Minkä verran 2,7 vuotiaanne puhuvat /ovat puhuneet?

puhuu kyllä pitkiä lauseita, mutta ulkopuolisten on usein vaikea ymmärtää. Kaikkia kirjaimia ei osaa sanoa ja usein sanan alusta jää ensimmäinen kirjain pois. Puhetta kyllä tulee paljon ja mielestäni puhe on selvenyt viimeisten viikkojen aikana. 2-vuotiaana puhui 2 sanaisia lauseita eikä neuvolassa sanottu mitään erityistä. Meillä kaksikielinen perhe, joka voi vähän vaikuttaa puheenkehitykseen.

Itse olen kuullut, että 3-vuotiaan pitäisi puhua jo pitkiä ymmärrettäviä lauseita.



Kareen

puhui tuon ikäisenä kyllä jo pitkiä lauseita ja puhe oli muutenkin selvää ja ymmärrettävää. Poika ei osannut r-kirjainta (ei osaa vieläkään - ikää tasan 3), mutta kaikki muut kirjaimet ja ääneet poika lausui oikein. Ns. omat sanatkin olivat jo tuossa vaiheessa lähes kokonaan kadonneet. Pojan puhe ei ole mielestäni muutaman viimeisen kuukauden aikana juurikaan kehittynyt, mutta keskustelukyky on kehittynyt huimasti. Vielä 2,5-vuotiaana hänen kanssaan ei juurikaan voinut käydä " järkeviä" keskusteluja, mutta nyt jutellaan jo kaikenlaista.

tuskaisena mietin miten selittää " säärintama" tai " otsalauta" rapiat kaksivuotiaalle. Osasi kaksi yksinkertaista sanaa peräkkäin jo puolentoistavuoden ikäisenä, kuten en ota tai anna leipää. Ikuisesti muistan kun rakas perheen koira lopetettiin v 2003 ja minua suretti, tyttö taputti toppahanskalla päähäni ja sanoi äitiä ikkettää. Ikää oli tasan vuosi ja 6kk.



Lasten kehitys on kovin yksilöllistä, varsinkin puheen. Lapsi ymmärtää enemmän kuin osaa tuottaa puhetta ja testitilanteessa tuskin antaa parasta kuvaa ja itse äitinä tiedät paremmin.



Tuttavan poika on reipas kolmevuotias ja puhe tulee sitentäten eikä ole mitään kiirettä terapiaan. Toisen perheen kaksivuotias ei sano vielä mitään. Lääkärit ja terveydenhoitajat saattavat kertoa vähän hätäillen tulevia ennusteita joten rauhassa vielä vaan!

Meillä neiti oppi puhumaan 1v6kk iässä ja siis puhui ihan kunnolla ja muutkin sai jo silloin selvää,mutta taas saman ikäiset silloin eivät sanoneet juuri mitään.Mut neiti 2v2kk ja puhuu minkä kerkiää ja keiken ymmärtää ja ei varmaan ole mitään mitä sanoja ei osaa sanoa,tosin siis r-kirjainta ei osaa sanoa.Mutta nyt saman ikäiset eivät monikaan edes puhu ja jos puhuu niin ei juurikaan saa mitään selvää.Kaverilla oli taas aikaa sitten melkein 3v joka ei juurikaan sanonut muuta kuin isä ja äiti ja sille sanottiin kun oli huolissaan että ei kannata vielähuolestua että jos 3.5v mennessä ei puhu niin sitten aletaan ottamaan selvää ja ikäläheni mutta ei poika vain puhunut mutta aika tasan 3v tavallaan yhdessä yössä päätti että selvä aloitetaan sitten puhuminen.Vaikea siis sanoa että olisko joku ongelma vai onko sitten niin että puhumaan oppiminen tapahtuu myöhemmin.



Meillä neiti siis oppi aikaisin puhumaan olen kuulema itse puhunut jo yksi vuotiaana kolmen sanan lauseita ja sekin vaikuttaa että miten paljon lapselle puhutaan ja esim; luetaan,meillä olen koko ajan ollut kotona tytön kanssa ja olen selittänyt ihan hänen syntymästään asti kaikkea ja uskon että silläkin oli vaikutusta kun äiti ei ollut koskaan hiljaa.



