Sekundat:HOI!!!
Toivorikasta uutta vuotta 2006 kaikille sekundoille!!!!!
Pinosin meitä sekundoja, silloin joskus loppukesästä, kunnes hävisin useammaksi kuukaudeksi palstalta... Muistaako joku vielä m@ij@n (yksi luomu tyttö 6v, takana 3 inssiä, kaksi ivf:ää ja kaksi PAS:ia, pakastimessa alkioita kolmeen pas:iin...Yksi ainoa + elämässä, hoidot olleet tuloksettomia); tässä mun uudet kuulumiset, laittakaa sekundat omianne perään.
Eli: elämä meni kertaheitolla uusiksi syksyllä, siitä johtuu yht' äkkinen palstatauko: vaihdoin työpaikkaa, vastuuta ja " valtaa" tuli roppakaupalla lisää ja niinpä aika ja energia on mennyt töihin, lisäksi työpaikka edellytti paikkakunnan vaihtoa joka sekin on sitonut melkoisesti aikaa ja vaatinut yhtä jos toista... lapsettomuushoidot meni jäihin useaksi kuukaudeksi (taisi tässä kulu 4kk...). Aika on mennyt siivillä ja ajatus ei ole edes käväissyt hoidoissa tai isossa surussa... Olen jopa syönyt e-pillereitä; ei haittaa jos ei ehkä hyötyäkään; päätin testata josko niistä ois apua omaan endo epäilyyni (endoa ei siis todettu mutta mulla välivuotoa ja kun ei noi alkiot ole kinnittyneet...)
Nyt arki tasaantunut ja aikaa taas alkaa löytyä tällekin projektille. Työpaikan ja paikkakunnan vaihto on tehnyt tosi hyvää tälle sekundäärisen lapsettomuuden aiheuttamalle surulle. Lisäksi perheeseemme tuli jouluussa koira joka on myös vienyt energiaa ja aikaa. Suosittelen:koira ei korvaa lasta mutta tuo elämään uusia ulottuvuuksia ja ajateltavaa. Jos olisin tiennyt, olisin suostunut koiran hankintaan aiemmin. Lapsi on koiraan hurmaantunut ja aika kiva sitä on äidinkin rapsuttaa...
" Pakkomielle" toisesta lapsesta on alkanut haalistumaan... Nyt huomaan silloin tällöin ajattelevani että elämä on näinkin ihan yes! Tyttö on jo iso ja fiksu, terve ja kiva kun mikä! Suunnitelmissa on nyt kuitnekin tyhjentää pakastin, menkat alkoi tänään joten pas ois varmaan n kahden viikon päästä. Toiveet ei ole korkealla enkä itse asiassa ole asiaa kovasti edes ajatellut. Tuntuu hassulta, että koko homma on jotenkin taka-alalla. Kesällä tilanne oli vielä ihan toinen.. Eli: aika parantaa ja kun elämässä on muuta ajateltavaa ei tilaa ole lapsettomuuden aiheuttamalle surulle..oiva lääke... Olen jopa ajatellut että voimat ja tahto ei välttämättä riitä siihen kolmanteen ivf:ään jos nämä kolme pas:ia ei tuota tulosta. Taisan myydä vaunut ja vauvanvaatteet uusille tarvitsijoille kesällä jos tulosta ei synny. Ja luulen että haaveiden hautaaminen ei nyt enää tee niin kipeää.
Tästä voi kasvaa yli, uskotteko?! Meillä sekundoilla on jo paljon (lause jota jossain vaiheessa INHOSIN!!!! ja joka todella loukkasi; ihan kun ei saisi haaveilla ja surra sitä että ei ole KUIN yksi laspi...MUTTA: se on niin totta; meillä on paljon: lapsi ja tietoisuus sen lapsen ainutkertaisuudesta; tieto äitiyden ainutkertaisuudesta, tieto siitä, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja elämä ei ollenkaan aina mene niin kuin elokuvissa....), kokemus raskaudesta, siitä isosta ilosta ja tuo elämän surin ilo tuossa lähellä: oma lapsi!!!
