TAMMITAAPEROT -05 Mitä kuuluu??

Hyvää viikonlopun alkua vaan kaikille!



Harvemmin olen pinoihin käynyt kirjoittelemassa kun kotona konetta ei ole mutta tilaisuuden tullen olen lueskellut kyllä muiden kuulumisia. Kirjoitin silloin Nean odotusaikana nimellä Riikka82 mutta tytön synnyttyä nimimerkki vaihtui enemmän tyttöön viittaavaksi.



Vuosi on mennyt hirveää vauhtia ja Neakin kovasti kasvanut. Pituutta neidillä on reilut 80cm ja painoa 12kg. Luonnehditaan meidän neitiä sanoilla " pieni ja pippurinen" =) Omaa tahtoa löytyy erittäin paljon ja se näkyy ja myöskin kuuluu jos joku ei mene niinkuin neiti tahtoo. On ihan äitinsä ja isänsä luonteen sekoitus, heh. Mulla on temperamenttia ja isällä jääräpäisyyttä.



Täällä ollaan oltu koko ajan terveenä ellei pientä flunssaa lasketa mukaan. Hampaita suusta löytyy tällä hetkellä 8 kpl ja lisää on tulossa, kuolan määrästä ja ienten turvotuksesta päätellen. Meillä käytetään vaippaa vielä 24 h. Yritettiin aloittaa potalla käyntiä mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen. Neaa vaan nauratti koko potta ja sitten kun siihen joutui istumaan, alkoi AIVAN HIRVEÄ HUUTO !!! Niinpä yritetään myöhemmin uudelleen.



Sana varasto on seuraava; äiti, isi, ota, tänne ja kissa. Meillä kun kissoja löytyy 3 kpl niin ne on Nean mielestä kivoimpia " leluja" . Kaikki on sujunut hyvin nean ja karvallisten lastemme välillä. Kissat osaa lähteä karkuun kun neidin hoivausinto menee liiallisuuksiin.



Kävelemään meillä opittiin noin 11kk ikäisenä. Ja vain pari viikkoa aikaisemmin konttaamaan. Neiti ei missään vaiheessa RYÖMINYT kunnolla vaan kehitti oman liikkumistavan. Istui ja pyöri peppunsa avulla paikasta A paikkaan B. Nyt vauhtia on jo huomattavasti enemmän ja mustelmilta/kuhmuilta ei ole säästytty. Tälläkin hetkellä otsaa koristaa mustelma neidin viimeisestä juoksu-hyppy harjoituksista.



Meille on toinen lapsukainen tulossa heinäkuussa ja puoliväli on tässä odotuksessa ensi viikolla täynnä. Nean odotuksessa mulla ei ollut mitään " vaivoja" ja nyt niitä riittää :) Alusta alkaen ollut inhottavaa selkäsärkyä, rv 13-14 verenvuodot (hematooma) ja huimausta. Onneksi ei ole enää kuin puolet jäljellä. Mahakin on kasvanut älytöntä vauhtia (sf-mitta 20cm rv 18).



Nyt kotia kohti ja Nean iltatouhujen pariin. Itse voi sitten illalla keskittyä Suomen jääkiekkomatsiin.



Terkuin Riikka rv 19+3 ja Nea 01/05

Kiva, kun on uusi pino aloitettu!

Tännekin kuuluu oikein hyvää. Tammikuisen kitarisaleikkauksen jälkeen on moni asia helpottunut. Poika ei ole enää tukkoinen ja tavallinen karkea ruoka maistuu tosi hyvin. Imetyskin on sitä myöten loppunut melkein kokonaan. Mistä olen tosi tyytyväinen, sillä se alkoi jo tuntua kovin raskaalta, kun ei missään vaiheessa tuntunut vähentyvän.

