koliikkivauvojen äidit huom!!!

helpottaa mahavaivoja.

Meillä on myös vauvalla koliikki.



Aibell

auttoi vähän, joku keinukin vois auttaa. Muutenpa en voi sanoa, että kuin kyllä se 3-4 kk iässä loppuu. Tsemppiä!

Vieläkin on toisinaan vatsavaivoja, kun kiinteitä aloiteltiin, ja aina ei osaa antaa tarpeeksi vähän tai vatsalle sopivaa, mistäs sen nyt sitten tietää vaikka kuinka varoisi... eli neuvoisin, että ei kannata aloittaa kiinteitäkään kovin nopealla tahdilla eikä aikaisin. (Meillä 4.5kk iässä aloina antaa lusikankärjellisiä päärynää silloin tällöin ja ihan parilla hedelmällä mentiin 6kk ikään asti).



Imettäjän ruokavaliosta kannatti karsia: suklaa, kahvinjuontia vähemmäksi (ei tuntunut olevan vaikutusta kupposella parilla kuitenkaan), chili ja muut voimakkaat mausteet, jopa curry, valkosipuli ja sipuli, kaalit (kukkakaali pahin, ja valkokaalia en edes maistanut), ruisleipä, herneet ja pavut.



Tipoilla ja muilla ei vaikutusta ekalle, toiselle en viitsinyt edes kokeilla antaa. Vyöhyketerapeuttiin ei meillä ole turvauduttu, kakkajumppaa itse kotona vain ja jatkuvaa röyhtäyttelyä. Kantoliina ja kantoreppu on avuksi. Ja meillä ei huudettu kuin illat ja alkuyöt tyypillisesti, joskus muutamia päiviä putkeen sitten koko aikakin.



Jos ei muita oireita kuin koliikkia, niin en välttämättä kuitenkaan kokeilisi maidotonta dieettiä konsultoimatta lääkäriä.

Tai rintareppu. Helpottaa huomattavasti tuohon kantamiseen. Meilläkin vauvaa kannettiin kaiket päivät (ja öisinkin...) ja tiedän, että siinä kyllä väsyy. Sellainen " yliolanliina" on helppo käyttää, esim. Vitmi tai Kanga. Jos pelottaa pitkässä liinassa ne sidonnat :) Jaksamista sinulle!

jo " kaksinhuoltajana" tuntui välillä ettei vauvan koliikin kanssa jaksa. Sulla on varmasti tosi rankkaa. Mä jätin itse maitotuotteet pois, sekä kanamunan, sipulit, mausteet (paitsi suolan), suklaan, kaalin, omenan, cociksen...Tuntuu kyllä että vähemmän oli juttuja joita söin, kuin joita en syönyt. Ohjeet " diettiin" , joka rasittaa vauvan suolistoa mahd. vähän, sain ihanalta vyöhyketerapeutiltamme. Vyöhyketerapiaa suosittelen sinullekin!! Meillä lähti koliikki sillä jo 1,5kk iässä. Kun se muuten voi pahimmillaan kestää jopa 7kk asti. Käyntikertoja tarvitaan tosin useampi, jotta vaikutus olisi pysyvä, että ei kannata luovuttaa jos ei heti toimi. Meidän pojalla oli erittäin paha koliikki, ja kävimmekin 7krt. Sitten viimeisellä kerralla terapeutti totesi, että " nyt aukesi" . Ja koliikki loppui siihen. Kotiin vein tyytyväisen pikku pojan.



Toinen tärkeä, mikä vahvistaa rasittunutta suolistoa, ovat maitohappobakteerit. Apteekin relatippoja en suosittele, ne eivät meillä auttaneet, ja joku täällä kertoi niiden voivan olla haitaksikin koska ovat öljypohjaisia. Meillä itsellä on käytössä edelleen (poika nyt reilu 4kk) vyöhyketerapeutilta ostamani microbalans nonlac -merkkinen maitohappobakteerijauhe. Apteekistakin saa kuulemma myös jotain lactobacillus jauhetta. Kannattaa ottaa itse, ja antaa vauvalle suoraan, niin maito imeytyy helpommin.



Lisäksi apua on kantoliinasta, saat kädet vapaaksi, ja kantoasento on selälle parempi. Vauva saa olla sua lähellä, ja sen pitäisi auttaa ilmavaivoihinkin, kun siinä ollaan hyvässä asennossa. (sidonnaksi kietaisuristi 2, etsi ohjeet netistä, esim. kantoliinakanava.fi).



Ja pyydä hyvä ihminen apua, neuvolasta tai vanhemmiltasi, mutta että saat jonkun kanssasi arkea jakamaan! Edes pari tuntia päivittäin. Koita jaksaa, koliikkiaika menee onneksi kuitenkin suhteellisen nopeasti ohitse, vaikka nyt tuntuisikin, että se ei lopu ikinä. Tiedän kokemuksesta!