Tsemppiä kaikille sekundoille, pinoudutaan ja laittakaa kuulumisia!
toivottelee pPas:a kohti tallusteleva m@ij@
Kommentit (24)
Mulla alkoi työharjoittelu enkä ole jaksanut enkä ehtinyt ajatella vauvaprojektia juurikaan. Mulle asia on kipeä ja aivan ehdottomasti haluan toisen lapsen MUTTA silti olen välillä yllättänyt itseni ajattelemasta, että ehkä tää elämä tästä jatkuis myös yhden lapsen kanssa. Silti asia ottaa vereslihalle ja on vaikea kuvitella, että ihan oikeasti en saisi kokea sitä kaikkea enää uudelleen. Mulla on kuitenkin positiivinen olo hoitojen suhteen :) Mulla nyt meneillään terolutit ja sitten alkaa clomit+puregon+pregnyl+kotihommat. Tätä kokeillaan nyt kerran tai kaksi ja katsotaan mihin sitten siirrytään!
Heippa
hienosti kirjoitit. Toivon onnea " matkaasi" !
Mulla vauvahalut jatkuu. Ollaan tässä vasta alussa. Klinikalle soitto ja ajanvaraus olisi seuraavaksi edessä. En jaksa enää olla epätietoisuudessa mistä tässä kiikastaa. Verikokeet ja ultrat tehty vuosi sitten, nyt kierto entisestään sekaisin, joten syytä tarkistukseen olisi.
Meillä siis 2v tyttö ja 1,5v yritystä: tuloksena 1 km.
Jäinkin kaipaamaan meidän omaa pinoa, tosin ennätin vain yhdesti hypätä mukaan.
Elikkäs meillä yksi luomutyttö 3 v. ja olemme tietysti ikionnellisia, että olemme tuon ihmeen perheeseemme saaneet. Vauvakuume on ollut kova melkein synnytyksestä saakka, yritystä nyt takana kaksi vuotta ilman plussan plussaa. Olemme julkisella hoidossa ja vasta huhtikuussa eka inssi.
Kaikki (toivottavasti tosiaan kaikki) perustutkimukset tehty eli röörit, simpat, hormonit, ovikset ok. Kaiken pitäs siis olla kunnossa, mutta vauvaa vain ei kuulu. Esikoista yritetettiin lähes vuosi ja teroja popsin silloinkin, nyt olen " luomutilassa" .
Tämä on tosiaan kuin vuoristorata, tämä mielentila. Välillä ajattelen, että kyllä tämä tästä ja olen niin onnellinen yhdestäkin, mutta sitten yhtäkkiä putoaa ja todella alas.
Päätin jo, että otan rennosti huhtikuuhun ja unohdan koko tämän asian ja mietin sitäkin, että en käy näillä sivuilla. Miten tämän asian tosiaan voisi unohtaa.
Kaikki vauva ja lapsen tavaratkin mietityttää, että jos toista ei tosiaan tule, niin millon on aika luopua tavaroista. Tällä hetkellä ajatus on se, että voin luopua huonommista vaatteista, mutta vaunukauppaa en pysty edes miettimään. En pystyisi myymään niitä kenellekään, joten päätin, että jos vauvaa ei tule, niin vaunut saavat olla varastossa.
Tämä tuntuu vaan niin raskaalta, kaikki ympärillä olevat ihmiset raskautuvat ensimmäisestä kierrosta ja vertaistukea ei saa muualta kuin täältä.
Tsemppiä kaikille meille:)))
sek.lapsettomuudesta kärsivä 3-vuotiaan tytön äiti :). Meillä ollaan oltu ehkäisyttä 1,5 vuotta ja syyksi lapsettomuuteen löytyi miehen puolelta eli simpat huonot. 3-vuotiaamme sai alkunsa aikanaan ekasta kierrosta, joten kovasti ihmetyttää, mikä on miehen " tuotannon" vienyt muutamassa vuodessa huonoksi....
