EX-HAAHUJA?

eikö ketään?

molli " surkeana"

Käymässä.

Meillä Viivi on ens viikolla puoli vuotias! On iloinen ja pirteä vauva, syö ja nukkuu hyvin. Kovasti jo yritetään istuskella jne. Ilmat on olleet vähän eri mieltä meidän ulkoiluista, jos ei oo 25 astetta pakkasta, on kuten nytkin, 9 astetta pakkasta ja sataa jäätävää tihkua. :(

Joten sisällä menee tämäkin päivä.. Kohta on jo kevät, eiköhän se sitte jo pääse uloskin.

Ja jo mietityttää kun tuo äippäloma loppuu, ei oo enää ku vajaat 4 kk jäljellä.. :(

No, kotiin jään jouluun asti ilmeisesti joka tapauksessa.

Nyt aamupesulle, Viivi heräs!



Heihei!



-mindi & Viivi

Mä yritin viikko sitten teitä huhuilla (kopioin oman tekstini tähän jatkoksi). Yhä edelleen kannattaisin noita " kuukausitreffejä" . Yritetään nostella tätä pinoa riittävän usein ja katsoa ilmoittautuuko meitä lisää pinoon ; )



*** Mun tarinoita siis helmikuun alusta ****

Vieläkös teitä ex-haahuja täällä palstoilla pyörii??? Pilkukkaan oon bongaillu tuolta joulukuisten pinosta ja molliakin silloin tällöin. Aika harvakseltaan tulee itse mitään enää kirjoiteltua, mutta olisi kiva aktivoitua aina silloin tällöin. Mitäs ootte muut mieltä (jos täällä siis joku muu vielä luuraa)? Pitäiskö aina kuukauden alussa pinoutua ja purkaa ne päälimmäiset fiilikset/uutiset?? Musta oli aina odotuspuolella tosi hauskaa lueskella eri vaiheessa menijöiden jutuista - vois olla kiva jatkaa samaa täällä mutta harvennettuna.



Meillä siis Juuso kohta 2kk. Syö hyvin, kasvaa ja kehittyy koko ajan. Vähän on vaan masussa kaikertanut. Tämä herra ei tule isoveljeensä siinä, että panttaa tätä kakkaa jopa viikonkin verran - taitaa imeyttää melkein kaiken kun on vaan äidinmaidolla (oon tässä jo pidempään odotellu sitä SUURTA sinappiräjäytystä, mutta eipä vaan tuu ; ) ). Ja sitten kun joku tulee mulle pätemään, että " kyllä se kaks menee siinä missä ykskin" niin mä täräytän sitä nekkuun. Ei nimittäin mee ainakaan mun kokemuksen perusteella: Kyllä tää on sellaista ympärivuorokautista talkoohommaa vauvan ja 3 vuotiaan kanssa, että jos toinen (meillä siis toistaiseksi ollu isi) on jossain iltariekussa niin kyllä tässä tuntee melkoisen työpäivän tehneensä kun joskus kymmenen jälkeen saa juniorin vihdoin yöunille. Esikoinen nyt nukahtaa jo kasin pintaan, mutta tämä pienempi nousee vasta silloin omiin iltatouhuihinsa.



Silti niin ihanaa!!! Välillä vähän harmittaa kun ton puolison kanssa ei ehdi/jaksa enää jutella yhtään mistään - mun pääasiallisin keskustelukumppani onkin nykyään tuo 3v esikoinen. Nyt voi kyllä sanoa, että ajoittain jutut kyllä päätä huimaa ja käänteet on niin yllättäviä, että saa olla tarkkana jotta pysyy perässä ; ) Välillä on tietysti vee-käyrä korkeella. Mua rassaa eniten se, kun tuntuu, että koko ajan joku tarttee ja haluaa multa jotain - on niinku pikkumyyllä siinä yhdessä kirjassa " eikö täällä saa hetken rauhaa" -kärttyinen olo. Toisaalta kun mä tiedän, että meidän lapsikiintiö on täynnä niin ajoittain on haikea (nostalginen) olo jo nyt kun tietää, että tällaisia päiviä ja viikkoja viedään viimeistä kertaa. Ehkä senkin takia on pinna vähän normaalia pidempi enkä kaipaa vielä töihin ollenkaan.



