Asiallisia vastauksia, please: Kuinka nopeasti ihastuksenne toiseen mieheen on hiipunut sen jälkeen, kun
olette tavalla tai toisella tehneet itsellenne ja toisellekin selväksi, ettei mitään voi tapahtua?
Kommentit (22)
Itse en ole mikään romanttinen ihminen, joten en osaa henk. koht. sanoa. Mut ystäväni ovat aikamoisia taivaanrannan maalareita ja ihastuvat tämän tästä. Osalla hurahtaa nopeasti ohi, osa ei laske irti millään.
Ja toisinaan voi mennä jopa 10 vuotta, sitten vasta humps.
Aito rakkaus ei koskaan sammu, se on muuntumiskykyinen, ihastukset menee ja tulee. Ja sammuu, kun huomaa todellisuuden.
Näemme toisiamme harrastuksen parissa silloin tällöin, aina nähdessämme juttelemme, ja olen huomannut että tämä mies hakeutuu seuraani. Hänen vaimonsa on työkaverini, joten tilanne on hankala. En ole kehdannut tehdä mitään aloitetta, päin vastoin olen päättänyt vaikka kuinka monta kertaa etten ajattele enää miestä.
En tiedä mitä mies tuntee minua kohtaan, voi olla että vaan pelkkää kaveruutta. Mutta minä olen rakastunut, ja näköjään aika onnettomasti.
Tavattiin kerran baarissa miehen työkamun kanssa ja meillä juttu luisti tosi hyvin ja muutenkin " synkkasi" . Pientä flirttiäkin oli ilmassa, käytiin tanssimassa niin nopeita kun hitaitakin ja kaikin puolin mukava ilta oli. En ollut aijemmin tuntenut tyyppiä ja joku hänessä vetosi minuun. Tunne oli molemminpuolinen, vaikka ei sitä ääneen sanottukaan. Pari kuukautta muistelin mukavaa baari-iltaa ja aina tavatessamme tuntui että punastun ;). Eli ihan kun kyseessä olisi ollut joku teini-ihastuminen tms. Sitten vaan yks kaunis pvä hänet nähdessäni en tuntenutkaan enää mitään! Ihastus vaan haihtui yhtä nopeasti kun mitä oli alkanutkin. Nyt olemme ihan vain kamuja ja hänen vaimoonsakin olen tutustunut. Jälkikäteen olen ihmetellyt, että mikä ihme sai minut ihastumaan häneen, sillä hän esim. tupakoi (en voi sietää tupakoivia) ja toisekseen hän pureskelee kynsiään (mikä sekin mielestäni melkoisen vastenmielistä...)
Minun ja ihastukseni " yhteiselo" loppuu parin viikon päästä. Sen luulisi muuttavan asioita aika paljon. Toivottavasti. :/
Siten 10 vuottakin voi olla mahdollista.
Kannattaa tavata välissäkin, niin ei tarvitse niin kauan kärsiä ihastuksesta, jos sillä ei ole tulevaisuutta. Niin on ainakin mahdollisuus haavekuvien romahtaa, kun näkee karun todellisuuden.
Jos yhteydenpito loppuu kun ihastuminen on vielä ' voimissaan' , ettekä kuitenkaan tunne toisianne vielä kovin syvällisesti muuten kuin työympyröistä, niin juuri ne haavekuvat ja ' ruusunpunaiset lasit' voi jäädä päälle vuosiksi.
Tietysti jos kyseessä onkin harvinaislaatuinen tosirakkaus, niin sitten tunteet vaan kasvaa mitä paremmin toisen oppii tuntemaan...Suurempi todennäköisyys on kuitenkin, että sulla on nyt vielä vaan ne rillit päässä ja todellisuudessa mies ei niin kummallisen ihana olisikaan..
On varmasti totta, että toista pitäisi nähdä, ettei jää päälle mitään vaaleanpunaista kuvitelmaa.... Tosin en tiedä, onko minulla sellaista nytkään. Jotenkin aika pohjamudissa olen ryöminyt tämän asian kanssa.
Ihastuin mieheni parhaaseen kaveriin, siis ihan yhtäkkiä huomasin että olen kyseiseen mieheen ihan hulluna!! Jotenkin vain hänen pelkkä läsnäolo teki oloni levottomaksi..
Vaikka kuinka koitin ajatella järjellä ja miettiä, että rikon monta ihmisuhdetta jos jatkan, ei auttanut. Satuttiin aina ihmeellisiin tilanteisiin kaksin ja sit kerran ympärikännissä tunnustin hänelle, että olen ihastunut:) Mies siihen, että samoin ja siitä kaikki lähti vyörymään eteenpäin.
Ei mennyt kuin pari kuukautta kun jo tapailimme salaa ja olimme aivan myytyjä. Puoli vuotta tuon tunnustuksen jälkeen tunteet vaan kasvoi ja kasvoi ja silloin kerroin miehelleni. Erohan siinä tuli ja nyt olen tuon exan parhaan kaverin kanssa naimisissa, meillä on kaksi lasta ja ollaan TODELLA ONNELISIA!!!!