Älä siis huolehdi kyllä se ennen pitkää puhuu ja sitten jopa toivoo että olisi välillä hiljaa =)

Puheenkehityksen viivästyminen tarkoittaa käsittääkseni sitä, että puheenkehittymisessä ei ole vikaa (sellaista, joka olisi lapsen pysyvä ominaisuus). Puhe kehittyy samalla tavalla kuin lapsilla yleensä, mutta keskimääräistä hitaammin. Lopputuloksena pitäisi siis olla ihan tavallinen puhe.



Puheenkehityksen ongelmat ratkeavat sitä paremmin, mitä aiemmin ne huomataan. Siksi voisit lainata vaikka kirjan " Joko se puhuu?" ja yrittää siitä hahmottaa, mistä on kyse, viivästymästä vai muusta. Sen pohjalta osaat sitten tulkita paremmin lääkäreiden ja hoitajien (joskus epäasiantunteviakin) kommentteja.

Oli oikein hyvä lukea viestejänne. Sain häivytettyä pelkoani siitä, että lapsella olisi jokin ongelma, mihin tarvitsee apua enkä osaa vain antaa sitä :-)! Ei sillä, etteikö ole mahdollista, että sellainen olisi, mutta en nyt ala sitä vielä epäilemään tämän enempää.



Kiitos myös kirjavinkistä ja " puheenviivästymisen" määritelmästä! Luen mielelläni sen kirjan! Olenkin löytänyt yllättävän vähän tietoa lievään puheenviivästymiseen liittyen. Joitakin hyviä vinkkejä, kuten pitkien satujen lukeminen, tietokonepelit (en olisi ikinä uskonut, että sellaista suositellaan näin pienille pienessäkään määrässä), sanojen toistaminen ja samalla silmiin katsominen.



Olen muutoin puhunut paljon lapselle aina ja kertonut, mitä teen ja ottanut häntä mukaan kykyjensä mukaisesti askareihini, yrittänyt ottaa hänet huomioon paljon. Joten vuorovaikutuksen puutteesta ei meilläkään voi olla kyse. Tosin samanikäisiä kavereita on vain puistoissa, jos se vaikuttaa. Mutta sille taas ei voi mitään.

ja puhuu paljon kahdella kielellä. Kuitenkin minusta on turha verrata liikaa, puheen kehitys on niin yksilöllistä ja suuri osa varmaan koulu-iässä sitten puhuu yhtä paljon.



Ihmettelen vähän tuota teidän neuvolan " tuomiota" . Täällä kysytään kaksivuotistarkastuksessa puhuuko lapsi kahden sanan lauseita, tyyliin " papan auto" ja vaikka ei puhuisi niin lääkäri on sanonut että ei hätää, kyllä se sieltä, mutta että keskimäärin 2-vuotias puhuisi tuollaisia kahden sanan " lauseita" . Keskimäärin tarkoittaa luonnollisesti sitten sitä että on iso osa lapsia jotka eivät vielä puhu noin paljon.

... pian 2v-neuvola ja ei tosiaan puhuta kahden sanan lauseita.



poika osaa sanoa yksittäisiä sanoja, mutta ei niitäkään kovin montaa (omalla kielellään traktori, kissa,...) mutta ei esim. äiti tai isä.



ensimmäisen sanansa sanoi ehkä 1v 4 kk ikäisenä.



en nyt hirveän huolissani ole mut ehkä vähän herkällä mielellä asian suhteen. samalla on hassua kun ikätoveri saatta sanoa nelisanaisen lauseen tai nuoremmatkin puhuu enemmän ja tosi selkeästi.



taidan käydä katsomassa onko meidän kirjastossa tuota kirjaa vapaana.

Niistäkin 10 %:sta, jotka eivät tätä tee, suurin osa oppii puhumaan ajallaan. Heidän kohdallaan kyse siis vain puheen kehityksen viivästymisestä.