Helmikuulta jännitetään esikoisen hiihtokoulua, odotetaan kuopuksen 2kk neuvolatarkastusta, meinataan lähteä ekan kerran koko perhe yökylään mun veljelle (mä olen ollut poikien kanssa jo mummolassa pari kertaa) ja ehkä sillä reissulla vois ottaa muutaman lasin punkkuakin (myöhemmin keväällä sitten jonnekin isukin kanssa iltaa istumaan) ?!? Eiköhän tää vauhdilla menekin helmikuu ja sitten ollaan jo ihan kevään korvilla!



Ai niin - miten te joilla jo isommat vauvat: Missä vaiheessa vauvalle alkoi joku rytmi muodostua? Meillä yöt menee melko säännöllisesti, mutta päivät voi mennä ihan miten vaan (täysin hereillä, täysin nukkuessa tai mitä vaan siitä väliltä). Tää on aika omituista olla " toista kertaa reissussa" - kaiken on ehtiny unohtaa, neuvolassa ei kerrota mitään jos ei muista erikseen kysyä ja jotenkin on ihan pihalla koko ajan ;)

Ja ihan aluksi: voi harmi Molli kun ei päästä yhdessä kuumeilemaan!!! Kovasti jo sitä odotin... Mulla ei ole menkat vielä alkanut eli sen puolesta täytyy vielä täällä malttaa, mutta kyllä nyt on vahvasti mulla ja miehellä molemmilla sellainen tunne, että saapi toinen tulla heti vaan perään. Se " klisee" , että nauti, vauva-aika on todella nopeasti ohi, on nyt myös meillä osoittautunut täysin paikkansapitäväksi. Välillä kun tuota tyttöä katselee, ei voi millään uskoa kuinka iso siitä on jo tullut. On muuten ihan kokonsakin puolesta jo melkoisen iso; pituutta on muutamaa milliä vajaa 70cm ja painoa hieman alle 9kg ja ikää siis 5kk ja 5pv. Mutta niin on ihana likka, että ihan oikeasti välillä tulee ihan kyyneleet silmiin kun sitä katselen ja ihastelen. Että näin paljon voikin lasta rakastaa!!!



Lauantaina annetaan typylle ekan kerran hieman perunaa ja katotaan kuinka lähtee maisteleminen käyntiin. Maitoa tulee edelleenkin todella hyvin ja noin kuukausi takaperin vauva teki ekstrasuuren tilauksen ja lähti maidontuotanto taas hurjaan kasvuun. Hyvä niin kun kerran pelkällä rintamaidolla ollaan menty ja nyt tuntuu hassulta, että tyttö onkin jo " niin iso" , että alkaa maistelemaan vähän muutakin kuin maitoa.



Olen kovasti nauttinut kotona olemisesta eikä aika ole tullut ollenkaan pitkäksi. Muskarissa käydään kerran viikossa ja siellä viihtyvät sekä äiti että tytär... :) Päivät viuhahtavat ohi hetkessä ja tuntuu, että ei oikein mitään tule edes tehdyksi kun taas on jo ilta. Ja edelleen, hurjalta tuntuu, että menen jo ensi elokuun puolessavälissä töihin... Koko ajan on taustalla kuitenkin toivonpilkahdus, että asiat menisivät niin, että ensi vuoden keväällä voisikin jo jäädä uudelleen äitiyslomalle... Mutta jos jotakin olen tässä elämässä oppinut niin sen, että näitä asioita ei voi suunnitella ja itse päättää, ainoastaan voi nöyrästi toivoa ja haaveilla....



Tuossa tuo likka istuksii sitterissä ja on sen näköinen, että voisitko jo lopettaa, että päästään yhdessä touhuamaan. Taidetaankin lähteä vähän tanssimaan ja laulamaan, se on meidän lempipuuhaa!!!