Terv. Nuippu ja Topias 4kk 4pvä

Meillä oli käytössä kantoliina. Ja tyttö oli muutenkin pikkuinen, joten häntä jaksoi aika hyvin kantaa. Keinutuolissa kiikuttiin myös. Eihän se siihen huutoon auttanut, mutta oli itsellä mukavampi olla.



En juonut enkä juo maitoa ollenkaan ja maitotuotteiden käyttöni on muutenkin vähäistä. Enpä tiedä, onko sillä merkitystä. Tytön mahavaivoja aiheuttivat osaltaan ilmeisesti rautalääkitys ja erityiskorvike, mutta vaihtoehtoja ei olut. Tipoista ei ollut apua. Olen aika vakuuttunut siitä, ettei koliikki ollut vain mahavaivoja vaan myös hermostollista. Tyttö syntyi keskosena (35+3, 1620 g) ja hänellä oli tapana ylireagoida joihinkin ärsykkeisiin. Vielä koliikin loputtuakin huutokohtaus jäi usein päälle eikä tyttöä tahtonut saada rauhoittumaan, vaikka hätä oli jo ohi. Tyttö oli pitkään jotenkin jäsentymätön ja " hermoheikko" .



Koliikista selviämiseen vaaditaan hyviä hermoja. Saatko päivällä nukutuksi? Jos tilanne menee oikein pahaksi, neuvolasta tai sairaalasta voi saada apua. Jos vauva ei huuda päivällä, kannattaa ottaa siitä ilo irti ja yrittää olla ajattelematta tulevaa iltaa/yötä. Käy ulkona; muu maailma pyörii koliikista huolimatta. Vaikka itsestä tuntuisi, ettei mikään auta, ettei osaa auttaa vauvaa, jo sekin auttaa, että pitää vauvaa sylissään eikä jätä häntä yksin.

Meillä esikoisella oli paha koliikki, johon ei auttanut oikein mikään muu kuin aika. Muutin kyllä ruokavaliotani, jätin pois maidot, munat ja yleisallergisoivat. Disflatyl-tipat olivat käytössä, samoin kaikki kuviteltavissa olevat hyppyytykset ja heilutukset. Lopulta lopetin lääkärin ohjeesta imetyksenkin, kun lapsella epäiltiin jo pahaa ruoka-aineallergiaa. Mutta ei sekään asiaa auttanut. Oireet vähenivät itsestään siinä 2 - 3 kk tienoilla, mutta vielä 5-kuisena vauva kitisi tuskissaan, jos sai enemmän kuin pari lusikallista kiinteitä. Puolivuotiaana kaikki alkoi sujua hyvin.



Kakkosella ei tunnu olevan ollenkaan niin pahoja oireita, mutta vähän vastaavanlaisia juttuja kuitenkin. Me ollaan kokeiltu nyt Rela-tippoja. En tiedä, onko niillä ollut vaikutusta, mutta mielestäni meillä on ollut nyt rauhallisempia päiviä, kun ollaan toista viikkoa annettu niitä tippoja. Tämä vauva tuntuu myös reagoivan ruokavaliooni eli vapun jälkeen oli heti tuskallisempia päiviä, kun tuli juotua mm. simaa. Ruokavaliostani en ole sinänsä nyt karsinut muuta kuin sellaiset jutut, jotka yleisesi aiheuttavat ilmavaivoja: kaalit, sipulit, omenat, ruisleivän, makeutusaineet. Kahvia yritän juoda maltillisesti, cola-juomia en ollenkaan ja suklaata/karkkeja vain ihan muutaman palan silloin tällöin.



Olen tehnyt itse vauvahierontaa vauvalle. vyöhyketerapiaa ei ole kokeiltu. Lämmin kylpy tuntuu myös rentouttavan tätä vauvaa. Suuri apu on se, että meidän kakkonen osaa myös röyhtäistä ja piereskellä, toisin kuin eka. Joten jos se vauvaltasi onnistuu, niin kannattaa tosiaan röyhtäyttää syötön aikana ja viimeistään syötön jälkeen perusteellisesti. Muutenkin kannattaa pitää vauvaa syötön jälkeen pystyasennossa ja kuljeskella edestakaisin, jotta ilmat tulevat ulos. Kantoliina on ollut iso helpotus, koska silloin saa ainakin omat kädet vapaaksi, vaikka huuto jatkuisikin, eli saa myös jotain tehdyksi. Liinassa kanniskelu ei väsytä niskaa ja selkää yhtään niin paljon kuin käsillä kanniskelua (molempia olen kokeillut). Ja monesti vauva rauhoittuukin liinassa, kun äiti kävelee ja tekee pieniä kotitöitä. Meidän molemmat vauvat ovat rauhoittuneet aika hyvin myös vaunuissa ja autokyydissä, joten retkeilyä on tullut harrastettua :)



