3v,eroahdistus kerhossa

joka protsetoi, jos joutuu jäämään yksin jonnekin (päivähoitoon kyllä jää, kun on siihen jo tottunut). Meillä asiaan on auttanut se, ettei häntä jätetä yksin vaan jäädään turvaksi. Kun poika on saanut hetken aikaa olla äidin tai isän lähellä, rohkaistuu hän ja lähtee muiden joukkoon. Minun ehdotukseni on, että osallistut lapsesi kanssa kerhoihin aluksi (vaikka useamman kerran) ja pikku hiljaa yrittää jättää häntä sinne yksin. Älä missään nimessä koko kerhoa lopeta, enkä myöskääm jättäisi häntä perään itkemäänkään!

Viime syksynä aloitti kerhon innostuneena ja motivoituneena, mutta kesken syksyn tuli paniikki ja itku aina kerhon eteisessä viimeistään. Olisin mennyt lapseni kanssa kerhoon ja sitä kautta antanut hänelle rohkeutta, mutta perhepäivähoitajana en voi sännätä sinne kolmen muun lapsen kanssa. Joten lapsemme oli usein poissa kerhosta. Annoimme hänelle valinnan vapauden, meni silloin kun halusi ja oli menemättä silloin kun halusi. Huomasin, että kerho alkoi häntä kiinnostamaan taas, kun kukaan ei pakottanut häntä. Vähitellen alkoi käymään useammin kerhossa, mutta aina loppukerhosta oli kovin itkuinen ja ikävissään. Kerhotädin kanssa sitten sovittiin, että kokeillaan lyhyttä kerhoa aina silloin, kun lapsi haluaa itse kerhoon mennä. Haen hänet tunnin aikaisemmin, kuin kerho loppuu. Kerho kestäisi siis 3t, joten meidän lapsi on siellä 2t. Sen jälkeen on sujunut jo paremmin ja kokoajan vaan paranee. Joulun jälkeenkin aloitti iloisin mielin ja olisi halunnut jo jäädä koko ajaksikin, mutta lopun itkua välttääksemme, emme vielä lähteneet kokeilemaan.



Jotkut lapsista ovat vain arkoja ja lapsiryhmän meteli ja hässäkkä voi tuntua pelottavalta. Siellä kuitenkin lapset on kovasti porukassa ja lähekkäin ja ainakin meidän lapsemme on hyvin tarkka omasta reviiristäänkin. Pikkuhiljaa hyvää tulee, en koskaan pakottaisi lasta kerhoon.