Omat fiilikset asiasta ovat aikalailla samanlaiset kuin Minniska kuvasi....Muutaman kuukauden olin jo ihan selväjärkinen asian suhteen; olimme juuri kuulleet tuomiomme ja se veti mielen matalaksi. Lakkasin ajattelemasta koko asiaa ja seksiäkin oli ehkä kerran kuussa kun ei millään jaksanut mitään. En käynyt palstoilla ja myin vaunut, turvakaukalon ja vauvalelut. En edes itkenyt, kovetin sydämeni täysin. Ajattelin jopa, etten edes halua toista lasta. Sitten tuli kutsu hoitojen suunnitteluun ja lisätutkimuksiin. Olin jo unohtanut koko asian, ja sitten täytyi taas alkaa ajatella asiaa. Koin sen raskaaksi, koska toisaalta mulla oli fiilis, että aloin hyväksyä asiaa jo pikkuhiljaa. Mietin pitkään, että mennäänkö edes polille, mutta mentiin kuitenkin. Nyt olen taas pyöritellyt lapsettomuuttamme päässäni päivin ja öin ja nyt kun menkat taas alkamassa, olen jotenkin aivan masentunut. Vaikka tiedänhän mä, että luomuplussaa tuskin tulee. Sitä vaan toivoo, koska yksi lapsi jo on saman miehen kanssa, ei voi vaan käsittää, ettei toista tulekaan :(. Mielen vetää matalaksi myös se, että suurella todennäköisyydellä mun mies ei suostu mihinkään hoitoihin, vaan hyväksyy tilanteen tällaisena. Hän on sitä mieltä, että yksi lapsi saa sitten riittää. Toisaalta mullakin ristiriitaiset fiilikset, koska toisilla ei ole mahdollisuutta saada edes sitä yhtä, eikös mun pitäisi olla hiljaa ja kiitollinen??? Tällaista palautetta olen ainakin saanut kaikilta, kelle oon asiasta kertonut....
Toivoisin saavani vertaistukea täältä, koska tuntuu, että muualta sitä ei kyllä saa :(. On jotenkin ihan yksin ajatustensa kanssa, en edes tunne ketään muuta lapsetonta/sek. lapsetonta.
Palstataukoa on tullut pidettyä itsekin, ja hoitotaukoa samalla, lokakuisen passin jälkeen. Ihan kiva olla välillä ihan oma itsensä, eikä hormonien riivaama hermokimppu :) Nyt ollaan täyttä höyryä menossa toiseen ivf:ään, joten vertaistuki on taas tarpeen.
Olenkin joskus miettinyt, minne me kaikki oikein katosimme...!
Itselläni oli siis yksi lapsi 2 v - takana yksi keskenmeno 11/04, minkä jälkeen ei tapahtunut vauvarintamalla mitään.
Kevät/kesällä 1. 4:n kuukauden clomikuuri - ei tulosta ja nyt syksyllä oli munatorvien aukiolotutkimus - kaikki kunnossa. Jatkoksi uusi 4:n kuukauden clomitus, johon kieltämättä suhtauduin penseästi. Kuitenkin tapanina testasin plussan - ja nyt on vielä alkutaipale menossa.
Olo on parempi ikuin esikoista odottaessa - silloin olin s-lomalla 10 viikkoa... - nyt oksettaa vain iltaisin...
Toivottavasti plussa tarttuu teihin muihinkin!
Nuutu rv. 6 + 2
Täällä myös yksi sekundäärisesti lapseton... Meillä nyt 4-vuotias tytön tyllerö ja toista lasta olemme yrittäneet heti ensimmäisen raskauden jälkeen, mutta nyt onkin vierähtänyt maaliskuusta lukien neljä vuotta. Ensimmäistä raskautta yritimme saada alulle 1.7 vuotta. Yksi ainut plussa raskaustesti, eli ei keskenmenoja tms...
Nyt takana clomit 2x4kk, 2 inseminaatiota kera hormonejen. Olemme tällä hetkellä jonossa IVF/ICSI hoitoon ja luoja sen tietää, koska sinne päästää, jos sekään;) Niin ja miehellä siis todettu heikohkot simot!!!!
Täällä myös yksi todella sekunda tapaus. Tunteet menee täälläkin vuoristorataa. Tällä hetkellä pitäs päästä yli " kaikilla kaksi lapsi" ahdistuksesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Mun neuvolakavereilla, kaikilla lapsiperhe kavereilla ja heidän kavereilla (synttärit) on kaksi lasta tai enemmänkin jo!! Huoh.
Esikoinen on nyt kolme vuotta ja ekasta ivf:stä onnistunut. Sitä ennen oli kaikki julkiset hommat, laparoskopia, clomit, 3 inssiä puregoneilla ja sitten yksityisen ivf. Pas oli negaa ja 2. ivf joulukuussa /05 oli negaa. Tämän ivf:n Pas on edessä keväällä.
