sai lisämaitoa kun saattoi öisin imeä pari tuntia kunnes hermostui ja huusi niin kauan kun sai lisää pullosta. Kotiuduttuamme ilman sen suurempia tunnontuskia ostin nannit ja aloin antamaan sitä lisäksi. Toki aina ensin imetin ja sitten jos poika vielä itki nälkäänsä niin annoin pullosta lisää, minusta se oli ihan luonnollista, eihän lasta nälässäkään voinut pitää. Olen tyytyväinen että olen voinut edes osittain imettää.. Ja poika onneksi on syönyt tissistä ihan yhtä hyvin vaikka on pullostakin syönyt, ei alkanut hyljeksiä rintaa. Ja neuvolassakin asia on ollut ok, ei ole koskaan painostettu että imetä vaan väkisin! Juuri jostakin artikkelista luin, että hyvä äiti osaa tarpeen vaatiessa antaa sitä lisäravintoa, lapsen tyytyväisyys on kuitenkin etusijalla, imetyksen onnistuminen tulee vasta sen jälkeen..

Poikani on oikein aurinkoinen puolivuotias ja iso jässikkä, eikä ole koskaan sairastellutkaan (koputtaa puuta...) vaikka onkin vain osittain imetetty! Älkää ottako niin kovasti stressiä tuosta imetyksen onnistumisesta, kukin tavallaan, pääasia että lapsi on tyytyväinen. Stressiä ehtii kyllä lasten kanssa ottaa vielä monesta muustakin asiasta! Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

lastani kuin puolitoista kuukautta. En tykännyt millään tavalla koko hommasta, lähes väkisin imetin tuonkin ajan ja koko sen ajan olin todella lähellä loppuun palamista. MIKSI KUKAAN EI MISSÄÄN KERTONUT MITEN VAIKEAA SE VOI OLLA???? Maitoa tuli ja sitä tuli aivan älyttömästi. Puolitoista kuukautta imettämistä ja pumppaamista, imettämistä ja pumppaamista, vauva huutaa nälkää, meinaa tukehtua kun sitten rinnalle pääsi, minä itkin ja huusin väsymystä, stressiä, paskaa oloa..

Tein päätöksen että lapsen hyvinvointi lähtee siitä että äiti voi hyvin ja lopetin koko touhun. Oma aikansa meni että lopullisesti hyväksyin ettei siitä tule mitään. JA siinä ei todellakaan auttanut kaiken maailman mummojen voivottelut että " kun minä imetin vuosi ja kahdeksan kuukautta" . BlaaBlaaBlaa.

Seison päätökseni takana, poika kasvaa hienosti, on ollu terve, minä voin hyvin, parisuhdekin alkaa näyttää valoisammalta.



Että älä soimaa ittees turhasta, joskus käy näin. Ei voi mitään.

Itse sain imettää esikoistani 5 vuotta sitten vain yhden ainoan kerran, hän sai rintamaitonsa 1,5 kk tuttipullosta. Sitten loppui minulla omat voimat ja siirryimme kokonaan korvikemaitoon. En lähde nyt tässä syitä erittelemään sen tarkemmin, mutta kyse ei ollut omasta laiskuudesta tms., olisin todella halunnut imettää ja tein töitä päivittäin joka syötöllä, että poika oppisi imemään rintaa. Ei kuitenkaan oppinut, ja kesti pitkään ennen kuin toivuin tuosta suuresta pettymyksestä ja huonommuuden tunteesta. Ympäristön kommentit eivät todellakaan asiaa helpottaneet... Poika kuitenkin kasvoin hyvin ja oli todella terve vauva, eikä ole eläessään syönyt kuin yhden antibiottikuurin ollessaan vähän reilu vuoden ikäinen. Mitään allergioita hänellä ei tähän 5 vuoden ikään mennessä ole todettu.



Toista lastani sain sitten imettää 9 kk, joista 4 kk täysimetin (tytöllä oli paha koliikki ja 3 korvatulehdusta alle vuoden ikäisenä). Nyt kolmas vauvani on 2 kk ikäinen, eikä ole saanut muuta kuin äidinmaitoa.



Olen siis nähnyt molemmat puolet asiasta. Imetyksellä ja pulloruokinnalla on molemmilla hyvät ja huonot puolensa. Itse en koskaan missään tilanteessa lähtisi syyllistämään äitiä, joka syystä tai toisesta ruokkii vauvaansa pullosta. Tiedän omasta kokemuksesta kuinka pahalta se voi tuntua ja minusta loppuen lopuksi vauvan ja äidin hyvinvointi on se kaikkein tärkein asia.