Päivät ja illat on meillä tosi hyvin rytmittyneet. Aamuisin noustaan seiskan aikaan, tunnin sisällä otetaan aamupuuro ja sitten lähdetään ulos tai kerhoilemaan. Yhdentoista aikaan syödään ja kahdeltatoista mennään päiväunille, jotka toivottavasti kestää sen pari tuntia. Sitten välipala ja ulkoilemaan, päivällinen on puoli viisi ja puoli kasilta otetaan puuro, kasilta ollaankin jo unten mailla. Meillä vaan poika edelleenkin heräilee sen pari kertaa yössä. Kömpii väliin nukkumaan tai muuten vaan haluaa tarkistaa, että valtakunnassa kaikki hyvin... Jotenkin sillä tuo vilkeuni tulee niin pinnalliseksi aina välillä, että tarttee äidin (isihän ei herää mihinkään argh) silityksen ja sitten nukutaan. Toivottavasti tuo korjaantuu ajan kanssa. Ja on nuo yöt ja nukkumaanmenot jo niin helppoja verrattuna siihen mitä ne oli vielä jokin aika sitten, kun poika oli todellinen tissitakiainen, että so far so good :o)

Nautin ihan mielettömästi tästä äitiydestä ja kyllä mulle on iskenyt ihan vauvakuume, onhan tuo taaperokin vielä niin pikkuinen, mutta silti se on iskenyt. Tosin meillä se voi jäädä vain haaveksi, kun tätäkin tehtiin hartaudella useampi vuosi.

Meidän pojasta kivointa on ulkona leikkiminen, mäenlasku pulkalla (ja pitää saada laskea yksin, ei huoli muita kyytiin), naapurien koirille nauraminen, haliminen, kirjojen lukeminen ja television räpläys.

Sanoja on äiti, anna, ei, hei, ja olikohan muita?

Aktivoidutaan taas pinoilemaan vähän aktiivisemmin, eikös juu???!!!

Kaikille tammiksille oikein hauskaa tulevaa laskiasta ja raskaana oleville hyviä vointeja!



Vaavuska

Pitkästä aikaa tänne kurkin :)



Meillä on aloitettu päiväkoti kuukausi sitten ja mahtavasti on mennyt! Yhtenä ainoana päivänä on poika jäänyt itkien tarhaan. Tosin 3 kertaa on ollut myös jo pois kuumeen takia... Sitkeä flunssa. Tätähän se on.



Mä olen siis palannut työelämään ja hyvältä tuntuu. Ihmeellistä miten voi tuntua siltä, että tule jotenkin työnteosta lisää energiaa näihin päiviin! Kivaa on kyllä ollut.



Meidän pojalla tulee 14 kk täyteen 5.3. Hampaita on 2 alhaalla ja nyt tulee 3 ylös yhtäaikaa ja neljäs puhkeaa ihan kohta. Ei kävele vielä, mutta menee hirvittävää vauhtia konttaamalla. Välillä niin lujaa, että kun takapää menee lujempaa kuin etupää, niin pylly heittää sivulle kuin autossa liukkaalla! Hassun näköistä touhua. Poika on tosi isokokoinen ja vanttera isäntä. Nousee kyllä jo seisomaan ilman tukea ja menee kyykyyn ja ylös, ja on pari pientä askeltakin ottanut yksi kerrallaan, mutta kävelemään ei ole vielä rohjennut ryhtyä. Varmaan aika pian kyllä lähtee.



Poju syö enimmäkseen itse ja vieläpä tosi siististi, mutta nyt (olisko tarhassa opittua) on alkanut lusikan / ruoan / lautasen lattialle viskominen. Se on tosi rasittavaa, mutta vielä rasittavampaa on se, ettei MIKÄÄN kielto tehoa poikaan! Ei siis millään äänensävyllä tai painolla tai vaikka kuintka yrittäis näyttää vihaselta. Poika vaan katsoo silmiin ja hymyilee ja jatkaa tihuhommiaan. Ärsyttävää! Siis kyse on pienistä jutuista, kuten syöttötuolissa seisomaan nouseminen, tv:n virtanapin räplääminen, koiran ruoan ja veden kanssa leikkiminen ja just toi ruuan tiputtelu lattialle. Ja kun nyt olis tärkeetä saada ne kiellot menemään läpi ja toimimaan, ettei sit myöhemmin tuu hankaluuksia. Näin mä ainakin ajattelen. Mites teillä muilla toi kieltojen tottelu??