Ja hei, kannatan lämpimästi tuota kerran kuussa pinoutumista, en minäkään millään haluaisi luopua tästä porukasta!



Nyt pitää mennä, voikaa hyvin!



napoltti ja Milla

Tosi kiva kun huhuilette! Meilläkin menee vihdoin ihan mukavasti - pahimmat itkut on itketty ja poika alkaa jo olla kontaktia ottava ja hymyileväinen :-) Ihanaa, kun ei enää tarvitse koko päivää hyssytellä itkevää vauvaa!



Bojo taisi kysellä päivärytmistä. Meillä alkaa pikkuhiljaa muodostua - 22:n aikaan illalla nukkumaan, 8:n aikaan aamulla ylös. Välissä 2-3 syöttöä. Päivällä yritän saada nukkumaan kahdet päikkärit, mutta aina ei onnistu. Kuitenkin selkeästi kaipaa nukkumaan jo oltuaan aamulla pari tuntia valveilla. Meillä poika nukkuu jo pinnasängyssä omassa huoneessaan. Ensin hirvitti, mutta ihan hyvin olen kuitenkin herännyt huuteluihin.



Kipeänä ei ole ollut vielä lainkaan (kopkop!), mutta jonkinlaista allergiaepäilyä on ja menemme testeihin ensi viikolla. Toistaiseksi mennään pelkällä rintamaidolla juuri noiden allergia-asioiden takia.



Enpä ole juurikaan päässyt " ulos" , hyvä jos jumpassa pari kertaa päässyt käymään. Jos mietitte muuten kilojen tiputtamista, niin kokeilkaapa maidotonta ja munatonta imetysdieettiä - karsii aika monta herkkua ruokalistalta!



Pikkukakkonen saa meillekin tulla, se päätettiin heti (eikä tarvinnut miestä suostutella). Välillä olen kyllä ajatellut, että onkohan se ihan viisasta, kun yhdenkin kanssa on välillä niin rankkaa. Toisaalta koko ajanhan tuo poika kasvaa ja kehittyy - tässä samalla oppii äitikin, ainakin kärsivällisyyttä ja itsehillintää ;-) Kuukautisia ei ole vielä näkynyt eli asia ei ole vielä ajankohtainen. Huolitaankohan meitä sitten vielä tuonne kuumeilupuolen haahupinoihin...?



Se on totta, että ihmeellisen voimakkaita tunteita voi olla omaa lasta kohtaan. Minulla se on tullut ajan myötä, eikä siis 100-prosenttisesti heti laitokselta. Poika on ihana ja ihmeellinen ja maailman rakkain!



Väsyttää ja siksi tämä oli tällaista tajunnanvirtaa...



Helis + poitsu 3,5 kk

multa on mennyt Bojo toi sun aloitus ihan ohi silmien, vaikka täytyy myöntää että aika ahkeraan täällä ainakin lukemassa käyn.



Kuukausipino sopisi mainiosti, niin ei sitten ainakaan pääsisi pino ohi vilahtamaan, kun kuun alussa osaisi sitä etsiä. Sovitaanko, että se aloittaa, joka ehtii?



Kiva kuulla teistä kaikista



Bojo kyseli rytmistä. Kyllä meillä mun mielestä meni aika kauan ennenkuin mistään rytmistä voi puhua. No pidemmän aikaa jo nukkumaanmenoaika on ollut kello 20, mutta kaikki muut ajat ovakin sitten vaihdelleet kovasti. Oisko tuossa 4 kuukauden iässä suunnilleen jotain vähän säännöllisempää rytmiä muodostunut. Meidän poitsu on ollut aina kova syömään, eli esim. mistään ruokarytmeistä ei voi puhua, tuntuu että vielä vähän aikaa sitten oli tissi suussa koko ajan, nyt vähän ruokavälit pidentyneet. Samoin päiväunien nukkumiset on mennyt milloin mitenkin, vaihtelee ihan tosi paljon kuinka pitkiä ja kuinka usein nukkuu. Mutta samahan se no tässä vaiheessa kun on vain yksi lapsi, vaikkei niin säännöllistä rytmiä olekaan, eletään vähän miten sattuu. ON meillä tosin pari harrastusta, joihin pitää mennä tiettyyn aikaan, mutta muuten ei kovin olla kellosta riippuvaisia.