***********************************************************
Voimia meille kaikille jaksaa tämä sateinen talvi ja iloa kevääseen toivoo sekunda EN
Antika- sun tuntemukset myös mulle tuttuja. Mutta en yhdy tuohon saamaasi kommenttiisi, että " ole tyytyväinen yhdestäkin" . Onhan meillä sama oikeus saada ja haluta saada lisää lapsia, kuin niillä kavereilla joilla on monta lasta. Onneksi en ole vastaavaa suoraan keneltäkään kuullut. Mulla yksi kaveri lisääntyy koko ajan, suurperhe jo on, ja olen saanut hyvää tukea. Myös muut ovat ymmärtäneet. Säälivät ehkä mua, mikä tietty ei ole kivaa. Äitini on valmis maksamaan hoitoja meille...et tulis se toinen. (huh) Mies ei olis millään lähtenyt yrittämään toista ivf hoitoa. Miehille se onkin niin raskasta, yksi näyte!! Vaikka kuitenkin kaikki miehet masturboi. Kyllä ne hoidot naisille rankkoja ovat. Tsemppiä!!
NUUTU onneksi olkoon plussasta!
Täällä olen edelleen käynyt palstailemassa sillointällöin ja ihmettelinkin missä sekundat piileksivät. Uusi plussa oltiin taas saatu, onnea matkaan Nuutu :)
Meillä menossa rv 21 ja liikkeet tuntuvat jo napakasti. Kyllä se plussa voi tipahtaa ihan yllättäen, meillekin se tuli lopulta luomuna inssien jälkeen :) Paaaljon tsemppiä kaikille!
taisin olla viime pinosssakin... muistaakseni.
luomuna siis 2v tyttö jota tehtiin 19kk ja nyt 2v tehty toista. taustalla pco, sen kummemin ei ole tutkittu, eikä hoidettu.
nyt alkaa usko loppua tähän hommaan joten voisin raahata persiini tonne lekurille.
harmittaa vaan valmiiksi tää sikamainen määrä ylikiloja painossa, joiden takia mulle sanotaan varmaan etten saa apua lapsenhankintaan ennen kuin laihdun. se laihtuminen kun ei onnistu mulla...
onnea plussanneille..
Meillä 2vuotiaat ivf-kaksoset ( luomu km vuosia sitten, luomuyrkyllä vuosia-tutkimuksiin-simpat huonot-1xivf, josta tulosta ;) ). Vauvakuumeilu kauheana päällä...jospa saisin tukea täältä.
Monikaan ei ymmärrä kuinka voin itkeä sekundaani, onhan meillä aurinkomme.
Meillä oli pakastealkioita, joista luovuimme ja nyt emme tietenkään pääse julkisen kautta hoitoihin...ymmärrän ja olen usein itkenyt hölmöilyjämme alkioista kun luovuimme *pam, pam päätä seinään*
Nyt onkin alkanut mietityttämään kahden lääkärin eriävät mielipiteet ivf ja iui-hoitojen välillä hoitolinjoista silloin päättäessämme. Toinen oli valmis koittamaan iui menetelmää, julkisella lääkärimme ei suostunut meidän kohdallamme " lumehoitoihin" ...pääsisimmeköhän me sittenkin tuloksiin inseminaatiolla?! siittiöiden liikkuminen oli huonoa ja olikohan niitä 1milj./ml ( avan arvaus) ?!?
Kuinka paljon siittiöitä vaaditaan tuohon menetelmään?
Mitä tulee maksamaan inseminaatio, kun syy on jo selvillä?
Onnittelut kaksosista! Kuten olen jo kirjoittanutkin, kyllä meillä on oikeus surra sekundaarista lapsettomuuttamme :(
Mä itse haluan myös kovasti vauvaa(toista) mutta aikaa vievää se näyttää olevan. Luomuna ei olla edes yritetty enään.
Meidän klinikalla iui=inseminaatio maksaa 102 euroa, ensin kuitenkin 192 e, kela maksaa sitten tuon erotuksen sulle. Ja lääkkeet siihen maksoi mulla julkisella 169 e per kerta, siis vanhan tonnin.
