Viimeinen päivä kotona! Huomenna alkaa uusi arki :(
Tämä on viimeinen päivä kotona pojan kanssa :(
Huomenna aloitan työt ja poika perhepäivähoitajalla :(
aikaa on ollut miettiä ja totuttautua ajatukseen mutta aamulla tuli kuin iskuna kasvoihin, * se on huomenna* !
Jännittää, pelottaa, PANIIKKI :)
Pakkasin jo vara vaatteet, vaipat jne pojalle mukaan. Merkkasin kaikki vaatteetkin jo valmiiksi :)
En varmaan ehdi enään ihan yhtä usein täällä käydä joten kiitoksia kaikille kuluneista vuosista odotuksen, vauva ajan sekä tämän taapero ajan myötä.
t. Eppuliini ja Roope 1v10kk
Kommentit (9)
Hyvin se menee vaikka haikeetahan se on. Oma työhönpaluu on tuoreessa muistissa vaikka siitä on vuosi ja kaksi kuukautta.
Tsemppiä!
Olen ollut muutamaa kuukautta vaille 3 vuotta pois työelämästa ja jännittää niin paljon että tuntuu ettei henki kulje.....
Työ itsetunto on täysin nollassa!
Mulla on pitkä työkokemus kyseiseltä alalta ,mutta tuntuu että olen kolmessa vuodessa unohtanut KAIKEN.
Poika on vielä muutaman viikon kotona mummin hoidossa koska sain tämän paikan niin lyhyellä varoitusajalla.
Lapsen hoitoon vientikin pelottaa.Poika kun ei ole juuri ollut missään hoidossa.Reipas ja sosiaalinen pikkukaveri se on ,mutta äitiä pelottaa.
Tänään olen muutaman kyyneleen tirauttanut kun tiedän että tämä tilanne ei tule enää koskaan toistumaan. Siis se että vois olla lapsen kanssa kolme vuotta kotona.Jos joskus saisimme toisen lapsen niin töihin pitäisi rahatilanteen vuoksi mennä nopeammin.
Tsemppiä sinullekkin työ elämään!!!!! :)
Muistan kyllä kuvaamasi tilanteen viime syyskuusta erittäin hyvin. Itse surin työn ja hoidon alkamista monta kuukautta etukäteen.
Hyvin työhön paluu ja hoitoon meno sujuvat, usko pois. Anna lapsellesi ja itsellesi aikaa totutteluun. Ja muista, että maailman tärkein asia eli se, että olet edelleen äiti lapsellesi, ei töihin paluun ja hoidon aloittamisen myötä muutu miksikään!
Aurinkoista kevättä!
Eppuliini, muistan sut vauvapuolelta koska meillä on esikoinen syntynyt tammikuussa 2004, teillä oli alkuun todella vaikeaa mutta kuten huomaan olette selviytyneet upeesti :) Itse olin samassa tilanteessa JO elokuussa 2004 kun menin töihin mutta kaikki menikin loistavasti, varmasti oma olotila oli kamalampi kuin lapsen. Nyt olen toisesta äitiyslomalla ja aijonkin olla hieman pidempään kotosalla ;) JAKSAMISIA ja iloa uuteen arkeen!
mimma71 haluan rohkaista sua ja sanoa että sulla on oikeus unohtaa, ei voida olettaa että kolmen vuoden tauon jälkeen ottaisit ohjat samantein käsiisi :) Anna itsellesi anteeksi työnteon unohtaminen koska olihan sulla tärkeempääkin tekemistä :) JAKSAMISET myös sulle ja perheellesi, ennenkuin huomaatkaan asiat sujuvat omalla rutiinilla ja naureskelet menneille peloillesi.
Koittakaahan saada unenpäästä kiinni tänään :)
JMMK
Ja minä töihin 4v tauon jälkeen. Ja tosiaan jännittää kun sain uuden paikan eli lähdin puolta vuotta ennen kun piti töihin.
toisaaltaan puhkun innosta mutta hirvittää se että olen ollut viimeiset melkein neljä vuotta kotona! lapsen kanssa kaksi vuotta ja sitä ennen tein pari vuotta pelkkää keikkatyötä.. eli ei ollut viikottain töitä 5pv vko:ssa.
oma jaksaminen myös kauhistuttaa, tottunut kun olen sohvaperunaksi ;)
No kerrohan kuinka sujuu? Lähinnä kiinnostaa sujuminen myös allergioiden kannalta perhepäivähoidossa..? Onko saanut erikseen koulutusta allergioihin tms?
Kyllä se arki siitä lähtee sujumaan, vaikka välillä voi olla rankkaakin- tuntuu ettei aika enää riitä mihinkään. Mutta se alkuvaiheen kaaos-olo helpottaa melko pian kun uudet rutiinit lähtevät rullaamaan (ainakin näin meillä..)
Ja usko pois, kyllä se töissä olokin piristää ainakin henkisesti, kun saa muutakin ajateltavaa ja puhuttavaa kuin lapsiasiat :) Tsemppiä!
Reippaalla mielellä aamulla poika hoitoon ja äiti töihin.