Eli siis alkuun todella luulin, että ihastus on vain ohimenevää, mutta eipä ollut niin!
Kauheana pelotti, että mitä olen tekemässä, että vaihansko turvallisen parisuhteen johonkin ihastukseen jne. mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei kai se niin onnellinen suhde ollut kun näin pääsi käymään:)
Noita juttuja on aina mielenkiintoista pohtia, oppii aina jotain uutta itsestään...
Mutta kuinka kauan ihastuminen kestää, joskus vain muutaman viikon, joskus voi mennä vuosia... varmaan joskus vaikka koko loppuelämä, jos sielut on oikein toden teolla päässeet toistensa lähelle.
Ehkä eniten hänessä vetoaa minuun tietty potku - sellainen vilkkaus, tunteellisuus, höpsöys ja elämänmyönteisyys...
Aviomieheni on tosi erilainen, eikä hänenkään luonteessaan mitään vikaa tai valittamista ole, ei sillä. Jotenkin vain tässä elämänvaiheessa minut pisti sekaisin ensinmainittu.
ihastus voi kestää 16 vuotta, molemminpuolisesti. Ei seksiä.
*nimimerkki epätoivoinen!*
Vierailija:
ihastus voi kestää 16 vuotta, molemminpuolisesti. Ei seksiä.*nimimerkki epätoivoinen!*
Mrs_Starlight:
Ehkä eniten hänessä vetoaa minuun tietty potku - sellainen vilkkaus, tunteellisuus, höpsöys ja elämänmyönteisyys...
Siis mies ei todellakaan ole mikään höseltäjä, vaikka hänessä onkin näitä piirteitä. Hän on fiksu ja älykäs, eikä vilkkaus (=pilke silmäkulmassa, huumori ym) poista hänestä tiettyä perusvakautta ja -rauhallisuutta.
ja ihastus yritettiin päästä jatkuvasti toisistamme " eroon" ....
Kaikki lähti katseista yhteisissä illanvietoissa ja sitten alkoi tekstailu. Vaikka kuinka yritti pitää taukoa viesteilyssä ja unohtaa koko äijän niin eihän tunteitaan ja ajatuksiaan voi säädellä.
Kummallisinta siinä oli että olin oikeasti ihan onnellinen oman mieheni kanssa, vaikkakin tiettyjä syitä tajusin vasta myöhemmin mitkä olivat johtaneet tilanteeseen että ihastuin vieraaseen mieheen.
Vajaan vuoden homma jatkui epäsäännöllisen säännöllisillä tekstailulla kunnes tapasimme pari kertaa ja toisella näistä reissuista harrastimme seksiä. Jäin koukkuun siihen mahtavaan seksiin jota itseasiassa välillä kaipaan vieläkin vaikka olen edelleen oman mieheni kanssa
Tämä toinen mies löysi ajallaan oman vaimonsa ( ei seurustellut silloin kun me tavattiin ) mutta viesteili vielä minulle muutamia kertoja.
vuosia meni koko hommassa, eniten kärsi oma mies joka loppujen lopuksi antoi anteeksi ja suhteemme voi nyt hyvin. Mutta asian purkamiseen jo itsenikin kanssa meni kauan. Silti tuo mies oli minulle niin merkittävä että en osaa katua tekojani koska kaikki tuntui niin hyvältä mutta kadun sitä että loukkasin miestäni.
En haluaisi olla tämän miehen kanssa yhdessä mutta joskus tekee kovasti mieli soittaa ja kysyä mitä kuuluu mutta en halua aiheuttaa ongelmia heidän parisuhteeseensa.
Tuli tosi pitkä vastaus, mutta siis vuosia meni ja edelleenkin joskus häntä lämmöllä mietin.
Mies ei vaan unohdu...päivittäin mietin...molemmat tahoillaan on suhteessa/naimisissa, ja tuskin koskaan enää palaamme yksiin. Todellinen rakkauteni. Vieläkin miehen äänen kuullessa menee väreet pitkin selkää, seksikäs matala miehen ääni :-) Ja se komeus, tummat hiukset ja ruskeat silmät...aivan ihana luonne. Vieläkin harmittelen, miksi tuli silloin tehtyä vääriä ratkaisuja, eikä tullut seurattua sydämen ääntä. Sitä oli liian nuori ja hankalassa tilanteessa.
Ei mene ohi vaikka meni 2 vuotta ettei nähty ollenkaan.
2-3 vuotta on mennyt.
Prosessi nopeutuu, jos onnistuu ihastumaan johonkin toiseen. Kerran on käynyt näin ja silloin 9 kuukauden jälkeen en enää kaivannut alkuperäistä ihastustani. Eli ehkä kahden kuukauden ajanjakso, jolloin olin ihastunut molempiin. Tai ihastunut ensimmäiseen ja kiinnostunut toisesta. Sitten ihastuin tähän toiseen niin ihastus ensimmäiseen laantui tai siirtyi.
Pitää vaan pysyä päätöksessään!