isä ei kelpaa hoitajaksi..
Olen aikaisemminkin kirjoitellut ja kysellyt kenellä isä ei kelpaa hoitajaksi? Tuntuu niin pahalle meistä molemmista kun reilu 3 kk ikäinen vauvamme vain on äidillä. Isän kanssa menee jonkin aikaa hyvin kun ei olla väsyneitä tai nälkäisiä, mutta sitten alkaa huuto. En voi edes suihkussa käydä ettei sillä välin pikkuisemme jo hermostu ja huuda sydäntä raastavasti. Ajattelimme sen olevan ohimenvää, mutta ei näytä sille.. Onko se äiti kuitenkin s paras ja turvallisin, tai tietysti, mutta olisi kivaa jos isäkin voisi nukuttaa joskus..
Kommentit (8)
että minusta lapsen edun mukaista on se, että vanhemmat päättävät hänen asioistaan pitkään. Esimerkiksi vaikka tuo nukutus. Jos vanhemmat sopivat, että lasta nukutetaan vuoroilloin, silloin niin pitää tehdä. Alkuun homma varmasti on hankalaa, jos sitä ei ole aiemmin tehty, mutta lapsi oppii nopeasti uusille rutiineille, jos rutiineja toistetaan päivästä toiseen täsmälleen samalla tavalla. Miettikää yhdessä, millaisia rutiineja haluatte lapsenne kanssa noudattaa pitkällä tähtäimellä eri toimintojen osalta. Kun rutiinit toistuvat samoina, vaikka vanhempi vaihtuu, on lapsellakin turvallisempi olo. Jotta rutiinit eivät muodostuisi työläiksi ajan kuluessa, kannattaa miettiä esim. nuo nukutuskuviot aika tarkkaan, erityisesti sitten, kun lapsi vielä pikkuisen kasvaa. : )
Tituliini
uusimman kehityspsykologisen tiedon mukaan asia on niin, että lapsi saa sen turvan aluksi pääasialliselta hoitajalta, joka on yleensä äiti. Lapsi tuntee äidin sydämen sykkeen, jota hän on kuullut 9kk kohdussa, hän tunee äidin tuoksun jne. kun lapsi tarvii tätä turvaa (jota se saa pienenä vauvana lähinnä vain äitiltä), hänen on hyvä saada sitä. eli mä oon taas sitä mieltä, että kun vauvasi alkaa itkeä isän sylistä ja tahtoo sun turvaa, anna sitä, ota hänet syliin. sillon vauvalla kehittyy turvallisuuden tunne, että hän saa äidin sylin, kun siihen on tarve. jos hän joutuu isän sylissä itkemään, eikä saa äidin turvaa, hän assosioi tämän isään henkilönä (neuropsykologiset tutkimukset viittaavat siihen, että lapsi assosioi tällaisia asioita henkilöön, joka hoitaa vauvaa, kun hän ei saa äitiä). Pikku hiljaa sylittelyt pitenevät isän kanssa, kun lapsella on riittävä turvallisuuden tunne. Vauvasi on vielä kovin pieni, ei hän valitettavasti vielä tiedä, että isälläkin on häneen biologinen side! Tämä tietous ja turva kehittyy vasta pitemmän ajan kuluessa. Vauvan itku kutsuu äitiä luokseen ja sen on tarkoitus tuntua sydäntä raastavalta, jotta äiti toimisi. Antakaa vauvalle aikaa: sylitelkää yhdessä, niin että lapsi voi käydä välissä sun sylissä tankkaamassa turvaa ja sitte taas palata isän syliin. välissä tähän turvatsekkailuun riittää, että lapsi kuulee äänesi ja näkee sinut. jos joskus on niin, että lapsi tarvii niin paljon turvaa, ettet ede unien aikana pääse suihkuun, niin menkää vaikka kolmistaan! iskä voi pidellä vaavia sillä aikaa ku peseydyt. se on kiva juttu koko perheelle ja lapselle rauhottavaa!
ja iskälle lohdutukseksi: kyllä lapsi vielä tulee joskus sanomaan, että haluun isän, en äitiä! ;)
ihania yhteisiä hetkiä teille kolmelle
toivottelee
Viikunapuu
Älä huoli, kyllä tuo isin " vieroksuminen" on vaan niitä vauvan " elämänvaiheita" . Meillä oli aikoinaan samanlaisia ongelmia. Sitten isikin alkoi kelpaamaan, kunnes taas tässä pari viikkoa sitten, 10 kk:n iässä äiti oli se maailman ihanin olento ja isi ei kelvannut mihinkään. Nyt tämäkin " vaihe" on taas ohi ja isikin kelpaa. Isissä ei siis ole mitään vikaa :)
Viikunapuu kirjoitti:
> uusimman kehityspsykologisen tiedon mukaan asia on niin, että lapsi >saa sen turvan aluksi pääasialliselta hoitajalta, joka on yleensä äiti.