IuI voidaan tehdä myös ilman lääkkeitä. Julkisella mulla meni yhteen iui:hin siis aina 3 polimaksua ja lääkemaksu. Nuo hinnat yksityisen. Yksityisellä meille on tehty vain ivf ja pas. Tsemppiä!!
Joskus vain tuntuu - ja on sanottukkin, että pitäisi olla kiitollinen siitä mitä on, eikä itkeä jotakin jota viä niin kovasti haluain...
Meilläkin on luovuttu luomu ajatuksista, tosin ainahan se mahdollisuus on että joku hullu siiittiö eksyisi oikealle suunnalle oikeaan aikaan :)
IVF-hoitoihin en enää kuitenkaan lähtisi ja niinpä IUI on alkanut ajatuttamaan.
jospa sittenkin vielä joku päivä...huoh!
tsemppiä teillekkin :)
Joskus mietin miks oikeestaan haluan toista lasta, enkä keksi yhtään syytä, miksi en voisi elää ilmankin. Tykkään, kun esikoinen jo iso, pukee itse, nukkuu myöhään, puuhastelee kaikkea ym.ym. Vauva heittäisi taas kaikki arkikuviot ihan ympäri. Lisäksi mulla oli esikoisesta kova masennus, jonka pelkään toistuvan.
Mutta toisena päivänä taas tuntuu, etten kestä elämää ilman toista lasta. Joskus jopa tuntuu, ettei mulla oo enää mitään yhteistä mun miehen kanssa, jos ei toista kyetä saamaan....Aivan hulluja ajatuksia, mutta en voi niille mitään! Meillä kun kanssa on tilanne, ettei luomusti varmaan saada raskautta alulle ja mieheni ei ole laisinkaan halukas hoitoihin. Ensi viikon pe on seuraava käynti polilla ja siellä sitten ratkeaa, mennäänkö hoitoihin vai ollaanko sekundoja ikuisesti...
lääkäriin en ole edelleenkään soitellut vaan toivon laihdutuskuurin korjaavan vähän asiaa. tyttökin sai alkunsa kun jätin sokerit pois ja olin ' ' laihiksella' ' kuukauden verran.
eli luulen ainakin et eivät lääkärit turhaan neuvo pco:laisia jättämään sokerit pois. insuliinilla jotain tekemistä tiinehtymisen kanssa.
osaako joku kertoo tästä mulle tarkemmin??
tupl@onni:
Meillä 2vuotiaat ivf-kaksoset ( luomu km vuosia sitten, luomuyrkyllä vuosia-tutkimuksiin-simpat huonot-1xivf, josta tulosta ;) ). Vauvakuumeilu kauheana päällä...jospa saisin tukea täältä.
Monikaan ei ymmärrä kuinka voin itkeä sekundaani, onhan meillä aurinkomme.
Meillä oli pakastealkioita, joista luovuimme ja nyt emme tietenkään pääse julkisen kautta hoitoihin...ymmärrän ja olen usein itkenyt hölmöilyjämme alkioista kun luovuimme *pam, pam päätä seinään*Nyt onkin alkanut mietityttämään kahden lääkärin eriävät mielipiteet ivf ja iui-hoitojen välillä hoitolinjoista silloin päättäessämme. Toinen oli valmis koittamaan iui menetelmää, julkisella lääkärimme ei suostunut meidän kohdallamme " lumehoitoihin" ...pääsisimmeköhän me sittenkin tuloksiin inseminaatiolla?! siittiöiden liikkuminen oli huonoa ja olikohan niitä 1milj./ml ( avan arvaus) ?!?
Kuinka paljon siittiöitä vaaditaan tuohon menetelmään?
Mitä tulee maksamaan inseminaatio, kun syy on jo selvillä?
...otinkin yhteyttä klinikalle, josta soittivat yksi aamu ja kertoivat että meidän alkiot oli säilytetty nämä vuodet vaikka olimme päätyneet alkioiden tuhoamiseen!!!!
AIVAN USKOMATONTA...*tuulettelee onnessaan*...meidän vauvahaaveemme ovat alkion verran lähempänä!
maailmassa monta on ihmeellistä asiaa!
onko kukaan kuullut ennen moista?