Olet kuitenkin vauvallesi paras mahdollinen äiti, äitiys on oikeasti niin paljon muutakin kuin lapsen ruokkimista. Koeta pitää se mielessä ja jättää syyllistäjät ja arvostelijat kokonaan omaan arvoonsa! Häntä pystyyn;)

Täälläkin yksi, joka on joutunut antamaan vauvan syntymästä asti lisäravintoa, Nannia ja nykyään Tuttelia. Paha mieli mullakin, kun maito ei tunnu riittävän. Mistä se muuten johtuu?? Onko maidon riittämättömyys aina kiinni tekniikasta ja viitsimättömyydestä? Sen kuvan olen myöhemmin saanut, mutta ei tuosta kyllä synnärillä ollut mitään puhetta. Kehoittivat vaan antamaan lisäravintoa rintamaidon lisäksi. Imetys on ihanaa, kun siihen on mahdollisuus...mutta niin vietävästi harmittaa, kun imettäminen tuntuu koko ajan jotenkin turhalta..kun kuitekin sitä Tuttelia on lämmitettävä väh. se 100 ml kerrallaan ja nykyään vauvamme on alkanut tekeen vielä sitä, että jos maito loppuu rinnoista ja kun nälkä selvästi tuntuu jäävän, se syöminen loppuu kun seinään Tuttelin lämmittämisen jälkeen. Eli nälkäinen vauva aina silloin tällöin. Ja vaikka kuinka on yrittänyt sitäkin konstia, että on pullo jo vieressä valmiina, niin kyllä se tyttö huomaa, että otan välillä rinnan pois suusta ja yritän tyrkätä tuttipulloa. Kuitenkin, myös minä kuten muutkin siskoni ovat saaneet vaan korviketta ja hyvin ollaan kasvettu ja meilläkin loistavat välit äidin kanssa! Kuitenkin...paha mieli.

Huojentavaa huomata että on muitakin jotka samassa tilanteessa kuin minä, joko harmittaa ettei kykene/voi imettää tai sitten muuten vaan ruokkii lapsensa pullosta. Kaikkein eniten minua on kummastuttanut että vanhempani ovat olleet tyytyväisiä ja kannustaneet minua lastani kosekevissa päätöksissä mutta appivanhempani sitten huomauttelivat asiasta kun pikkuinen ei saanutkaan rintaa.....myös kaverit ovat olleet siitä pahimmasta päästä, onko teillä muilla ollut näin?

Ja kaiken lisäksi on huippua ettei tänne ole eksynyt mitään imetysrasisteja!!!!!!

Misään nimessä, ei kannata potea huonoa omatuntoa. Äidin hyvinvointi on TODELLA tärkeää, loppuunpalanut imettäjä ei välttämättä ole parempi äiti kuin tasapainoinen äiti ja " pullovauva" .



Itseäni riipaisee nämä viestit, ettei " maitoa" yksinkertaisesti tule tarpeeksi. Itselläni kaikki sujui niin hyvin. Maitoa tuli alusta lähtien paljon. Ja ensimmäistä kertaa, kun imetin, kätilö sanoi että älä misään nimessä imetä noin. Tai kohta on rinnat verillä. Ja näytti oikean imetysotteen!



Itse jouduin " litistämään tissin" ja kuivaamaan tissin että vauva sai suihkutissesitä pitävän otteen. Lisäksi joudin painamaan hengitysaukon vauvan nenälle sormella imetyksen aikana. Ilman opastusta en olisi ikinä " tukehduttanut" vauvaa tissiin! Järkytys oli että se tissi todellla työnnetään vauvan suuhun, siten että koko nänninpiha on vauvan suussa.



Meillä tuo imetyksen alku sujui todella hyvin ja maitoa todella riitti.



Mutta yksi vk:loppun stressi tyhjensi suihkutissit. En meinannut sitä uskoa ja äimistelin tyhjiä tissejä. Yritin kyllä " kaikki konstit" mutta maito ei enää palutunut tisseihin ja " osittaisimetykselle" mentiin.



Olen samaa mieltä, että imetyksestä " annataan" alussa liian helppo mielikuva. Etenkin jos sitä maitoa ei tule, niin kehoitetaan vain imettämään ja imettämään. Aivan varmasti monella ei sitä maitoa tule niin paljon.



Uskon, että itsekkin olisin voinut kuvitella, että kyllähän sitä maitoa tulee, kun vain imettää. Koska itselläni oli niin. Mutta tiedän, ettei se vain mene niin! Jos itsellä sujuu hyvin, ei välttämättä, osaa ajatella ettei se todellakaan kaikille mene samoin.



Tsemppiä kaikille imettäjille ja hyviä vointeja ja jaksamista äideille ja vaaveleille, jotka saavat maitoa joko tisseistä tai pullosta.



Äiskä ja terve " pullovauva" 1v. 3kk. Tai nokkamukista meillä jo enimmäkseen juodaan.

Tämä aihe vain jotenkin kuohuttaa mieltä ja kirjoittan niin nopeasti, että noita virheitä tulee. Tämä imetysasia taitaa kuitenkin olla itsellenikin niin tunteita herättävä, vaikka itse luulin suhtautuvani tähän aika neutraalisti.