mihin tutkimuksiin viittaat? minun kuulemani mukaan puolestaan uusin tutkimus todistaa, että primäärihoitajia voi olla useampi kuin yksi... Joten isän erillisyys ei ole mikään itsestäänselvyys, jos isä on paljon läsnä vauvan elämässä (esim. tekee töitä kotona tms)
Itsekään en kyllä tahallani huudattaisi vauvaa kenenkään sylissä. Mutta esim. oletteko kokeilleet pitää vauvaa välillä molempien sylissä yhtäaikaa? (eli te kasvokkain, vauva välissä)
...että olisi jotain väliä kumpi hoitaa. Meillä isä on hoitanut vauvaa ihan siinä missä äitikin ja välillä yöitkulle herää isä ja antaa vauvalle pulloruokaa, jotta äiti-meijeri saa nukkua. Ei olla sen kummemmin mietitty että pitäiskö antaa ennemmin tissiä tai pitäiskö se olla aina äiti, joka hoivailee.
Ei olla siis pahemmin vauvalta kyselty vaan menty ihan omien fiilisten ja jaksamisten suhteen. Jokatapauksessa meikäläinenkin aikoo lisätä omia harrastuksia arkilistaan, joka tarkoittaa että vauva saa pärjätä isän kanssa kaksin -aion myös lähteä kavereiden kanssa risteilylle tms. jolloin jälleen tarjolla on vaan isän syli+turva.
En mä ainakaan jaksa uskoa, että hellä ja rakastava isä voisi aiheuttaa lapselleen jotain kehityspsykologisia vaurioita??? Haloo!
yhdellekään lapselle hoitajaksi vauvana. Toki on hoitanut mutta aina vauvat ovat hänen luonaan huutaneet kahta enemmän, vaikka mies on tosi varma otteissaan ja varma hoitaja muutenkin. En olisi asiasta huolestunut, jos isän joskus on pakko jäädä vauvan kanssa kaksin niin kyllä he selviävät. Meidän lapset on nyt 6v, 2v ja kohta 11kk ja kaikki rakastavat isäänsä ja isä on aivan yhtä tärkeä kuin äiti!
En ole itse asiasta tutkimuksia lukenut mutta luulen että kun vauva on ollut 9kk äidin sisällä, ja tuntee VAIN äidin läpikotaisin, haistaa äidin maidon, tuntee äidin tuoksun jne niin on aivan luonnollista että vauva pitää äitiä " parempana" . Jos isä on töissä niin äitihän on suurimman osan ajasta vauvan kanssa ja toki vauvalla on aivan eri side äitiin kuin isään, vaikka isä sitten kotona ollessaan kylvettäisi, vaihtaisi vaippoja jne.
Mutta sitten on lapsia jotka ovat joka mielessä rauhallisempia ja tottuvat asioihin paremmin, viihtyvät yhtä hyvin muidenkin kanssa kuin äidin, luonteestakin on paljon kiinni.
Isän ei missään nimessä pidä asiasta pahoittaa mieltään! Kun hän on alusta asti aktiivisesti mukana niin kyllä lapsi oppii häntä rakastasmaan ja luottamaan häneen ihan niin kuin äitiinkin.
Hyvä kirja: Ensimmäiset kuusi kuukautta/Penelope Leach.
isän ja lapsen kahdenkeskistä yhdessäoloa. Kyllä se yhteinen sävel siitä löytyy. Asialla panikointi tai stressaaminen vain pahentaa asiaa, sillä lapsi aistii taitavasti, jos vanhemmat ovat epävarmoja. Isän ja lapsen suhteen kehittymiselle on tärkeää, että isä saa rauhassa yksin löytää omat tapansa toimia vauvan kanssa. Ei haittaa, vaikka siinä touhussa lasta välillä harmittaisikin, sillä pohjimmiltaan hän tietää, että turvallinen isi on läsnä ja pitää hänestä hyvää huolta.
Pysy siis poissa vaan, vaikka sydäntä raastaisi, niin lapsesi pääsee kunnolla tutustumaan isäänsä ja isä lapseen. Luota siihen, että isä pärjää ja anna hänelle aikaa ja tilaa löytää oma yhteytensä lapsen kanssa.
Aina silloin tällöin lapsilla tulee vaiheita, jolloin toinen vanhemmista on " mieluisampi" erilaisiin yhteisiin toimintoihin. Jos perhe tällöin lähtee mukaan " lapsen toiveisiin" , etääntyy toinen vanhemmista helposti lapsesta, mikä on aivan turha menetys kaikille osapuolille.
Yhteyttä lapseen ei saa, jos pysyy tai jätetään etäälle. Kun sinnikkäästi hakee yhteyttä lapseen, yritys varmasti palkitaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Tsemppiä tasapainon löytämiseen!
Tituliini