Poika ei myöskään vielä puhu mitään. Yhtään varsinaista enemmän tai vähemmän selvää sanaa ei ole tullut. Jotain äidin tapaista kyllä, mutta se saattaa tarkoittaa niin montaa eri asiaa, etten ota sitä vielä " äitinä" . Banaani on ba. Se on kai ainoa.



Muuten poika kyllä hoksaa tosi nopeasti asioita, ja sellaistakin, mitä ei olla opetettu tai näytetty, mikä ihmetyttää mua jatkuvasti. Kai ne aivot siellä jotain raksuttaa ;) Kärsivällisyys on sitten taas niin huono, että jollei joku jutu heti onnistu, niin alkaa huuto ja tavara lentää pois. Taitaa tulla siinä äitiinsä....



Jätänpä muillekin tilaa, kirjoitelkaapa terveisiänne, ja varsinkin toi kielto (ei -sanan uskominen) homma kiinnostaa nyt mua kovasti!



Hyvää viikonloppua!

o-felia

Siis meidän pottailusta...



Potta on ollut meillä sellainen kiva harrastus jo 9 kk iästä alkaen, ja poika tekee mielellään kakan pottaan ja istuu ihan tyytyväisenä vaikkei mitään tulisikaan. Vaatii siis sellaista kärsivällistä harjoittelua. Jos on pakko istua potalla niin eihän se ole kivaa. Siinä voi vaikka istua ja lukea jotain! Vähän siis kerrallaa, aluksi ;) Ei meillä vieläkään joka päivä siinä istuta, paitsi ehkä tarhassa.

Kun Julialle sanoo Ei, niin vastauksena on hurmaava naurun kikatus. Paitsi, jos sanoja on isi (siis ihan sievästi sanoo), niin tyttö purskahtaa erittäin loukkaantuneeseen itkuun :D

Mutta, ei meillä oo muutkaan vielä tässä iässä totelleet (no joo, poika ei pahemmin tottele vieläkään, ikää 7v :S )

Kyllä se siitä pikkuhiljaa kärsivällisyydellä. Itse ajattelen, että nyt on tavallaan vielä kiva, kun tyttö ei selvästikään ymmärrä (ainakaan hyvin), että jotain ei saa tehdä. Enempi hermostuttaa sitten tuo 2,5-vuotias, joka kyllä TIETÄÄ, mitä saa tehdä kotona ja mitä ei, mutta koheltaa silti surutta niitä kiellettyjäkin juttuja...

meillä 13kk ja kävellään, ei ihan hyvin vielä mutta eteenpäin päästäään. (lapsella on näkövamma joten ehkä osaltaan vaikuttaa tasapainoon. kirjoitinkin siitä tonne erityislapsiin.)ollaan ulkona kävelyä vielä käsi kädessä harjoiteltu. sanoja ei vielä tule mitään ainakaan sellaista mikä tarkoittaisi jotain. kiipeily on kanssa yllättävän kivaa. äidin mielestä se olisi vielä kivempaa jos osaisi itse myös tulla jalat edellä alas. korvatulehdus kierteessä ollaan oltu ja putket tulee tiistaina. jos sitten helpottaisi. :) pottailua ei olla vielä ees koitettu. syöminen sujuu ihan hyvin ja nukkumaan hän menee todella kiltisti. vien vaan sänkyyn ja annan unilelun ja tutin niin jää nukkumaan niin päivällä kuin illallakin. yöt onkin sitten levottomia.

pikkukakkosta toivottaisiin kovin mutta vielä ei ole osunut. vointeja kaikille.

