Poikamme nimettiin...

... Topi Olavi Oskariksi. Lyhyestä ja ytimekkäästi nimestä olen kuullut jo kahta mielipidettä; joko tykätään ja sitten ei niin tykätä. Suurin osa om kehunut nimeä kivaksi, hyväksi ja ytimekkääksi. JOkusen kommentin olen kuullut, kuinka nyt lempinimi annettiin pojalle nimeksi ja viestiä " ... nyt on siis pojalla nimi." No, ainahan nimet jakavat mielipiteitä, toinen tykkää ja toinen ei. Itse en vaan ajatellut antavani lapselleni nimeksi lempinimeä, kun Topi-nimeen tykästyin. Harvinainen nimi, noin 3000 henkilöä saanut sen vuosina 1900-2005. Emme tunne muita Topeja eikä siis herätä ikäviä mielleyhtymiä meille. Enkä tahtonut lapselleni nimeksi mitään yleistä muotinimeä enkä suhteellisen vaikeaa monitavuista vaikka ensin mietimme vakavasti Matias-nimeä ennekuin bongasin Topin.



On se vaan kumma että oli sitten kyseessä vauva, vauvan nimi tai vauvan odotus, aina kommentteja riittää. Olen tässä menneinä kuukausina tuntenut olevani " julkista omaisuutta" kuin näyttelyesine, ihmisillä on lupa esittää mielipiteensä raskaana olevasta naisesta, tämän mahan koosta ja mallista ja sitten syntyneestä vauvasta, tämän näöstä ja kiltteydestä!. Kuitenkin itse olen ollut ainutlaatuinen raskaana ollut äityli ja nyt ihanan juuri oman näköisen ja omalla persoonalla varustetun suloisen kahden kuukauden ikäisen poika-vauvan äippä. No meni vähän ohi itse nimi-aiheesta, mutta suotakoon se tällaisena kiukun purkauksena!