:)
Meidän taustaa: (meillä syynä minun PCOS ) Meillä kaksi lasta hoidoilla saatu. Esikoista yritimme kaksi vuotta kunnes sitten syksyllä v.2000 onnistuimme clomeilla, poika syntyi 5/01.
Toista lasta aloimme jo yrittämään sitten syys- lokakuussa -01 (clomeilla jälleen) mutta tulokseksi saimme 3 keskenmenoa -02 vuoden aikana. Mitään tutkimuksia ei alettu tekemään että miksi aina menee kesken vaan lääkärin mielestä siirtyisimme suoraan IUI-hoitoon.
Sitten syyskuussa -03 tehtiin ensimmäinen IUI ja siitä testasin plussaa ja poika syntyi 5/04.
Meillä on ollut aina haaveena kolme lasta joten kolmattamme aloimme yrittämään sitten (IUI-hoidolla) elokuussa -05. Kaksi IUI-hoitoa ehimme kokeilla ja niistä ei tullut mitään, ensimmäisellä kerralla kyllä kasvoi kaksi hyvän kokoista munista ja ne myös irtoskin mutta hedelmöitystä ei tapahtunut. Toisella kerralla muniksissa ei ollut tapahtunut mitään vaikka samalla annostuksella kokeilimme. Päätimme pitää parin kuukauden tauon ja sit kokeilla joulukuulla uudelleen mutta sitten jouduimmekin jäädyttämään koko yrittämisen kun marraskuussa -05 minulta löytyi kasvain....Yrittämiset on edelleenkin jäissä ja leikkausta odotellaan. Olenkin tässä miettinyt että minkähänlainen osuus näillä kaikenmaailman hormoneilla on tässä kasvain " asiassa" ?
Näistä kahdesta lapsesta olemme mieheni kanssa ikionnellisia....saapa nähdä sitten palaammeko edes enää sitä kolmatta yrittämään...
Tämmöisiä kuulumisia täältä, Tsemppiä kaikille sekundoille!! =)
Terveisin Kauris ja pojut.
Elikkäs kyselin tuolla joskus pkku-kakkosen yrittäjiä ja löytyihän meitä! Itselläni poika 2/04 IV:llä. Ja nyt alkaa sitten uusi yritys huomenna, jolloin laitetaan Zoladex kapseli. Viikolla 7 pitäis alkaa piikittely ja sitä jännityksellä/innolla odotan! viimeksi nimittäin munasoluja saatiin vain kaksi....ja isolla annoksella nekin. Nyt yritetän samalla tavalla tätä uutta.
Mutta toivon kaikille onnea ja voimia yritykseen ja aurinkoisia ajatuksia! Kiva että löytyi paljon muitakin samassa tilanteessa olevia!
T: saanamaaria
Noin se vaan menee; ainoa mikä on varmaa, on se että elämä yllättää. Ja monesti jopa ihan mukavasti :)
Mulla menee vuoristorataa vauvakuume-lapsettomuusahdistus-näin on ihan hyvä -tunteet. Syksyinen epäonnistunut PAS nosti pintaan kysymyksen: mitä sitten, jos emme enää onnistu ollenkaan. Haluaisin niin kovasti vielä lisää biologisia lapsia - nimenomaan monikossa (en sentään monikkona ;)). Vaihtoehtoinen vanhemmuuskin on työn alla ja ne ei-biologiset lapsetkin toiveissa.
Salakavalasti myös mun mieleen on kaiken tämän kuumeen ja alkavan ahdistuksen keskellä hiipinyt tunne siitä, että itse asiassa näinkin on oikein hyvä. Meillä on myös lemmikkejä (mitä useampi, sen enemmän iloa - NOT ;) Tassulaisten
kasvaa
tassumäärän mukaan...) Yksilapsisena perheenä meillä vakavasti puhuen on asiat ihan käsittämättömän hyvin: talossa mukavan väljää (muttei autiota), työ- ja hoitokuviot kivasti järjestyksessä, talous ok (tavis-mittakaavassa toki)...
Asioilla on puolensa.
Joka tapauksessa nyt suunnataan kohti 2. IVF:ää (ekasta siis tuo 1½-v rakkauden hedelmä), keskitytään ainakin hetki työkuvioihin ja nautitaan vapaa-ajasta perheenä.