lisätä että ymmärtää puhetta paljon, hakee tavaroita ja tuo jos pyydän ja sanan ei kuulleessaan lopettaa (ainakin hetkeksi) ja joskus yrittää useamman kerran koskea jotain ja katsoo samalla minua jos olen kerran jo kieltänyt, sitten kun vaan sanon ei hän ottaa taas käden pois ja taas uudestaan ja loppujen lopuksi uskoo joten ymmärtää kyllä kiellon mutta pitää joskus aina yrittää että jos sittenkin saisin tai tarkoittiko tuo ei nyt sitten todella ettei saa koskea. ollaan myös yritetty harjoitella renkaiden pujottamista sellaiseen keppiin mutta ei hän ihan ymmärrä vielä miten onnistuu. tälläiset leikit ovat näön kannalta tosi hyviä niin niitä sitten yhdessä on hyvä harjoitella, samoin muotopalikoiden pudottamista laatikkoon. mutta mahtaako monikaan yksivuotias tälläisiä vielä osata..?

Tuonne yhteen viestiketjuun kirjoitinkin, että luin juuri yhdestä lapsikirjasta, että noin 13 kk:n iässä lapset ovat erittäin itsepäisiä! Minä jo luulin, että meillä on alkanut uhma tulla, kun mikään ei mene perille. Ei-sanaa ei kummemmin uskota. Sitten, kun lopulta on pakko ottaa pois tihutöistä on tekoitkun määrä valtava ja poika laittaa itsensä ihan lötköksi ja kaarelle. Itse on vaan pakko pitää pokka, kun alkaa kovasti naurattaa, kun toinen on niin teatraalinen, sillä itku loppuu kuin leikaten, kun keksii taas jotain kivaa ja kyyneltäkään ei näy. Kai tää on esimakua siitä, mitä tuleman pitää...



Vaavuska

Meillä 13 kk kävelee,uskaltaa ulkonakin hiukan jo tepsutella. Sanoja ei vielä tule, tosin eilen kun olin hautajaisissa ja lapsi mummilla hoidossa, oli kuulemma lähtöni jälkeen sanonut selvästi ÄITI. :)Toista kertaa ei ole kuulunut. Ymmärtää kyllä paljon asioita. Lueskelee mielellään kirjoja, lelut ei paljon kiinnostakkaan. kännykät kyllä kiinnostaa, ja " vastaa" puhelimeen sanomalla:ba-by! Useinmiten uskoo kiellot, välillä kuitenkin koetellaan..eli tahallaan tekee jotain kiellettyä ja okein katsoo äitiin/isään päin. pientä uhmailuakin havaittavissa! Potalla on käyty 6kk lähtien, aina välillä sinne tulosta saadaan. likka istuu potalla rauhassa kunnes nostan pois. katselee kirjoja/lehtiä. silloin kun ei lueskele,vipeltää mennä kokoajan johonkin suuntaan. Osaa laskeutua itse alas sohvalta, sängyltä ym. tonkii ja tutkii paikkoja. Mites muiden taaperoitten kotona, miten siistinä saatte paikat pidettynä? meillä on aina lattiat täynnä kaiken maailman tavaraa, ja kun toisesta päästä siivoaa, niin toisesta sekoitetaan...aina ei viitsi tutkimusretkeilijää kieltääkään.Mutta kai siitä on turha tressata, siivoo aina välillä kunnolla...Tämmöistä meillä, nyt pitää rientää jännäämään suomen matsia!!!!

Meillä tammikuinen tyttö joka ei ole hetkeäkään paikallaan. Lelut eivät tunnu kiinnostavan nyt ollenkaan, kiipeily ja keittiökaappien ja laatikoiden tyhjentäminen ovat nyt lempipuuhaa... Kävelty on 11-kuisesta. Jonkunasteista uhmaa ja kiukuttelua on täälläkin havaittu,- omaa tahtoa löytyy ja kieltoja ei haluta uskoa. Samoja juttuja harrastetaan täälläkin; noustaan seisomaan syöttötuolissa, revitään kukkia, tv:n virtakatkaisinta painellaan ja kiivetään joka paikkaan.



