Syitä miksi olet hyvä äiti.
Tuosta ärsytysketjusta tuli mieleeni, että olisi kiva lukea ketju, missä äidit luettelevat mihin ovat tyytyväisiä itsessään äitinä.
Laitan myöhemmin oman listani. Täytyy miettiä ensin.
Kommentit (18)
kun luin tätä ketjua. Ihanan ahkeria ja kunnollisia äitejä. Itse aloitin nimittäin ketjun väsyneestä ja " vaarallisesta" äidistä.
Itse en osaa laittaa kunnollista ruokaa, minulla ei todellakaan ole aikaa tällä hetkellä riittävästi lapsilleni (mies yrittäjä ja mukana politiikassa, lue ei koskaan kotona, minä hoidan firman paperityöt, kirjanpidot ym, kodin, lapset, olen vastuullisessa asemassa omassa työssäni, joten teen joskus jopa äitiyslomalla töitä, muutettiin kolme viikkoa sitten, joten siivottu vanhaa asuntoa, uuteen otin sentään siivoojan, luojan kiitos). läpsäisin esikoista suutuspäissäni, kauhea morkkis siitä. Esikoinen 2 v. kuopus 2 kk. Eli mitä hyvää minussa äitinä on: rakastan lapsiani suunnattomasti ja olisin täysin pihalla oikeasta elämästä ilman heitä. Äidinrakkaus yllätti.
Niin ja:
-Hellin ja hoivaan
-Puen ja pesen
-Teen hyvää ruokaa :)
-Suukotan ja aijaan
-Leikin ja luen
-Siivoan ja ulkoilen pojan kanssa
-Asetan rajoja
-Samaistun tunteisiin
-Silitän päätä
-Opetan ja opin
-Suojelen
Teen kaiken minkä pystyn että lapsella olisi hyvä olla :)
- kestin vaikean alkuajan sairaalajaksoineen, koliikkeineen ja aistiyliherkkyyksineen
- yritän kuunnella lasta ja osallistun leikkeihin
- kiitän ja kehun lasta (myös muiden kuullen; en saata häntä naurunalaiseksi kertomalla kaikista hänen kömmähdyksistään julkisesti)
- hymyilen, halaan ja suukottelen usein
- yritän jaksaa olla johdonmukainen
Ennen kaikkea: mietin, missä olen hyvä, missä olisi petrattavaa ja miten missäkin tilanteessa voisin tukea lasta. Haluan olla hyvä äiti, hyvä vanhempi.
* Rakastan heitä enemmän kuin mitään, koskaan
* Tuon rakkauteni päivittäin myös esille niin sanoin kuin teoin
* Annan heille hyvin paljon aikaa ja huomiota
* Osoitan kiinnostusta heidän puuhiaan kohtaan
* Kehun ja kannustan, tuen
* Sylittelen ja pusuttelen heitä paljon
* Ajattelen aina ensijaisesti heitä ja haidän parastaan ja pohjaan omat toimintani ja päätökseeni siihen miten he asiaan suhtautuisivat ja reagoisivat
* Olen herkkä aistimaan heidän tunnetilojaan ja mielestäni osaan niihin sitten suhtautua aika hyvin
* Olen " opettanut" ja osoittanut heille että kaikki tunnetilat on kotona sallittuja ja mitään ei tarvitse pelätä (pakko mainita koska itselläni ei ole lapsuudessani niin ollut).
Nämä tuli nyt äkkisiltään mieleen.
* Huolehdin että he saavat tarpeeksi liikuntaa ja raitista ilmaa, samoin kuin untakin ja pidän tietyt rajat ja rytmit, tietty miehenikin mukana niissä. Opetan käytöstapoja tyyliin kiitos, ole hyvä, anteeksi jne.
Ja valmistan maukasta kotiruokaa (ja leivomme usein), silloin kun ei nautita maukkaita eineksiä tai kotiruokaeinesyhdistelmiä;)
Tyytyväinen olen itseeni ainakin siinä, että annan lapselleni paljon hellyyttä ja huomiota; silittelen, sylittelen ja pussailen. Lapsi tuntuu nauttivan ja on itsekin aikamoinen pussailija. Toinen mihin olen tyytyväinen on, että hyvin harvoin pinnani katkeaa niin, että karjaisen vaan useimmiten pystyn pysymään rauhallisena.
kestin kolmen kuukauden koliikin ja olen vielä hengissä ;). Lisäksi elän onnellisessa avioliitossa. Olen kestänyt hermostumatta lapsemme uniongelmat sekä jokaisesta hampaasta koituvat kitinät ja kuumeet yms. Olen hyvä äiti siksi, että olen imettänyt yhteen ikävuoteen asti. Olen myös iloinen siitä, että jaksan joka päivä hieman laittautua ja ulkoilla lapseni kanssa.
lisäksi olen mielestäni osannut kasvattaa hyväkäytöksisiä lapsia. tällä tarkoitan sitä että esim. kylässä ei riehuta eikä kahvipöydässä sikailla, kaupassa,uimahallissa,kirjastossa,hesellä jne ei juosta ja kohelleta,vaan toimitaan " ohjeiden" mukaan ym.
tärkeänä pidän myös sitä että meillä halitaan ja suukotellaan päivittäin ja monasti vanhempi poika sanoo että:äiti,mää rakastan sua...
lämmittää mieltä.
ja koska ap ei kysynyt niitä huonoja puolia,jääköön mainitsematta....
