Lue keskustelun säännöt.
Onkohan anoppi enää järjissään ollenkaan?
13.09.2006 |
Hiukan huolestuttaa, muistiko menee vai mikä mättää?
Anoppi on erittäin vireä 63 -vuotias. Hänen suvussaan eletään vanhaksi, anopin äiti asuu edelleen yksinään, täyttäen pian 91v ja on ihan täysjärkinen vielä.
Mutta tämä minun anoppini alkaa vaikuttaa aavistuksen dementoituneelta tai sitten hänestä on kehkeytymässä pakonomainen valehtelija.
Viime jouluna huomasin ekaa kertaa epäkohdan hänen muistissaan. Täytin vuosia toukokuussa ja sain anopilta lahjaksi keräämääni Pentikin sarjaan kaksi ovaalinmallista tarjoilulautasta. Jouluna paketista kuoriutui samanlaiset lautaset kuin muutamaa kuukautta asikaisemminkin. Anoppi kysyi onko minulla ennestään niitä, sanoin vaan että on, en maininnut hänen osataneen niitä.
Nyt kahden viikon aikana on tapahtunut kolme omituista tapausta.
Meidän taloon ollaan tänä kesänä uusittu puutarhaa ja anoppi ja appi on olleet hommissa aika paljon meillä. Pari viikkoa sitten kävimme sunnuntaina päivällä noin kello 14-15 aikoihin puhelinkeskustelun, joka meni suunnilleen näin:
Anoppi: mahtaisko sun isäs tulla avuksi tekemään hiekkalaatikkoa appiukon (miehensä nimi) kanssa?
Minä: No sun pitää kysyä siltä, sen tiedän, että sai just oman tärkeän hommansa valmiiksi
Anoppi: No joo, pitää kysyä
Sattumalta omat vanhempani ja appivanhemmat tapasivat vielä samana iltana n. kello 19 jolloin anoppi sanoo mun isälleni, että MINÄ olen sanonut, että papat tekee yhdessä lapsenlapsille hiekkalaatikon...
Toinen tapaus sattui tänä aamuna. Eilen tuli pihelle tilaamamme siirtonurmikko, jota sekä appivanhemmat että minun isäni olivat apuna laittamassa. Hiekkalaatikko oli kaivettu keskelle nurmikkoa ja hiekka tuli vasta tänä aamuna joten nurmikko jätettiin siitä kohdalta kesken asentamatta, että kuorma-auto pääsee kippaamaan paikalle. Oma mieheni on tänään vapaapäivällä ja kun hiekka-auto oli käynyt hän tuli sisälle ja ihmetteli, miten yksi rivi nurmikkoa oli kuitenkin laitettu hiekkalaatikon tällekkin puolen, vaikka tiedettiin auton tallovan sen.
Soitin anopille, kun hiekka oli tullut, että saavat taas tulla hommiin. Anoppi kysyi, että menikö se hiekka hyvin laatikoon. Vastasin, että muuten joo, mutta miks ihmeessä se yksi kaistale nurmikkoa oli laitettu eteen. Anoppi vastaa siihen suurin silmin, että siksi kun MUN MIEHENI KÄSKI!! Mies ei ollut edes kotona silloin!!
Mä en tajua mistä se noita repii, kuuleeko ääniä päässään vai mikä mahtaa olla? Olisko tarpeen jo muutaman kerran jälkeen lähteä tutkimuksiin tai ainakin sanoa anopille epäkohdista? Miten nopeasti tuollainen voi edetä? On siis olemassa kolmaskin vastaava tapaus muutaman päivän sisään (en jaksa kaikkea kirjoittaa) ja sit vielä eräs suht iso raha-asia, jonka oli tyystin unohtanut, tässä aikaväli oli myös tosin useita kuukausia.
Mietin vaan, että anopin on tarkoitus alkaa hoitaa 1 ja 3 -vuotiaita lapsiamme 2-3 päivää viikossa vuoden alusta, onkohan hoitokuntoinen ollenkaan?
Kommentit (7)
mutta voi olla ihan jotain muutakin. Eli voi olla ihan vain hajamielisyyttäkin. Dementikoilla vaan on sellainen tapa, että jotenkin peittävät " ongelmansa" eli juuri selittävät jonkun toisen sanoneen niin tms.
Puhu appiukollesi ja suostutelkaa sitten anoppi terveyskeskukseen tekemään MMSI testi. Se löytyy kyllä myös netistä.
Kysykää aluksi kuitenkin appiukolta, onko anoppi alkanut unohdella/hukata tavaroitaan, unohdella nimiä/tapaamisia tms.