Pottailua on harjoiteltu ahkerasti. Olen huomannut, että tulosta syntyy aika helposti kun laittaa tytön oikeaan aikaan potalle. Voi olla sattumaakin, ei tämänikäinen vielä taida ymmärtää?!



Hoitovapaa loppuu huhtikuussa ja menen silloin siis töihin. Äitini on lupautunut hoitajaksi, joten emme tarvitse vielä hoitopaikkaa. Silti töihinmeno jännittää! Sitä vaan miettii, että miten sitten jaksaa ja ehtii tehdä esim. kotihommia, ja miten käy omien harrastusten?

Vuosi on mennyt kyllä todella nopeasti ja vauvasta on kasvanut hujauksessa pieni neiti! Kyllä sitä salaa jo haaveilee pikkukakkosesta, mutta rahatilanne on senverran tiukka, että joudun menemään välillä tienaamaan...

Onnellista odotusta odottaville ja aurinkoisia kevätpäiviä pikkutaaperoille ja niiden vanhemmille!

Kävelee, kiipeää, sanoja putkahtelee jonkin verran: namnam, heihei, noin(kun " siivoaa" , tai lajittelee tavaroita, huutaa aina topakasti NOIN!), puurrr(puuro), hyvähyvä, haloo. Kova on touhuamaan, mutta kyhnää kyllä paljon sylissäkin ja tuo kirjoja luettavaksi/selattavaksi. Paremmin viihtyy kun on vieraita tai ollaan kylässä, taitaa tämä iänikuinen äidin naama kyllästyttää:)



Hampaita kuusi, tulivat aika rytinällä 11-12kk:n aikana, nyt ollut taas hiljaiseloa hammasrintamalla. Pottailtu on jonkun verran ja aina välillä " vahingossa" saadaan saalistakin.



Päälimmäisenä tänäänkin ajatuksissa nämä yöt...viime yönä tyttö heräsi lukuisia kertoja, lopetin laskemisen ehkä viidennen kerran jälkeen. Aamulla oli olo kuin hakatulla, en tiedä nukuinko juuri ollenkaan. Meillä on viimeksi nukuttu kokonainen yö toukokuussa -05.



Yövieroitus (imetän) olisi tarkoitus toteuttaa pääsiäisenä kun on pitkä viikonloppu ja mies vapaalla. En kuitenkaan usko senkään tilannetta parantavan, ei tyttö nykyäänkään vaadi rintaa läheskään joka kerta herätessään.



Huh, tulihan purettua...olen yrittänyt asennoitua siihen, että tämä on nyt tätä, nyt heräillään muttei ikuisesti. Alkaa vaan usko loppumaan.



No mutta, ulkona on kaunis ilma, otetaan siitä kaikki irti! Hyvää päivänjatkoa kaikille tammimammoille!

Kivaa kivaa kun joku meitäkin huhuilee. On ollut tarkoitus kirjoitella ja pistää pinoa, mutta minne lie aika aina kadonnut :o)



Meille kuuluu oikein hyvää. Olen edelleen santun kanssa kotona ja teen töitä kotoa käsin. Tosi hyvin on lutviutunut kaikki, vaikka välillä on ollut päivisinkin menoja esim palavereihin tms. Tarkoitus olis syksyyn asti olla kotona näin ja sitten ehkä kokopäiväisesti alkaa töihin... tai jotain.



Santulla on kohta täynnä 14kk -2.3. Poskihampaita on tehty tässä viimeinen kuukausi ja nyt on suussa 11 hammasta. 12:ta on tulossa vasemmalle alas, joten vielä kiukuttaa ja kuola valuu valtoimenaan. Kipeää ovat hampaat tehneet mutta nyt ollaan voiton puolella.