Minusta on tärkeää muistaa, että tämä vaihe menee ohi, vaikka nyt onkin rankkaa. Ekan kanssa en osannut edes ajatella, että tämä kurjuus joskus loppuisi. Koko ajan oli se tunne, että teen jotain väärin. Nyt olen osannut ottaa lunkimmin, kun vieressä pyörii 3-vuotias ex-koliikkihuutaja, joka leikkii, touhuaa ja selittää jotain taukoamatta :) Ja toinen lapsi vie myös ajatukset välillä muihinkin juttuihin, koska ei sitä isompaakaan voi jättää huomiotta. Jos teillä ei ole muita lapsia, niin suosittelen, että et kumminkaan eristäydy neljän seinän sisään pienen huutajan kanssa, vaan liikut myös kodin ulkopuolella ja tapaat ystäviä.

eli meillä kävi ekan kanssa niin, että masuvaivat valvottivat ja lapsi ei nukkunut juuri lainkaan päivisin. Kakkosen kanssa on ollut muutama samanlainen päivä eli lapsi käy yliväsyneeksi. Kannattaa siis yrittää kaikin keinoin saada vauva nukkumaan edes pieniä pätkiä. Joka itkusta ei esim. kannata nostaa ylös vaunuista, vaan heijata ja tuuditella, kunnes rauhoittuu. Minä aina nostelin esikoista, kun arvelin sen haluavan tissille. Nyt nostan ylös vasta, jos tuntuu, että esim. vaunujen heijaus ei auta ja vauva käy aina vaan levottomammaksi, koska silloin todennäköisesti jo nälkä vaivaa.



Tuo Ninni-03:n kommentti yleisestä hermoston kypsymättömyydestä sopii meidän esikoiseenkin. Hänkin oli tosi herkkä ärsykkeille pienenä, mm. huusi aina vaipanvaihdolla kuin syötävä, ei nauttinut hieronnasta ja kylvetyksestä, säikähteli kovia ääniä jne. Edelleen on herkkä poika, mutta normaaleissa kantimissa kuitenkin :)

Meidän likallamme hieronta oli OK, mutta selälleen ei tyttöä saanut laittaa. Vaipanvaihtokin yritettiin tehdä vauva kyljellään tai sylissä. Kylpy oli kauhistus, mutta suihku OK - ja sylissä piti kuivata. Valojen sammuttaminen laukaisi aluksi huudon, samoin tietyt äänet: puhelimen pirinä ei tuntunut missään, mutta aivastus sitten...

Marle:

Tuo Ninni-03:n kommentti yleisestä hermoston kypsymättömyydestä sopii meidän esikoiseenkin. Hänkin oli tosi herkkä ärsykkeille pienenä, mm. huusi aina vaipanvaihdolla kuin syötävä, ei nauttinut hieronnasta ja kylvetyksestä, säikähteli kovia ääniä jne. Edelleen on herkkä poika, mutta normaaleissa kantimissa kuitenkin :)

Koliikki on RANKKAA. Ite aina välillä tunsin voimattomuutta, kun mikään ei auttanut ja neiti vain huusi selkä kaarella. Silloin ei saanut mitään kontaktia koko tyttöön... Meilläkin onneksi yöt kuitenkin suunnilleen nukuttiin, mutta päivät ja illat huudettiin. Meilläkään ei auttanut tipat tms. ja vauvalla oli vielä lonkkavaivan takia lasta hoito, joten ei saattanut tehdä jaloilla pumppausliikkeitä, ei pitää kunnolla olkapäällä, mahallaankin vain sylissä, syöttäminen vain makuu asennossa jne.



Vaunuihin rauhoittui yleensä, mutta usein vaati tosi kovaa menoa, sisällä kunnon kynnys ja ulkona toinen puoli vähintään pientareella, kunnon hiekkatie oli paras.



Lopulta tilanteeseen meillä avun toi vyöhyketarapia. Eka käynnin jälkeen tyttö nukkui lähes koko päivän. Tuntui todella ihmeelliseltä. Eka kerrat auttoivat siten, että tyttö ei huutanut enää niin pahasti, ettei saanut mitään kontaktia. Itkua oli siis edelleen, mutta rauhoittui kuitenkin kantelemalla, hyssyttelemällä jne. Neljännen käyntikerran jälkeen huomasin, että nyt alkaa tosissaan helpottamaan ja ei siis käytykään useammasti ja pari viikkoa neljännestä kerrasta koliikki oli muisto enää!



Ennen kaikkea voimia sulle vauvan kanteluun ja muista että kyllä se koliikki menee aikanaan ohi, mutta pyydä silti apua jostain, koska se koliikki on oikeesti niiiin raskasta ja itkua kestää huomattavasti paremmin, jos saa ite välillä hengähtää hetkenkään.



Aurinkoista kesän odotusta!

että silloin kun olin itse hereillä ja vahtimassa, nukutin vauvaa masullaan. Sillä tavalla hän alkoi nukkua pidempiä unia. Muuten ei oikein sikeään uneen kivuiltaan päässytkään. Me tehtiinkin miehen kanssa lopulta öisinkin niin (hän oli juuri sopivasti silloin työttömänä, olin hassua kyllä iloinen:)), että vuoron perään valvottiin, että vauva sai nukkua mahallaan. Tuli pieruja paremmin...