Enneuni vai vaan uni?

Mieheni menehtyi aivan yllättäen onnettomuudessa jo jokin aika sitten. Olen ollut asiasta hyvin, hyvin masentunut ja mieli pyrkii, totta kai, etsimään todisteita, että hän olisi vielä jossain meidän kanssamme esim. henkenä.  En ole mikään uskonnollinen ihminen ja olen aina itsekseni asiaa pohtiessani tullut siihen tulokseen, että kun täältä kerran lähdemme, se on siinä sitten. Ettei olisi mitään erillistä sielua/henkeä. No, mitään todistetta en valitettavasti ole nytkään saanut, että mieheni täällä jossain olomuodossa olisi, eli ei ole näkynyt mystisiä hahmoja, kummia ääniä tai mitään muita todisteita, vaikka niitä kovin olisin toivonut näkeväni.

No, mutta yksi asia kuoleman jälkeen on kuitenkin jäänyt minua kovin kiusaamaan. Näin nimittäin vajaata viikkoa ennen onnettomuutta unen, jossa jo kauan sitten edesmennyt äitini tuli uneen toistamaan: ”kuoleman päivä”, ”kuoleman päivä”. Unessa äiti oli poikkeuksellisen todellisen tuntuinen ja uni jäi myös mieleeni todella hyvin. Näen kyllä muutenkin paljon unia ja muistankin niitä usein, mutta tämä tuntui erilaiselta. Muistan jopa maininneeni asiasta miehelleni, että olipa kammottava uni, toivottavasti ei nyt tapahdu oikeasti mitään pahaa. Unessa oli vielä se mystinen juttu, että sen ”näyttämönä” oli jotakuinkin samanlainen tilanne kuin missä sitten viimeisen kerran kuulin mieheni äänen. Eli unessa olin nukkumassa paikassa, jossa en tyypillisesti nuku, kuulin jonkun huutavan ovelta moikat ja heti sen jälkeen ”äitini ilmestyi” paikalle. Onnettomuusaamuna olin nukkumassa tässä samaisessa varavuoteessa ja mieheni huusi lähtiessään hereillä olevalle lapselle ”moikka” (kuulin tämän kun olin havahtunut ulko-oven avaamiseen).

Eli voiko tämä olla vain sattumaa? Entä jos ei olekaan, miksi äitini olisi tullut asiasta kertomaan? Olisiko pitänyt osata jotenkin varautua? Vai olenko vain menettämässä mielenterveyteni, kun edes pohdin tällaisia?