Santtu kävelee muutamia askeleita ja välillä -kuin huomaamattaan vahingossa- jopa metrejä. Kovaa jos tarvitsee päästä, kuitenkin kontataan vielä. Pojasta on tullut kova kiipeilijä ja portaita mennään ylös alas, sohville, sängyille ja tuoleille kiipeillään ja tuolien avulla myös pöydille yms.



Kovia olemme ulkoilemaan ja santtu onkin kehittynyt tosi taitavaksi pulkkamieheksi. Ei niin isoa mäkeä ole vielä tullut vastaan, että miestä hirvittäisi vaan pää edellä laskisi ihan minne vaan! Äiti saa tosiaan jarrutella menoa!



Meillä santtu pistää kyllä lusikan omaan suuhun, mutta ruokaa siinä ei pysy. Muutenkin syöminen on välillä ihan showta kun ukko ei olis sitäkään hetkeä paikallaan!



Meilläkään ei juuri kiellot tehoa. Välillä kyllä uskoo tosi hyvinkin. Olen koettanut välttää sen EI-sanan hokemista kun se ei tunnu auttavan yhtään. Mieluummin puhun pojalle ihan lauseilla tyyliin " etkös muista mitä on sovittu siitä ja tästä" ja sitten joko ohjaan pois tilanteesta tai puhun lisää. Tavallisesti tämä auttaa.



Meillä puhe on vielä aika puuroa :o) Kovasti on asiaa ja tasainen pajatus ja välissä kiirivät kiljunnat täyttää talon aamusta iltaan. Tätätätätätätä-hokema on nyt tosi jees. Sanoista tulee isi ja äätä.

Leikeissä kaikki " pudota esine aukosta sisään" ja " paina tuosta jotta juna päästää ääniä" jutut on parhaita. Myös kirjat ovat tosi in juuri nyt ja nuppipalapelit.



Meillä pottailu on aika nihkeetä. Santulla oli 9kuisena tosi hyvä alkuvaihe, kakka tuli pottaa useasti. Mutta nyt ei tule kuin korkeentaan pissa ja usein ei sitäkään. Mutta kaipa ne joskus sen oppii...



Tulipas ihan eepos. Sen verran vielä, että santulle syntyi iiihana serkkutyttö lauantaiaamuna ja olimme vielä samana päivänä sitä katsomassa. Voi luoja miten pikkuinen! IIIHANA!



Nyt poistun jääkaapille ja oottelemaan täydellisiä naisia :o)



Kivaa helmi-maaliskuun vaihdetta kaikille!



jepuli + santtuboy

Meillä oli poika kans tosi kova heräilemään öisin ja oli aikamoinen tissinjatke vuoden ikään asti. Kokeilin sitten Pantleyn unikoulumallia (no-cry-baby-solution), joka on pehmeistä pehmeintä unikoulutusta ja saa antaa tissiäkin yöllä, jos haluaa. Meillä tuo tehosi tosi hyvin ja ei kertaakaan tarvinnut pienen itkeä. Imetykset väheni kahteen kertaan yöllä ja sitten noin kuukauden päästä tarjosin toisella kertaa vettä, jota huoli kahtena yönä ja sitten unohti koko homman. Nyt imetän kerran päivässä ja se on aamulla kello viisi :o). Siitä en ole vielä jaksanut vierottaa, toivon, että se jäisi vähitellen itestään pois. Meilläkään ei ole nukuttu yhtään kokonaista yötä vielä. Nyt muutamana yönä poika on nukkunut 9 tuntia putkeen heräämättä ja se onkin jo jotain. Lisäksi meillä maito ei tunnu sopivan pojalle eli vatsa tulee pipiksi ja silloin nukkuu levottomasti.

