ikäerosta ja kotona hoitamisesta

eli ei välttämättä kokemusta asiasta tarvitse olla

Meidän kakkonen oli 3v 7kk sinä keväänä kun kuopus syntyi, esikoinen ehti juuri täyttää 6 vuotta. Isommat kävivät kevään " normaalisti" päiväkodissa ja pitkän kesäloman jälkeen esikoinen aloitti esikoulun (teki n. 4-5t päiviä) ja keskimmäinen jäi minun ja vauvan kanssa kotiin. Hän ei itse halunnut päiväkotiin edes osapäiväiseksi ja valitettavasti ei mahtunut srk:n kerhoryhmään. Ikäisiään tapailimme lähinnä ulkoillessamme lähipuistoissa ja kerran vkossa jumpassa. Neiti kaipaili selkeästi " omia" kavereita ja oli vähän mustis isosiskolle tämän eskarista.



Nyt kuopus täyttää pian 2 vuotta ja olen edelleen kotona, vanhin ekaluokkalainen ja kakkonen 5v. on nyt ollut kohta vuoden verran 3 krt viikossa srk:n kerhossa + kerran viikossa jumpassa. Leikkikaverin kinuaminen ja marina ovat vähentyneet ja muutenkin tyttö iloisempi (no, osasyynä saattaa tosin osittain olla 4v uhman ohimeno ja pikkusiskostakin on jo leikkiseuraa!?).



Minun henk.koht kokemuksella sanoisin, että joku kerhosysteemi ois ihan kiva kolme vuotiaalle siis myös sisäleikkejä ja askarteluja ei vaan puistossa pyörimistä, puistotätikin vois olla ok. Neljä-viisi vuotiaalle kaverit ja leikkiminen on tosi tosi tärkeitä. Tietysti kiva olis jos ois lähiympäristössä toisia tuttuja kotiäitejä samanikäisten lasten kanssa, jolloin vois vierailla puolin ja toisin. Olen myös kovasti nauttinut kahden keskisestä ajasta tämän kuopuksen kanssa silloin kun isommat ovat koulussa ja kerhossa. Lisäksi silloin on mukavasti aikaa hoitaa kauppa yms. asioita jonne ei ihan koko laumaa viitsi raahata mukanaan.

nyt 10-vuotias poika ja 6-vuotiaat kaksoset. Ikäeroa siis 4 vuotta.

Olen heitä katsellessani huomannut, että vaikka vanhin ei koskaan hoidossa ollutkaan, hän selvästi kaipasi oman ikäistään seuraa. Sitä hän sai seurakunnan kerhosta ja pihan muista lapsista (samassa pihassa asui perhepäivähoitaja).

Se oli kuitenkin hyvin vähän ja päästessään esikouluun hän oli eniten innoissaan siitä että siellä oli kavereita.

Toivottavasti tämä auttaa...



T:Oiti

Kävin seurakunnan kerhossa ja sitten eskarissa. Enpä ikinä päiväkotiin osannut kaivata. Jos seuraa löytyy esimerkiksi puistosta ja esikoiselle löytyy vaikka kerhopaikka pari kertaa viikossa niin se varmaan riittää hyvin.

kumpikin ovat olleet koko ikänsä kotihoidossa joten eivät muusta tiedäkään...



meillä kotonahoitamisen on oikeastaan mahdollistanut päiväkerhot. esikoinen on käynyt kerhossa 3-vuotiaasta lähtien ensiksi kerran viikossa, sitten kahdesti viikossa ja 4,5-vuotiaasta lähtien kolmesti viikossa. kuopus aloitti päiväkerhon vuodenvaihteessa täytettyään 3-v ja käy tämän kevään kerran viikossa, ensi syksystä menee ainakin kaksi ellei kolmekin kertaa viikossa, ihan tarkkaan en vielä tiedä.



3-v täyttänyt kaipaa jo tekemistä ja kavereita ihan eri tavalla ja kerhostahan niitä löytyy. meillä on esikoiselle tullut muutamasta kerhokaverista tosi hyvä ystävä ja heitä tapaillaan sitten myös iltaisin ja viikonloppuisin leikkipuistossa ja toisten kodeissa. keskimmäinenkin jo kovasti kaipaisi omia kavereita, toivottavasti hänkin löytäisi pian hyvän ystävän kerhosta.



kerhon merkitys kotihoidossa viihtymiselle on tosi suuri ainakin meillä. vaikka kesäisin on kivaa kun lomaillaan jne. niin kyllä meidän esikoinen alkoi olla viime kesän lopuilla jo ihan levoton ja selvästi kaipasi järjestettyä aktiviteettia. ja kun kerho sitten lopulta alkoi niin oli suuri onnen päivä :)



toisaalta tykkään kuitenkin kun viikolla on myös vapaapäiviä jolloin ei tarvitse herätä ja lähteä liikkeelle aikaisin. vapaapäivinä tehdään sitten porukalla jotain muuta, lähdetään retkelle tms. tai ihan vain ulkoillaan leikkipuistossa. ensi talvena tämä ylellisyys on sitten mennyttä kun esikoisella alkaa eskari jonne on raahauduttava joka päivä...