Napoltti jutteli töihin menosta, itse olen ajatellut olla kotona kunnes poika täyttää kolme, katsotaan nyt sitten olenko tosiaan ihan niin kauan, mutta luultavasti.



no, nyt menen kohta poitsun kanssa yöpuulle eli heipat teille kaikille ja viimeistään maaliskuun alussa " tavataan"

Pitkästä aikaa ihan innostuin kirjoittelemaan kuulumisia.

Meillä on siis 2 kk ikäinen tyttö, esikoinen ja kauan kaivattu. Pikkuhiljaa alkaa rytmi löytyä. *huokaa helpotuksesta* Tällä hetkellä hän on jo yöunilla, nukkuu klo 19- aamu 8. Syömään toki nousee 3-4 kertaa yössä. Mut tyytyväinen oon tähän, sillä aikaisemmin meillä käveltiin ja kanneltiin kitisevää tyttöä yöt läpi. Masuvaivat on siis hävinneet ja olen enenmmän kuin tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Meitä ei oo pahemmin nämä pakkaset haitanneet, sillä tyttö on tosi huono nukkumaan ulkona ja yleensäkin vaunuissa. Häntä kai jotenkin ahistaa hatut ja monet vaatekerrat. Aina vaunuissa ollessa yrittää venytellä, mutta tuloksetta ja siitäkös se huuto alkaa... vaunureissut on aina tosi lyhyitä ja körötellään vain tässä kodin lähimaastossa.



Mekin oltiin aateltu silloin raskausaikana, että toinen sais tulla heti perään, jos on tullakseen. Sillä voihan se olla että taas tulis keskenmeno/-ja.... Mut nyt en oo niin varma.... Jotenkin en oo tuntenut mahtavaksi ja onnentäyteiseksi tätä kotona lapsen kanssa oloa. Tunnen omista tunteistani huonoa omaatuntoa ja yritän aina välillä " väkisin" nauttia tästä rumbasta. Tyttö on toki ihana ja suojelu- ja hoivavietti on suuri, mutta mitään " maailmaa suurempaa" rakkautta en häntä kohtaan mielestäni tunne. Pelkäänkin että oonko epänormaali...? No, jos tunteet vahvistuu, kun tyttö kasvaa....



Mut nyt alan täyttämään tytön " kulta-aika lapsuuden" kirjaa. Halusin hänelle samanlaisen, joka oli mullakin silloin 70-luvulla.



Talvisin terveisin

Maaria

Älä huoli, vielä ne rakkaudentunteetkin tulevat. Minullakin ne ovat alkaneet vasta sen myötä kun vauva on alkanut hymyillä ja ottaa kontaktia. Ensimmäiset pari kuukautta tuntui että minä vain ylläpidän pientä nyyttiä - joka olisi ihan yhtä hyvin voinut olla vaikka koiranpentu. Vasta katsekontakti ja hymyilyt tekivät nyytistä ihmisen (siis mielestäni). Ja nyt alkaa jo näkyä pojassa isän ja äidin piirteitä - eli alkaa tuntua omalta jälkikasvulta! Ja välillä on toki niitä kamalia hetkiä, kun haluaisi väsyneenä palauttaa pienen vaatijan... että saisi äitikin olla vähän aikaa rauhassa...



Rauhallista viikonloppua kaikille!



Helis

Nostelen tätä ylöspäin jos vielä osuisi muidenkin " tuttujen" silmiin. Tosi ihana oli lukea teidän kaikkien kuulumisia pitkästä aikaa!



Maaria: Anna ajan mennä. Mäkään en ole mikään " vauvaihminen" . Esikoisen kanssa jotenkin en osannut juuri yhtään nauttia ekoista kuukausista, mutta ajan myötä pikkumiehestä tuli ihan käsittämättömän rakas. Nyt kakkosen kanssa elämä menee jotenkin rennommin ja tällainen " loputon ajan virta" tuntuisi olevan se normaalein olotila (mitään tekemätön ja aikaan saamaton olotila siis).



Palailen paremmalla ajalla vielä lisää. Nyt tuo esikoinen kutsuu omiin kuvioihinsa, jossain mielikuvitusleikissä on taas äidille ja pikkuveljelle tilaa - täytynee hypätä toiseen maailmaan hetkeksi ; )

Ihanaa molli, kun huhuilit meitä muita ex-haahuja! :) Ja minullekin kävisi hyvin tällainen kuukausipinkka. Muut porukat tuntuvat vieläkin vähän oudoilta, meillä ex-haahuilla kun on kuitenkin edes jotakin yhteistä!



Meillä on päivät aikamoista hulabaloota, mä en oikeesti ehdi tekemään mitään. Tyttö on kovin vatsakipuinen, oliskohan nyt sitten koliikki kyseessä. Aamusta iltaan saa kanniskella huutavaa ja kipuilevaa tyttöä (kantoliinaa kokeiltiin ja tyttö ei oo ainakaan vielä tykännyt yhtään, vaikka sylikissa onkin). Nyt nuo huudot ovat pahentuneet ja muuttuneet oikein kiljumiseksi, kun äänikin on kehittynyt. Kyllä on syönyt miestä ja naista tämä vauva-arki ja minäkin voin sanoa aivan suoraan, etten oo tuntenut oloani mitenkään mahtavaksi ja välillä tuntemukset vauvaa kohtaa ovat olleet ristiriitaisia. " Kiva" huomata, etten ole ainoa, joka ajattelee näin. Itsellä on kauheat morkkikset omista ajatuksista ja fiiliksistä. Odotan vain, että tyttö kasvaa ja vaivat helpottavat ja että kontaktia olisi enemmän. Toki nyt jo naureskelee ja hymyilee, mutta liian usein päivät ovat itkua täynnä ja siis melkein aamusta myöhään iltaan. :( Kaikkea on kokeiltu, nyt on käytössä Disflatyl-tipat, en osaa vielä sanoa, auttavatko. Pari helppoa päivää on tällä viikolla sentään ollut.



Muuten tyttö on kasvanut hienosti, oikein pullea typykkä. Täysimetyksellä mekin mennään, toistaiseksi ei oo ollut muuta ongelmaa imetyksessä kuin suihkutissi-ilmiö, josta tyttö saa mielettömät hepulit varsinkin, jos on hiukan väsynyt. Mun ei tartte kuin ajatella imetystä, niin tissit vuotavat, ärsyttävää sekin. :/ Toisaalta täytyisi olla tyytyväinen, että maitoa tulee, mutta ei sen tarvitsisi noin paineella herua.



Me ollaan puhuttu jo ennen tytön syntymää, että ainakin yksi kaveri saa tytölle tulla. Itse olen aika ryytynyt tällä hetkellä, joten ei varmaan heti aleta toista puuhastella. Ehkäpä voisi katsoa tilannetta sitten, kun tyttö on n. vuoden ikäinen. Toisaalta haluaisin saada oman alan töitä, joita en ole vielä päivääkään tehnyt, toisaalta haluaisin olla kotona tytön kanssa. Ongelmallista.



Mitähän vielä piti kommentoida.. En nyt muista, hirveän hajamielinen on tämä äiti. :) No, lopettelen nyt ennen kuin tyttö alkaa vaatia jotakin! Jakselkaahan!



-Pilkku & Sara-Ellen kohta 2,5 kk-

Tyttö simahtaa yöunille siinä klo 24:n maissa (nukkumaan laittaminen kestää kyllä parisen tuntia ainakin :P) ja nukkuu yleensä 04-05.30 asti. Syömisen jälkeen nukkuu muutaman tunnin ja herää taas n. 08-09 syömään, jonka jälkeen yleensä otamme vielä pienet tirsat (pari tuntia). Päivisin nukkuu joinakin päivinä, yleensä ei meinaa nukkua. Johtuukohan sitten kovista vatsakivuista. Tämmöistä meillä...

Meillä oli just tommoista tuohon aikaan - se oli hirveää, kun vauva huusi/itki/märisi koko päivän. Sen ikäistä kun ei voi vielä viihdyttääkään. En tiedä auttoiko aika vai mikä, meillä myös kokeiltiin kaiken maailman tippoja, mutta ei niistä tuntunut olevan apua... Yksi mikä auttoi (ehkä) oli että vauvan ei enää annettu viettää " nirvana-aikaa" tissillä eli selkeämmin joko syötiin, nukuttiin tai oltiin valveilla. Luulen että osa kitinästä oli just väsymyksestä johtuvaa, kun iso osa päivästä meni puolinukuksissa. Nyt on suorastaan ihanaa, kun lähes joka itkulle on selkeä syy...



Tuo teidän päivärytmikin on ihan kuin meiltä vielä kuukausi sitten, mutta itsestään se muuttui järkevämmäksi. Olin jo henkisesti varautunut siihen, että vasta kiinteiden myötä saan siihen jotain tolkkua.



Toivottavasti tunnelin päässä on siis jo valoa :-)



Helis

Vähän tulee nykyään näillä sivuilla käytyä, mutta mukava oli huomata että porukkaa oli taas huhuiltu pinoon!

Vauva-arki on sujunut mukavasti. Pojalla on ikää nyt reilu 4kk, ja kiinteitä on syöty jo kuukauden ajan. Maito ei yksinkertaisesti riittänyt isolle jössikälle (4kk neuvolassa 70,8cm ja 7680g), aloitettiin sitten velli ja perunat. Imetys valitettavasti vähenee koko ajan, nippa nappa aamulla suostuu tissille mutta muuten on turha yrittääkään, sille vain huudetaan eikä aleta imemään. Noh, pääasia että saatiin edes se 3kk mennä täysimetyksellä.

Terveenä on onneksi ollut ja mistään ei ole mahavaivoja tullut.

[b]Bojo:[/b] Täällä poika oli myös kakkapanttari pelkällä rinnalla ollessaan, parhaimmillaan 10 päivää oli väliä! Kiinteiden aloituksen jälkeen täysi muutos, vatsa toimii jopa 4 kertaa päivässä ;)

Vuorokausi rytmi muodostui meillä nopeasti, heti alusta asti poika nukkui yöt, ekat 2kk heräsi kerran yössä syömään, sen jälkeen on täydet yöt nukkunut. 3kk iässä meinasi yöt mennä katkonaisiksi mutta asian ratkaisi kiinteiden aloitus ja siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan. Päiväuni rytmi vaihtelee edelleen, välillä päivä menee kaksilla, välillä kolmilla unilla.

Kuumeilua ei täällä ole tullut. Ei mitään tietoa että tuleeko koskaan useampaa lasta, miehen kroonisen sairauden periytyminen mietityttää. Ja jotenkin tuntuu kun rakastan tuota pientä miestä niiiin paljon, että riittäisikö rakkaus toisellekin lapselle?! Joo, tiedän kyllä että riittää mutta silti mietityttää. Typeriä ajatuksia, mutta poika on ollut niin " helppo" vauva, entä jos mahdollinen toinen lapsi ei ole? En tiedä, onneksi tässä on vielä paljon aikaa miettiä.

Töihin ei ole mitään kiirettä, ajatuksena on olla kotona ainakin siihen että poika täyttää 2v.

Jaksamisia kaikille vaativien vauvojen kanssa!

-Kiana ja pikku-ukko 4kk

Jos saatais lisää kuulumisia. Sonnetten viimeisimmät olisi kiva kuulla...



Me ollaan nyt annettu muutamana iltana vähän korviketta lisäksi ja nyt poika nukkuu sinne aamu 5-6 tietämille. IHANAA!!! Ainoo miinus on se, että jostain syystä tää kaveri ähisee, puhisee, korisee, röhkii, örisee ja päästelee mitä kummallisimpia ääniä kun nukkuu omassa sängyssään (poika siis nukkuu ja minä en). No jos otan kaverin viereen, niin tämä iilimatohan liimautuu täysin muhun kiinni ja on niin hiiren hiljaa kun kukaan ikinä vaan voi. Kaikki siis nukkuu, mutta mun asennot on hieman epäergonomisia ja normaali kääntyilyt jää multa kääntyilemättä eli aamuisin herään johonkin ihme kolotukseen (joten taas tänään lähdetään niksauttamaan selkää auki).



No tätä tää nyt on. Voi kunhan saisin nyt ensin tuon yöunen riittävän pitkäksi niin sitten aletaan harjoittelemaan sitä omaa sänkyä joko meidän makkarissa tai seinän takana vierashuoneessa. Isoveljen kanssa samaan huoneeseen en taida uskaltaa siirtää vielä aikoihin.



Mukavaa viikkoa itse kullekin!

Tämä pino oli ilo silmille, mäkin kannatan sitä kk-pinoa kun tuskin ihan viikkopinoa ehtii... Mulla ainakin jäänyt tämä lueskelu ja varsinkin kirjoittelu ihan minimiin täällä pojan syntymän jälkeen. Taidankin olla se viimeisin jakautunut ex-haahu..?



Ihanaa lueskella teidän muiden juttuja, teidän vauvat ovat jo niin " isoja" , heh! Vaikka jotenkin tuntuu että ihan hetki sitten jännäiltiin esim Sonnetten lähtöä =)



Meillä poika täyttää 1kk huomenna ystävänpäivän kunniaksi. Ihan mukavasti on mennyt, pientä mahavaivaa joten Cuplaton-tipat on käytössä (joista apua saatiinkin). Näyttää pieni reagoivan jos olen syönyt jotain paljon maitoa sisältänyttä, esim perunamuusia. Eli olen jättänyt sitten lähes kaikki maitotuotteet pois. Ehkä jos olisin supertarkka ja jättäisin ihan kaikki maitojauhettakin sisältävät tuotteen pois niin masu olisi täysin normi? Mutta kun mun mielestä tällainen pieni kitinä ei oo mitenkään erikoista eikä käy ees hermoille niin kai se on hyvä suolta pikku hiljaa totuttaa maitotuotteisiin? Allergiaa tuskin on vaan ihan sitä suolen kehittymättömyyttä...



Yöt menee meillä vaihtelevasti, syöttöjä 1-3 riippuen milloin on nukahtanut. Jos menee jo kl 21 nukkumaan niin vähintään 2 kertaa tankkaa yön aikana, yleensä kolme. Toisinaan vetää maratontankkausta koko illan aina kl 23 jälkeen asti ja silloin _yleensä_ selvitään vain yhellä syötöllä yöllä. Ne yöt on oikeastaan enemmän mun mieleen sattuneesta syystä... =) Ylös meillä noustaan kl 9-10, ei aikaisemmin. Huutosessioita on sattunut kahteen yöhön, molemmat masuvaivoista. Mutta vähällä ollaan mielestäni selvitty (ainakin toistaiseksi) eikä ole tuntunut mikään raskaalle. Joskus ei päivisin halua nukahtaa kuin kantoliinaan mutta sekin passaa mulle loistavasti. Onpahan kädet vapaina mulla ja isänsäkin kantaa mielellään liinassa...



Näin siis meillä, täysimetyksellä siis mennään vielä tarkentaakseni ja tähän asti on painoa tullut n.300g/viikko. Torstaina ns.1kk-neuvola, ehkä kerkiän ilmoittelemaan uusia mittoja sitten...



Emmis ja ukkeli huomenna 1kk

... ja hyvää viikonloppua samalla!

Eipä tule vauva-lehden sivuja enää avattua juurikaan. Pari kertaa olen käynyt täällä kuikuilemassa teitä, muiden juttuja en edes jaksa lukea. ;-) Paitsi nuita ex-haahujen tuolta odotuspuolelta siis.



Aika juoksee hurjaa vauhtia. Ristiäiset oli viime kuun lopulla ja meidän nupusta tuli Anton Nikolai. Tosi ihana poitsu tuo on - oon vaan jaksanu ihmetellä sitä äidinrakkauden määrää, kun etukäteen tuntui hassulta ajatella, että ois joku yhtä rakas pikku-ukko kuin tuo esikoinen on. Mutta on se näemmä mahdollista. Kohta paukkuu 6 kiloa meillä rikki - 7 viikkoisena Anton oli 5800 kg. Rauhallinen vauva on kuten isoveljensäkin aikanaan oli -iltaisin vain vähän huudellaan. Joka ilta täytyy ilmeisesti karjua vähän, muuten ei nukkumaan voi käydä. ;-) Yleensä Anton simahtaa yhdeltätoista ja sitten alkaa vasta mun oma aika - tuleekin kukuttua ylhäällä ainakin kahteentoista asti. Pojat yleensä molemmat heräävät kahdeksan aikoihin.



Meillä olivat molemmat pojat nuhassa tässä pari viikkoa. Antonin ehdin käyttää lääkärilläkin, mutta ei ollut sitten mitään pahempaa onneksi. Mutta olihan tuo aika reppana, kun lima korisi kurkussa ja nenä oli tukossa. :-(



Isoveli on ottanut veikan vastaan ihanasti - joskus haluaa liiankin kanssa paijailla pikkuveljeään. Tietty on sellaista huomion hakemista enemmän nyt kun on toinen jakamassa huomiota, mutta hyvin noilla veljeksillä tällä hetkellä keskenään menee.



Ensi viikolla aiotaan aloittaa taas kunnolla tuo avoimessa päiväkodissa käynti. Juuri kun ajattelin uskaltautua Antonin kanssa enempi liikkumaan (rs-virusta lähinnä olen pelännyt) niin sitten tuli tämä nuha molempiin ja taas ollaan jouduttu olemaan lähinnä kotosalla. Ihania päikkäreitä A kyllä ulkona vetelee. Nyt nukkuu jo kohta neljättä tuntia, vaikka nostettiin jo makuupussissa sisälle koisimaan kun pakkanen kiristyi kovemmaksi.



Tai siis nyt juuri heräsi - eli täytyy mennä. :-) Mukava oli kyllä lueskella kuulumisianne ja kannatan minäkin kuukausipinkkaan kuun alussa.



Sonnette & Anton 2kk

Tulin kurkkailemaan tänne puolelle, jospa sitä vaikka itsekkin tänne kohta pääsisi siirtymään..

Itse asiassa Bojolle olisi kysymyksiä; Muistelenko oikein, että kävit silloin ennen synnytystä vyöhyketerapeutilla käynnistelemässä synnytystä? Mulla nimittäin taitaa olla käynnistys edessä ja parempi varmaan ois, että käynnistyis itsestään, joten ajattelin tuota vyöhyketerapia vaihtoehtoa.

Kuinka nopeasti sulla lähti synnytyskäyntiin tuon käynnin jälkeen ja kuinka monta kertaa ennätit käydä siellä? Voitko suositella tuota käynnistystapaa? Mitä luulet vaikuttiko tuo itse synnytykseen?

Kiitos jos kiireiltäsi ennätät vastailla.

Käynnistys mulla ois ehkä 27 tai 28 päivä, maksa-arvot on koholla, joten sen takia ois tarkoitus käynnistellä pari viikkoa ennen la:ta

Kaikille jo vauvansa saaneille ex-haahuilla Iloista viikonloppua ja toivottavasti pian tavataan tällä puolella

T:Nette 36+3