Isälläni vastaavat oireet johtivat Alzheimerin tautidiagnoosiin. Alzheimerin oireisiin on olemassa lääkitys, joka auttaa sitä paremmin mitä varhemmin se aloitetaan. Myöhäisessä vaiheessa lääkitykseen ei edes myönnetä kela-korvaavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin mitään dementiaa ei ole. Tuollainen valehtelu " se käski tehdä näin" on hänen tapansa saada asiat kuten HÄN haluaa. Sooloilee jatkuvasti ja kaikissa asioissa. Esimerkiksi mieheni kanssa olemme samaa mieltä siitä, etteivät lapset lähde ukin kanssa kalalle. Isäni kuitenkin puhuu koko ajan kalalle menosta. Kun huomautan, että ei saa puhua noin lapsille, koska me vanhemmat emme ole lupaa antaneet, hän väittää mieheni luvanneen.
Kerran riitelimme siitä, pitääkö lapsella olla kypärä päässä moottorikelkkaillessa (hohhoijaa, selvä asiahan tää..). Hän jopa väitti, että POLIISI on sanonut, ettei alle 12-vuotiaalla tarvitse olla kypärää! Vielä sittenkin pysyi kannassaan, kun olin luuri kourassa soittamassa poliisille. Ja tämä vain sen takia, että HÄN olisi halunnut moottorikelkkailla lasten kanssa. Turvallisuudesta viis!
siitä, että ette ole aiemmin olleet tekemisissä näin paljon kuin nyt pihanlaittohommissa ja sitten anoppi jostain syystä on kämmäillyt eikä uskalla itse ottaa vastuuta sanomisistaan? Siis ei uskalla suoraan kysyä isältäsi, voisiko hän auttaa hiekkalaatikon teossa tai ei uskalla myöntää, että epähuomiossa oli laittamassa siirtonurmea hiekka-auton reitille?
Ei siis vältsyyn ole dementiaa tms. mutta toki se kandee sulkea pois. En kuitenkaan lähtisi appiukolta asiaa tiedustelemaan, ellen olisi tosi läheisissä väleissä. Voi vielä kertoa anopille ja sittenhän teillä vasta soppa on. Yleensä kaikista läheisimmät huomaa ja myöntää tuollaiset dementiamuutokset vasta ihan viimeiseksi.
Jos tilanne ei mene ohi, miettisin kyllä tosi tarkasti antaisinko lapsia anopin vastuulle. Jos jutut jatkuu tuollaisina, voi olla, että hän ei myönnä, jos kämmää lasten kanssa jotain eikä ota siitä oikeasti vastuuta vaan yrittää syytellä muita. Pahimmassa tapauksessa lapsia itseään. Esim. mun vanha mummu aina vaan väittää, ettei hän riehuta kaksivuotiasta poikaani pöydässä vaan poika riehuttaa häntä, eikä hän voi sille mitään muuta kuin mennä vitseihin mukaan. RASITUS!
raha-asiakin, niin pystytään paremmin arvioimaan tilannetta.
Mulla anoppi on 57 v. Heilläkin pitkäikäinen suku, äitinsä eli yli 90-vuotiaaksi, ja anoppi on todella hyväkuntoinen ja syö hyvin. Verenpainelääkitys taitaa olla, mutta muutoin hyvässä kunnossa, ikänsä töitä tehnyt.
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut hänellä silloin tällöin tärinää, etenkin pää " käy" joskus ihan oudolla tavalla. Pari kertaa olen myös havainnut hänen muistissaan jotain häikkää, mutta en enää muista näitä esimerkkejäkään. Kuitenkin tuntuu että jotain on ehkä tekeillä, mutta vielä kovin alkuvaiheissa.
Miehelle olen sanonut tästä ja miehen siskolle myös, mutta kumpikaan ei oikein ota vakavasti (vaikeaa kai se olisikin omasta äidistä). Me näemme anoppia kuitenkin tosi harvoin, ehkä kerran kahdessa kuussa, kun asutaan niin kaukana. Vaikea on siis tarkkailla.
Mutta siis ap:lle pointti oli että tiedän tunteen kun epäilyttää mutta ei tiedä mitä sille tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kerron lisää, pullan leipominen kesken=)
Tuollaisia asioita minunkin isotätini tekee ja hänellä on alkavaa dementiaa. Hän on tosin jo sen verran vanha, että unohtelu " kuuluu muutenkin asiaan" . " Valehtelu" voi olla sitäkin, että anoppisi hakee jälkikäteen jonkin selitykseen teolleen, jota ei osaa muuten selittää tai jonka syytä ei muista.