Nyrkkisääntönä neuvolassa pidetään sitä, että 2-vuotiaalla pitäisi olla sanoja ja 3-vuotiaalla lauseita. Useimmilla paikkakunnilla 2,5-vuotiaalla ei ole nykyisin edes mahdollisuutta päästä puheterapeutin arvioon, vaikka tarvetta olisikin. Luottaisin tuossa asiassa täysin puheterapeutin sanaan, kun kerran sellaisen olette saaneet.

alkoi jo ennen kuin täytti 2 v. liikkuminen ja käveleminen sit taas oli myöhäinen. niin ja on synt. 9.7.03 joten täyttää kohta 2v 7kk.



m_s ja tytöt

mutta usein käy niin, että jos toinen vanhemmista on oppinut myöhään puhumaan, lapsi saattaa oppia puhumaan " myöhään" . Muistaakseni siinä

Joko se puhuu? -kirjassa määriteltiin suunnilleen niin, että 2-vuotiaana on normaalia 0-600 sanaa, 2,5-vuotiaana parin sanan lauseet ja 3-vuotiaana ns. normaali puhe, josta muutkin jo saavat selvää. Jos näihin raameihin ei mahdu, olisi hyvä käydä asiantuntijan puheilla.



Kun me olimme 2-vuotisneuvolassa, pojalla oli 5 sanaa, joita ei todellakaan suostunut esittelemään tuntemattomille. Kuvista ei edes kysytty mitään, siis osoittelua, mutta siitä olisi selvinnyt. Kun kävimme 2v3kk:n ikäisenä painokontrollissa, lapsi osasi jo huomattavasti enemmän sanoja (ehkä satakunta) ja juttelikin niitä mielellään, kun kysyin neuvolan tädiltä, tulemmeko taas kolmen kuukauden päästä, jos ei ala tulla kahden sanan lauseita, hän sanoi, ettei tarvitse tulla, koska puhe on niin hyvällä mallilla ja että varmasti lauseita alkaa tulla ennen kolmea vuotta. Vajaan kuukauden päästä lapsi sanoikin jo lauseita ja nyt, kun ikää on 2v4kk, useimmiten hän sanoo kahden-neljän sanan lauseita. Osa ymmärrettäviä, mutta innostuessaan ventovieraille palaa yleensä siihen vauvankieleensä, joka oli pelkkää öööööö-öööö ja sormen osoittelua.

On juuri nyt tuon ikäinen, ja yhtä " monitavuinen" on kuin äitinsä samassa iässä. Lauseissa on pituutta 3-5 merkitsevän sanan verran ja ne sisältävät usein täytesanoja (" ilmeisesti" , " yleensä" , " näköjään" etc.). Käyttää alisteisia lauserakenteita (" Minun mielestäni hernekeitto on hyvää." ) Osaa käyttää aikamääreitä, vaikka huomenna, äsken, eilen etc. tahtovat mennä välillä sekaisin. Osaa raportoida asioista, jotka tapahtuivat eilen, tai jutella asioista, jotka tapahtuvat taas huomenna. (Tai viikon kuluttua, tai toissaviikolla, tai monta kuukautta sitten.) Jonkin verran äänneongelmia, mutta kaikki korvaamiset (k->t, s->t jne.) riippuvat äänneympäristöstä ja osaa kyllä sanoa äänteet oikein jos ärsyttävä äiti ei ymmärrä :) Eli pyydettäessä selventää, joko artikuloimalla paremmin tai käyttämällä toisia sanoja.



Sanaleikkejä ei kauheasti hallitse tai tajua. Tosin kun käskin lakata sorsimasta lautasella olleita porkkanoita, tyttö sanoi niille: " Sors! Sors!" ja nauroi päälle :)



(Huomautettakoon nyt sekin, että kyseessä on 1-vuotiaana Kiinasta tullut tyttö - ei puhunut tullessaan.)

Meillä poika alkoi puhua lyhyitä lauseita 2-vuotiaana, eikä muistaakseni vielä 2,5v osannut esim. kertoa mitä hoidossa oli tapahtunut. Tyttö taas on aloittanut aikaisemmin, ja näyttää oikein tarkoituksella opettelevan ilmaisuja, esim. tänään kysyi: Olitko äiti töissä? Kävitkö MYÖS kaupassa? Ja muitakin " myös" -sanaan liittyviä lauseita harjoitteli. Ikää nyt vajaat 2,5v. Vieraille ei puhu mitään, joten lääkärille on voisi asiaa todistaa jos ei uskoisi minua.