ärsyttävä anoppi?
millaiset suhteet teillä muilla anopeihin? meillä anopista tuntuu olevan enemmän riesaa kuin iloa. kauhea sanoa noin mutta siltä tuntuu. hän ei käy työssä (ollut yli 10v työttömänä siitä asti kun muuttivat ulkomailta) , ei tapaa hirveästi muita ihmisiä ja on siis aika sulkeutunut ihminen. " harrastaa" helluntaiseurakuntaa.. aina kun hän tulee meille hän tuputtaa tätä uskonto hömppää ja muita horoskooppi yms juttuja ja juttelee muutenkin välillä tosisekavia, ei oikein jutussa tahdo pysyä mukana vaikka miten tarkkaan kuuntelisi. hän on tietävinään paljon asioista ja tietääkin varmasti mutta hän on ajastaan noin 20v jäljessä, ei osaa käyttää puhelinta tai muita elektronisia laitteita kuten mikroa. eikä ole halua opetella, ei edes vaunujen säätövivun mekaniikkaa meinannut millään tajuta vaikka kesästä asti olen näyttänyt miten toimii. lapsen kanssa touhuaa innoissaan mutta todella ylivarovaisesti..lapsi ei saa yksin kävellä tms. hän menee kokoajan perässä ettei vaan mitään satu ja lässyttää lapselle. (se erityisesti harmittaa koska opetellaan just puhumista) ei usko jos annan jotain neuvoja tai kieltoja ettei johonkin saa koskea tms. kaikki mihin yksivuotias haluaa koskea hän antaa. ei kiellä mitään. sohvilla hypitään ja tavarat levitetään.. jos puen lasta ulos hän aina valittaa vaatteista joita laitan, pitäisi olla aina jotain erillaista kuten fleeseä tai pellavaa tai jtn. mikään ei käy, sanoinkin kerran että tässä on meidän vaatteet ja voit sitten siitä itse katsoa mitä haluat ja jos ei ole sellaista mene ja osta. IKINÄ hän ei ole lapsenlapselleen mitään ostanut tai tuonut, ei ristiäisiin tai syntymäpv tai joulusta puhumattakaan. kuitenkin aina kovin höpöttää kuinka rakas lapsi on tms. ymmärrän jos ei rahaa ole mutta voisi sitten edes tulla käymään kutsumatta. kaikkein eniten ärsyttää se kun hän on tietävinään kaiken ja jos olen erimieltä hän on niin kuin ei kuuliskaan yhtään mitään- olenkin sitten itse ottanut sen linjan että kun hän neuvoo minua jotenkin olen itsekkin niin kuin en kuuliskaan ja teen oman pääni mukaan. lasta en uskolla hänelle hoitoon antaa yksin, hän ei osaa edes syöttää lasta. kerran koitettiin miten sujuu ja siitäkään ei mitään tullut kun lapsi laittaa vähän naamaa mutruun niin hän lopettaa ja sanoo ettei se halua syödä..ja siinäkin tosi vetelät otteet oli. ja vaipan vaihtokaan ei onnistu. ainut mitä hän oikeastaan lapsen kanssa kaksin tekee on ulkoilu vaunuilla, mutta sieltäkin välillä apua soitellaan perään, milloin on vaunut väärässä asennossa tai epäillään ettei lapsella ole kaikki ok. yli huolehtivaisuutta joka asiassa. toisaalta sisällä leikkiessä hän kuluttaa lapsen ihan loppuun koko ajan leikkii ja leikkii eikä anna hetken rauhaa lapselle. sitten pummaa meiltä rahaa ruokaan ja omiin menoihinsa vaikka meilläkin on tosi tiukkaa. eikä koskaan maksa takaisin. toisinsanoen elätetään häntäkin. olen ainakin päättänyt etten lastani hänelle yksin hoitoon anna ennenkuin minulla on tunne että hän pärjää. ja sellaista tunnetta tuskin vähän aikaan tulee. Melkeimpä vieraalle ihmisellekkin antaiisin mielummin kun hänelle. omankin lapsensa siis mieheni hän antoi jo ihan pienenä mummolle kasvatettavaksi. sitten hän saa välillä outoja kohtauksia ja alkaa itkemään hysteerisesti, kesällä kävi näin kun olisin jättänyt lapsen vaunuihin pihalle nukkumaan hän olisi välttämättä halunnut jäädä vaunujen viereen vahtimaan ettei ketään hyökkää kimppuun.kun sanoin tomerasti että nyt kyllä lähdet kotiin että kyllä se lapsi siinä pärjää kun ikkunan alla nukkuu ja on hälyttimet ja kaikki niin hän lähti itkien kotiin ja hoki että voi voi pikkusta.
hän on jollain tavalla sellainen ressukka joka ei osaa edes omia asioitaan oikein hoitaa. hän jännittää kaikkia tapahtumia joissa joutuu juttelemaan vieraisden kanssa kuten kelassa käyntiä, jouduin kerran menemään sinne mukaan kun hän ei ollut uskaltanut puhua niille virkailijoille! että meidän lapsi ei mummolle yksin mene mutta kyllä he muutoin hyvin juttuun tulevat, perushoito asiat vain on vähän retuperällä. ikävää sinäänsä ettei minulla ole yhtään vapaata sen enempää jos lapsi on mummolla " hoidossa" kun silti en voi mihkään lähteä kun vaipat pitää vaihtaa ja ruokaa antaa ja vahtia ettei kaikkia kieltoja rikota. :)
Kommentit (2)
ihan kommentoimatta tuohon kysymykseesi :)
Mulla on melko asialliset välit anoppiini, mutta en minäkään anna lapsiani sinne hoitoon. Mummulla on ihan erilaiset tavat hoitaa lapsia, ja vaikka minä (tai mieheni) olen sanonut, että meillä tehdään näin, niin mummu tekee silti oman päänsä mukaan. Lapsi saa kaiken mitä vain keksii pyytää, videoita aletaan katsomaan, kun on jo nukkumaanmenoaika yms.
Anoppi ei myöskään ymmärrä minkälainen esim. 2vuotias lapsi on, pitäisi olla aina heti mummun sylissä, vaikka meidän tyttö vierastaa jonkin verran, varsinkin mummua, jota harvemmin näkee ja joka on aina tunkemassa liian lähelle ja kimottaa kimeällä äänellä. Lisäksi lapsen pitäisi osata ottaa esim vaan 1 karkki askista, jonka mummu antaa kokonaan lapselle. Hänellä ei ole minkäänlaista tajua siitä, minkälaisia lapset ovat tässä iässä. Tosin anoppini on aika iäkäs, ja paljon voi laittaa jo vanhuuden höperyyden piikkiin.
enemmän mielenterveysongelmilta kuin " ärsyttävyydeltä" , jota meikäläisen anopilta kyllä löytyy :D
Ymmärrän tunteesi kuitenkin ihan täysin, en minäkään uskaltaisi lastani jättää tuollaiselle mummulle!
Neuvoa en kyllä osaa antaa. Mutta ehkä anoppisi kaipaisi jo ulkopuolista apua, jos hänellä on pelkotiloja yms. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni.