Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aina välillä tuska tuntuu liian kovalta kestetäväksi
21.09.2006 |
Ystäväni kuoli 29-vuotiaana syöpään kaksi vuotta sitten. Olin mukana loppuun asti. Onhan tuska ja suru tietty jotenkin helpottanut, mutta välillä aivan yllättäen ikävä ja kaipuu yllättävät ja iskevät täysillä päälle. Nytkin istun töissä ja ikävöin aivan kamalasti.
Tulisit takaisin. Olisit terve. Oltaisiin yhdessä, istuttaisiin puistossa piknikillä ja naurettaisiin. Juotaisiin viiniä, parannettaisiin maailmaa. Minulla on sinua ihan hirveä ikävä!
Kommentit (2)
ystäväni kuoli 32-vuotiaana. Hän (laiha ja tupakoimaton) sai veritulpan, joka meni päähän.
Itkin vuoden joka kerta, kun menin sairaalan läheltä, jossa hän vietti viimeiset kuukautensa. Seuraavakin vuosi meni surressa, mutta sitten alkoi helpottaa. Paitsi nyt, kun tätä kirjoitan, niin minua alkaa taas itkettää. Hän kuoli jo 6 vuotta sitten.
Voi vain kuvitella, mitä on menettää puoliso tai lapsi. Sitä surua on vaikea kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Hän on varmasti henkenä rinnallasi!