Minusta olen hyvä äiti, koska:
- rakastan lapsiani tosi paljon, ja muistan näyttää sen heille jatkuvasti
- minulla on heille paljon aikaa, koska menen kotitöissä siitä, missä aita on matalin :-)
- vaikka muuten olen tosi kärsimätön, niin heidän kanssaan hermo ei mene juuri koskaan
- annan heille paljon läheisyyttä ja hellyyttä
- asetan selvät rajat
- isompi lapsi on myös tosi hyvätapainen ja käyttäytyy nätisti, tosin hän on varmaan luonnostaan kiltti, eikä erityisesti kasvatuksen ansiosta, pienemmästä ei vielä tiedä kuinka hän käyttäytyy taaperona, nyt ikää 8 kk
rakastan lapsiani yli kaiken ja yritän aina olla tässä kotona " saatavilla" , vaikka en koko ajan olekaan heidän kanssaan leikkimässä.
En taida muuta keksiäkään, sillä tunnen olevani huono äiti monessakin asiassa.
Olen hyvä äiti koska...
...kuuntelen lastenkin mielipiteitä
...pidän asettamani rajat tarkkoina
...olen lasten tavoitettavissa
...rakastan lapsiani kovasti ja annan läheisyyttä heille!
- arkemme on kiireetöntä
- teen lapselle terveellistä kotiruokaa
- lapselle luetaan paljon
- lapsen kanssa leikitään paljon
- lasta pussaillaan ja halitaan
- käyn lapsen kanssa muskarissa
- en ole väsynyt, vaan minulla on pitkä pinna
- annan lapsen toteuttaa itseään
- lapsi ulkoilee joka päivä (pakkasraja)
Kun joskus menen töihin, idyllisyys voi karista =) Tai jos meille tulee joskus toinen lapsi =)
Sitäkö, minkä laitoin ilman tukea oleville? Olen tosi pahoillani, jos se ärsytti.
Huomasinkin, mitä listaa tarkoitit!
Mielestäni olen hyvä äiti, koska minulla on aikaa pitää yllä säännöllistä rytmiä lapseni kanssa. Myös minulla taiaa olla pitkä pinna, koska en koskaan ärjy tai tiuski lapselleni, (vaikka käynkin töissä). minulla on myös halua ja kiinnostusta keksiä lapselleni kehtittävää toimintaa. Olen myös kannustava ja lapsestani on tullutkin iloinen ja reipas.
(Niin se ärsytysketju oli otsikolla:
G: Mikä on muiden äitien ärsyttävin piirre? Mikä on oma ärsyttävin piirteesi äitinä?
Jos joku muukin miettii. Ihan hauska ketju sekin siis)
Huolehdin lasteni perusturvallisuudesta niin että he voivat olla lapsia!
- rakastan lastani enemmän kuin koskaan mitään muuta
- huolehdin siitä että lapseni on lämpimässä, kuivassa ja nälätön
- halin, hellin, suukottelen
- kerron usein kuinka rakastan
- ulkoillaan päivittäin
tällä hetkellä ei tunnu hyvältä äidiltä olo... aloitan työt viikon päästä ja sydäntä raastaa laittaa pieni mies ( 1v10kk) perhepäivähoitoon.
rahallisesti ( kiitos vantaan kaupungin) ei todellakaan ole mahdollista olla kotona pojan täyttäessä kaksi vuotta. kuntalisä kun on sen jälkeen alle 70e.. siihen lisäksi tuo 295e - verot niin ei sillä eletä.
-Rakastan lapsiani ja näytän, sekä kerron sen (halaillaan, sylitellään, hierotaan, kerron päivittäin kuinka rakastan lapsiani ja yritän muistaa kehua)
-Vietän aikaa lasteni kanssa ja hoidan heitä (ruokin, huolehdin nukkuma-ajoista, puhtaudesta, opetan normaaleja käytöstapoja, luen, järjestän ohjelmaa ja kavereita, ulkoilua jne. koko litania)
-Olen kiinnostunut lasteni tekemisistä ja tiedän heidän päivän tapahtumista ja kaverisuhteistaan, sekä siitä miltä heistä tuntuu- tämä selviää keskustelemalla ja katsomalla heidän reaktioitaan, tarvittaessa lohdutan ja selvitän tilanteita.
Laajennettuna äitiyteen lukeutuu oma luonteeni ja perheen sisäiset suhteet, sekä isän osuus perheessä.
-Vaikka olenkin aika räjähdysaltis ja lyhytpinnainen ihminen, niin lasteni kanssa olen siihen nähden ihmeen pitkäpinnainen (mätkätän, mutta huudan todella harvoin ja sitäkin vasta isommille lapsille - yli 3v).
-Perheessämme vastuuta lasten hoidosta ja heidän kanssaa olostaan ja toiminnasta on myös miehelläni, lasten isällä. En tee kaikkea ja isä ei ole mitenkään vain sivustakatsoja, vaan myös vastuunottaja.
-Lisäksi meidän vanhempien suhde on kunnossa. Se luo turvallisen pohjan perhe-elämälle.