Kun 5 v suostuu syömään vain makaronia ....
Poikamme on taaperoiästä saakka ollut nirsoilija ruoan suhteen mutta nyt homma on mennyt aivan mahdottomaksi. Makarooni on aina ollut hänen ehdoton suosikkinsa ja mikäpä siinä, saahan siitä monenlaisia versioita aikaiseksi. Mutta nyt herralle kelpaisi vain makarooni paljaaltaan tai korkeintaan ketsupin kanssa.
Olen yrittänyt kaikkea mahdollista. Selittänyt ja vääntänyt rautalangasta, lopettanut välipalat ja makeat, rankaissut jo viikoilla ilman telkkua jne. Olen kokannut lasagnea, eri mallisia pastoja erilaisilla kastikkeilla jne mutta mikään ei mene alas. Poika noukkii lautaselta ne jotka on kaikkein vähiten koskeneet kastikkeeseen. Perunaa tai muuta ob ihan turha kuvitellakaan pojan syövän.
Ja kun ruoka ei mene alas, lähetän pojan pois pöydästä enkä anna mitään muutakaan. Hän on syömättä koko päivän, ei siis suostu syömään mitään! Juo vettä, isi antaa ehkä mehua lopulta ja omenan tms. Kun seuraavana päivänä on taas sama juttu, isi heltyy ja keittää makaroonia....
Tänään poika söi aamulla jugurtin. Kahden tunnin jumpan jälkeen hän söi juustokinkkupaahtoleivän. Lähdimme ostoksille ja päädyimme hampurilaiselle. Tällä kertaa pojalle ei kelvannut mäkkärinkään ruoka! Näykki muutaman ranskanperunan ja joi mehun. Iltapalaksi herra söi puolikkaan appelsiinin.
Tämä ei enää ole normaalia! Mistä apua? Onko kenelläkään kikkakolmosia?
Kommentit (4)
Pikkuhiljaa kuitenkin nyt 6v poika on alkanut laajentamaan ruoka-aineita jota syö. Perunaakin poika oppi syömään 5v:na! Edelleenkään ei tykkää läheskään kaikesta mistä muut (mukaanlukien herkut, kuten keksit, jäätelöt, osa karkeista, kakut yms.). Onneksi kunnon ruoka uppoaa paremmin, mitään ihmeellisyyksiä ei kuitenkaan syö ja vihanneksia ei pahemmin syö.
Lisäksi meillä on 4v tyttö, joka olisi parempi syömään, mutta ronklaa enemmän. Kieltäytyy syömästä jotain ja haluaa muuta. Hän kuitenkin tykkää herkuista ja ei ole makuaistiltaan ihan yhtä tarkka kuin isoveljensä, mutta taitaa silti olla aikasen ronkeli muihin lapsiin verrattuna.
Meillä ei myöskään auttaisi tuo että lapset olisivat ilman ruokaa, sillä sitten olisivat vain nälkäisiä. Ja meillä ainakin poika yrittää aina nälkäänsä vain juoda- ei oikein ole tajunnut että nälkä lähtee syömällä. Nälän tunnistamisessa lapset eivät myöskään ole kovin hyviä, vaan tuo ruoan syöminen on meidän aikuisten vastuulla.
Meillä on linjana että poika maistaa kaikkea (no joskus se on ruoan nuolemista tai joku ruoka melkein yökätään heti suusta pois - paras on hernekeitto, joka saa hirveät inhonväristykset pojassa). Periaatteessa lapset syövät sitä ruokaa mitä meillä on, tosin yleensä tarkoittaa sitä että poika syö lihat ja tyttö riisit/spagetit yms. Meillä parhaiten menee alas ruoka jossa jokainen ruoka-aine on erillään: siis perunat erikseen, kastike erikseen, liha erikseen, kasvikset erikseen. Näin lapset saavat syötyä aina jotain ruoasta. Eli meillä ei tehdä lasagnea, laatikoita yms. Vaan jokainen ruoka-aine mahdollisuuksien mukaan omanaan. Lisäksi sipulit yms. on hyvin hyvin pieniksi pilkottu ja jos valittavat että ruoassa on sipulia, niin sanon että jos löytävät ottavat pois. Tyttö sitten nyppii makaroonilaatikosta lihatkin pois. Useinmiten toistamani asia ruoan suhteen on että ei siitä tarvitse tykätäkään, sitä syödään että jaksetaan ja kasvetaan. Hyvinhän nuo lapset sitten yrittävät, mutta naamasta ja ruoan suussa pyörimisestä näkee, ettei se siltikään oikein vaan mene aina alas.
t: Äiti joka itse lapsena söi vaan makaroonia ketsupilla. Meillä en ihan itse jaksaisi samaa omien lasten osalta, onneksi syövät jonkin verran paremmin, mutta helppoa se ei ole. Tarpeeksi monen maistelukerran jälkeen on alkanut aina jokin ruoka menemään, mutta niiden maistelukertojen määräksi ei riitä todellakaan se normaali 10, vaan taitaa olla lähemmäs 50-100 kertaa- huoh.
Tytölle sitten lisätään ihan pienen pieni määrä lihaa/kastiketta spagettiin vastusteluista huolimatta, niin että saa vähän makua. Pojalle sitten lisättiin ihan pienen pieni pala perunaa lihan joukkoon. Näin kun jatkettiin tarpeeksi pitkään, niin maku tottui noihin ruoka-aineisiin ja niitä saadaan iän myötä paremmin alas. Pojalla jo todella hyvin parin vuoden totuttelun jälkeen, tytöllä vielä nihkeästi, mutta kyllä hänkin kouluikään mennessä varmaan jo paremmin niitä syö.
Meillä oudointa on että lapset syövät lähes kaikki ruoat ristiin- siis se mikä menee toiselle alas, ei mene toiselle. Poika syö lihat, tyttö lisukkeet, poika syö hampurilaisen, tyttö ranskalaiset jne. Eli aina kun teet jotain ruokaa, niin toinen tykkää ja toinen ei.
Meillä ei tyttö syö kinkkua ollenkaan ja leivän ja juuston haluaa erikseen- ei syö yhtäaikaa. Poika sitten syö kyllä kinkkua ja juustoakin, mutta leipä syödään myös yleensä pelkältään ja päälliset erikseen. Näistä tulisi hyviä maistelijoita- tykkäävät makuasioista puhtaina.
Eli ei teillä toivoton tapaus ole. Jos kerta syö kinkkua, niin miten olisi makaroni ja kinkku, siihen kastiketta vain sen verran ettei kunnolla sitä edes huomaa olevan olemassakaan. Eli kastike tehdään ilman kinkkua ja lisätään tuo kinkku siihen aikuisille ja pojalle pääasiassa kinkkua, ei kastiketta. Tämä olisi meidän tyyli tytölle. Pojalle sitten varmaan menisikin kastike kyllä alas, mutta ei välttämättä niinkään makaroni. Sitten muiden ruokien osalta samalla tyylillä.
ja toisella se aika kesti vain vuoden pienenä mutta toisella on jatkunut monta vuotta ja nyt jo aikuinen.Heidän lääkärinsä oli sanonut että he imevät niin hyvin ruuasta vitamiinit ettei hätää.Käytä sinäkin lääkärissä ja juttele ja tarkistuta hemoglobiini niin jos se on hyvä niin voi olla ihan ok silti.Itsekkin ihmettelen mutta tuollaisia lapsia ja ihmisiä on jotka syö vaan yhtä tai kahta ruokaa tai ruoka-ainetta.