Vauvakuume, mutta ei ehkä oikea aika
Kirjoittelen tänne viestiä, sillä vaikka asiasta olen jonkin verran muille puhunutkin, tuntuu, ettei oikein kukaan ymmärrä. Eikä toki voikaan ymmärtää täysin, elämäntilanteet kun ovat ainutlaatuisia.
Tilanne on tosiaan se, että sekä minä, että aviomieheni (yhdessä + 10v) podemme kovaa vauvakuumetta. Olemme hieman pari- kolmevuotta alle kolmekympin, molemmilla vakituiset työt, koira ja oma kotikin on jne.
Mutta mutta. Nykyinen alani ei tunnu minulle omalta, vaikka työllisyystilanne on hyvä. Aloitan nyt syksyllä uudet opinnot jälleen yliopistossa. Jälleen ala on sellainen, että töitä riittää tulevaisuudessa, mutta opinnot kestävätkin sitten sen kuusi vuotta. Eikä opintopaikkaa ole mahdollista vaihtaa. Ja mieheni hakee vuoden/ parin vuoden sisään unelmiensa työhön toiselle puolelle Suomea.
Asuminen eri paikkakunnilla ei olisi meille pariskuntana mahdoton ajatus, olemme aiemminkin opiskelleet eri puolilla Suomea. Vaikka pitkä aika tuo 4-5 vuotta on, toki. Loma-ajat pystyttäisiin kuitenkin olemaan yhdessä aina, miehellä pidempiäkin vapaita töistä. Muutenkin taloudellinen tilanne olisi kohtuullisesti balanssissa tulevat vuodet aikuisopintuen ja muun turvin. Ja nyt jos tulisin raskaaksi tulisi tietysti äitisypäivärahatkin palkan mukaan jne.
Järkevintä olisi tietysti odottaa vielä, mutta kuusi vuotta? Se on liian kauan, tai sille se tuntuu, kun vauvakuume on niin kova. Mutta entä sitten arki lapsen ja koiran kanssa yksin? Läheisiä on, mutta ovatko tarpeeksi lähellä kuitenkaan, kun ovat tunnin ajomatkan päässä. Vai pitäisikö vain heittäytyä ja antaa elämän viedä? Vai ajatella niin, että on lapsen paras, kun olemme varmasti samalla paikkakunnalla, kun lapsi syntyy? Ja olemmeko sittenkään tasaisessa tilanteessa, kuitenkaan? Ajatukset risteilevät suuntaan jos toiseenkin. Entä jos emme tule nytkään raskaaksi, saati myöhemmin? Ja toisaalta, mikä olisi lapselle parasta?
Niin, tässä tuli pitkä vuodatus asioista. Kaipaisin kipeästi keskustelua aiheesta sellaisten kanssa, joilla on kokemusta vastaavista ja muista tilanteista.
Kiitos.