Minkä ikäisen kanssa ulkoilette vielä yhdessä, milloin lapsi yksin ulos?

Kotina aidatulla takapihalla rivarissa on saanut olla jo pari vuotta, mutta näen siis koko ajan. Maalla kesällä sai olla omakotitalon pihalla itsekseen 4,5-vuotiaana. Ei kyllä kovasti viihdy kun haluaisi kaveria sinne, mutta pysyi piha-alueella ihan hyvin.

yksityistien varressa, maalaismaisemassa.

On pysytellyt sovitun reviirin alueella.

2,5-vuotias on ollut sen minuutin verran yksin 4-vuotiaan kanssa

keinumassa, mutta sitä ei voi jättää vielä, heti kun silmä välttää

nii pienempi on karkaamassa reviirin ulkopuolelle, ja isompi tietysti yrittää

estää, mut ei pysty ja nahisteluun ja itkuun se päättyy.



Olen varoittanut että mitään ei saa syödä, marjoja tai muuta paitsi mansikoita, tms. mitä on sovittu. Ja sieniä ei syödä, eikä poimita. Ja käärmeitä pitää varoa.

Kissoja ei saa vetää hännästä... Ja kasvit on käyty läpi mitä ei saa poimia.

Plus tietysti että hiekkaa ei heitellä jne. 4-vuotias osaa jo hienosti yksin, mut tarvitsisi seuraa kyllä, toisaalta jos seuraa olisi, niin sittne taas eivät ehkä pysyisi pihassa, ja tekisivät yhdessä tyhmyyksiä...

Enkä mielellään sittenkään. Kouluun on vaan pakko laskea.



Tämä on kyllä suojaisa rauhallinen piha, johon näkee ikkunoista erittäin hyvin, mutta on niin paljon kaikkea mitä voi tehdä tyhmää, ja toisaalta isommat lapset voi kiusata, villitä ja lisäksi tässä pyörii jonkin verran satunnaisesti jotain juoppoja epäilyttäviä ukkoja, ja huumeruiskutkaan ei ole harvinainen löydös!

on päässyt yksin ulkoilemaan taloyhtiön leikkipaikalle/omalle rivaripihalle. Välillä käyn katsomassa mitä kuuluu... Pienemmällä on nyt isosisarus (7v) usein seurana myös, mutta isommalla oli samassa vaiheessa lupa olla yksin pihalla leikkimässä. Meiltä ei näe ikkunasta taloyhtiön parkkipaikkaa ja atuoja menee liki, mutta aita on välissä kuitenkin ja lapset pysyy hyvin tielle menemättä. Toistaiseksi ainakin - kop,kop.



Pidemmälle olen päästänyt yksin menemään kouluiän alettua - ja silloinkin tietty vain jos ja kun tiedän mihin mennään. Vielä ei ole tullut tarvetta päästää kavereiden kanssa ihan vain oleilemaan 'jossain' niin etten tietäisi missä ollaan. Mutta kait sekin aika aika pian tulee.

- tai oikeastaan lähiössä, missä piha on tällä hetkellä aitaamaton, ja on melko rauhallisen metsäisen kävelytien varressa. Pihaan ei ole näköyhteyttä asunnostamme, mutta tarvittaessa lapset ovat tulleet takapihalle huutelemaan parvekkeen alle.



Pääsääntönä meillä on ollut että lapsi voi ulkoilla yksin pihalla kun hän pääsee itsenäisesti alaovesta sisään ja osaa tulla oikeaan kerrokseen takaisin.

Käytännössä 5-6 vuotta näyttäisi olevan se ikäraja.

Nuorimmainen on nyt 4,5 v ja on ollut satunnaisesti joitakin hetkiä (puolisen tuntia) itsekseen pihalla isompien lasten kanssa, ei siis täysin yksin.

Ja koska tähän asti nuorimmaista on täytynyt vahtia, ovat isommatkin menneet siinä sivussa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ensi kesänä nuorimmainenkin osaisi jo olla pihalla itsekseen - lyhytkasvuiselle vaan ovat nuo ovien avaamiset vähän hankalia.



Nyt isommat lapset (7 ja 9) ovat saaneet laajentaa reviiriään myös kavereiden pihoille.

Tarkat säännöt kuitenkin: missä saa ja ei saa olla, mistä haetaan apua jos tulee jokin hätä, ja niitä on myös ehdottomasti noudatettava.

Yhtenä kriteerinä olen pitänyt myös sitä, että jos lapsi esim. satuttaa itsensä, hänen on osattava tulla hakemaan apua - eikä jäädä yksin itkemään (mitä keskimmäisemme joutui oikein harjoittelemaan, nyt se sentään jo sujuu!).



Tiukat ohjeet on myös kavereiden luona kyläilyistä, reiteistä joita saa käyttää kun menee sinne kavereiden suunnalle, reviirien rajat jne.

Ja P.K:ta pukkaa heti jos säännöt unohtuvat.

Hyvänä puolena se, että kaverit asuvat samassa taloyhtiössä, jossa lasten isovanhemmat, eli tarpeen tullen muksut voivat mennä mummin luo. Ja koska lasten parhaiden kavereiden vanhemmat ovat meidän ystäviämme, keskinäinen varoitus-kantelu-ja-kotiinlähetyspalvelu toimii puolin ja toisin.

:D