Tsemppiä, kyllä se siitä, tiedän tosiaan millaisia öitä vietät. Ai niin ja sitten, kun olin tuota Pantleyta tehnyt pari viikkoa, olin illanistujaisissa yhden illan ja alkuyön, jolloin isin oli pakko kelvata nukuttajaksi heräilyihin, eikä tissiä ollut saatavilla. Tämän jälkeen loppuivat aika hyvin jatkuvat heräilyt. Ja sen illan jälkeen isi hoiti kaikki alkuillan ja yön heräilyt, vaikka olinkin kotona, joka taas edelleen edesauttoi asiaa, vaikka toinen sitä protestoikin. Mutta tämän ikäisenä isin täytyy kelvata ja piti vaan pitää pää kylmänä ja luottaa, että isi hoitaa uudelleen nukutuksen, eikä missään vaiheessa rynnätä kesken kaiken huoneeseen.

Toivottavasti näistä oli apua, varmaan oletkin saanut jo tuhat vinkkiä, miten hoitaa tilanne. Kirjoitin kuitenkin, kun tuo kuvauksesi olisi voinut olla täysin kirjoittamani :o)





Vaavuska

Tervehdys vaan meiltäkin pitkästä aikaa! Meillä asustaa todellinen tietokonefriikki kohta 1 v 2 kk Viivi, joten tämä kirjoittaminen on aikas hankalaa välillä. Tietokoneen näytön on/off -nappulakin on pitänyt teipata piiloon, muuten näyttöä rämpytellään jatkuvasti kiinni ja auki...



Hyvin menee meilläkin. Hampaita on suussa nyt 12 ja kyllä tehtiin poskihampaita meillä pitkään ja hartaasti. Pahimmillaan heräiltiin öisin tunnin välein. Tyhmä minä kun en särkylääkettä antanut niinä muutamina öinä. Nyt nukutaan hienosti 20-07 ja päivisin 1-2 tuntia joskus kerran, joskus kahdesti. Aika epäsäännölliset ovat nuo meidän päiväunet vielä.



Yötutti on käytössä meilläkin, enkä edes harkitse siitä vieroittamista vielä. Päivisin tutit ovat laatikossa piilossa.



Meillä kävellään hurjaa kyytiä ja muutamia juoksuaskeleitakin on otettu. Kiipeily on niinikään pop ja sohvalla hyppiminen ja keikkuminen. 11 kk vanhana lähti Viivi kävelemään.



Pottaan tehdään pääsääntöisesti kaikki kakat ja pissatkin aina kun vaippa vaihdetaan. Meillä ollaan pottailtu jo 7 kk alkaen. Hyvin on mennyt. Laittaakaahan kirjalaatikko vessaan potan viereen niin malttavat teidänkin taaperot potalla istua!!!



Itse olen menossa näillä näkymin töihin syyskuun alusta ellei mies sitten saa ylipuhuttua pikkukakkosen hankintaan. Katsotaan kuinka käy. Toisinaan kyllä kaipaankin jo töihin. Mulle tämä pimeä aika on ollut välillä tosi tylsää. Kovilla pakkasilla on sisällä olo tällaiselle luontoihmiselle tosi rankkaa. Ihanaa kun kevät tulee ja saa olla pihalla enemmän.



Tällaista meillä!



Viivin äippä ja Viivi kohta 1 v 2 kk

Olipa kiva löytää tämä ketju! Aika harvoin on tullut enää käytyä täällä.



Meillä typy on kävellyt 9,5kk iästä alkaen, joten kävely sujuu hienosti sisällä ja ihan kivasti ulkonakin. Ylös vain ei ominvoimin pääse jos on kaikki talvireleet päällä. Hampaita on vasta neljä...mutta tehokkaita ;)

Pottailtu on 8kk:n iästä ja lähinnä aamulla tai jos äiti huomaa kakkaus vihjeitä. Aamulla tulos tulee lähes poikkeuksetta, muulloin miten sattuu jos ollenkaan.



Tyttö on kova kiipeilemään sohvalle, mutta osaa onneksi jo laskeutua sohvalta ja sängyltä jalat edellä. Kolmisen kertaa taisi muksahtaa alas pehmeälle matolle kun ei ehditty " pelastaa" . Nyt tyttö yrittää harjoitella hyppimistä. Kävelee varpaillaan ja välillä " marssii" jalat suorana harppoen. Meillä onnistuu ympyräpalikoiden laittaminen tikkuun ja jokunen muotopalikkakin löytää oikeasta reiästä sisään laatikkoon. Vauvoja hoitelee antamalla niille maitoa. " Helminauhat" ja pinni on kova sana ja Teletappeja tuijotettaisiin vaikka koko päivä, jos annettais.



Sanoja ei juuri ole. Suurin hitti on Pallo ja Beibe. Kuultu on myös äiti ja kukka. Hyvin ymmärtää kyllä puhetta ja silmä-silmä-nenä-suu-tissi-tissi-napa-luu -runo löytää kohteet tosin hyvin hitaana versiona :)



EI-sana on ihan yhtä käyttökelvoton kuin muillakin. Tyttö on nyt oppinut, että kun äiti sanoo EI. Hän nostaa sormen pystyyn ja tekee soo-soo (mitä minä siis säestän äänellä ja totean " soo-soo, ei noin saa tehdä) sitten neitiä alkaa naurattaa ja äidillä on tiukkaa pokan pitämisessä. Myös itku ja veteläksi heittäytmiskohtaukset on tämän viikon uusinta uutta, kun jostakin pahanteosta otetaan pois.



Meillä on olohuoneen lattia kuin hävityksen kauhistus ja antaa olla. En jaksa siivota kun hetkenpäästä kaikki on entisellään. Laatikoita olisi kiva paukutella ja on ne sormet parikertaa olleet välissäkin. No nyt ne laatikot osataan tönäistä kiinni siitä kahvasta onneksi!



Mitä ruokailuun tulee niin ihan hirveää sotkemista se on vaikka minä syötän ns. pääruoan ja neiti napostelee sormiruokia. Hauskinta on kaataa maidot nokkamukista pöydälle, päälleen tai parketille ja/tai heittää ruokaa lattialle. Tämä saa minut näkemään jos ei ihan punaista niin ainakin oranssia! (Voi kun olisi koira siivoamassa lattiat!)



No siinä kai ne tärkeimmät. Lisättäköön että kaikesta pikkukiusasta huolimatta neiti on aivan ihana ja reipas ihminen. Nuhia on ollut useita ja nyt ehkä pahin koskaan. Itselläni on sama tauti enkä voi sanoa nauttivani asiasta. No odotetaan mitä sitten tulee, kun neiti aloittaa tarhan elokuussa...



Hyviä vointeja kaikille ja onnea odottajille! Meillä pikkukakkonen saa odotella vuoroaan vielä reilumman aikaa, koska niin taloudelliset, uuden ammatin saaminen, isännän mielipiteet ja jonkin verran myös itsekkäät syyt vaikuttavat asiaan. (Ennustaja-Elli veikkasi meille seuraavaa lasta 12.6.2012 ja poikaa eli johan tuonne on vielä aikaa:) Toivottavasti toteutuu.)

Olenkin jonkin verran saanut ohjeita tämän Pantleyn mukaan ja se onkin unikoulu, joka sopii meille. Meillä nukkuminen onnistuu ilman rintaa usein, muttei aina. Illalla tosin tyttö nukahtaa poikkeuksetta omaan sänkyyn. Eli tyttö nukahtaa illalla sänkyyn,josta nostan sitten yöllä meidän viereen kun en jaksa hyppiä/istua sängyn vieressä koko yötä. Yöllä saattaa herätessään nukahtaa silittelemällä, mutta jos huuto yltyy niin imetän.



Perhepedissä ajattelin tämän vieroituksenkin hoitaa ja jos joudun yöllä valvomaan niin saan kuitenkin aamulla/päivällä nukkua, kun mies on kotona. Toivon, että pääsiäisen neljä yötä riittävät tämän projektin toteuttamiseen...kiitos vinkeistä, on aina " mukava" nähdä, että kohtalotovereita on;)