Miksei Jumala vastaa?
Olen jo rukoillut päivittäin yli puoli vuotta erään asian puolesta mutta Jumala ei ole vastannut minulle. Enkö osaa rukoilla oikein tai tarpeeksi hartaasti? Tämä on minulle tärkeä asia. Eikö se ole sitä Jumalalle? Välillä tuntuu etten enään jaksa rukoilla koko asian puolesta kun ei näy pienintäkään merkkiä vastauksesta.
Kommentit (4)
Usein annamme rukoillessa jo vastauksen, joka on tultava, jotta kokisimme, että Jumala vastaa. Jumalan vastaus voi kuitenkin olla täysin erilainen. Hiljaisuuskin on Jumalan vastausta. Se voi tarkoittaa, että pysy siinä omalla paikallasi sellaisena kuin elämäntilanteesi juuri nyt on.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä saisi olla tunteita. Voimme käydä läpi koko tunneskaalamme odotellessamme sitä varsinaista Jumalan vastausta. Tulee oltua iloinen, odottava, masenutunut, surullinen, vihainen ja välillä tulee käytyä kauppaakin Jumalan kanssa. Vastaus tulee siinä vaiheessa, kun tunne-elämä on rauhoittunut ja ihminen osaa elää päivän kerrallaan.
Jumala voi vastata pyyntöön ainakin kolmella tavalla:
1) Kyllä, saat sen mitä pyysit.
2) Ei, et saa sitä mitä pyysit.
3) Odota.
Kerron lyhyesti omasta elämästäni, jos se auttaisi sinua. Minulla on ollut n. 15-vuotiaasta voimakas vauvakuume ja halu perustaa perhe. Se on ollut poikkeuksellisen voimakas. Lukion jälkeenkin mietin kovasti, miksi minun pitää lähteä opiskelemaan, kun tiedän, että haluan vain kotiäidiksi. Vuosia kuitenkin kului, menin opiskelemaan ja valmistuin. Oli kulunut jo kymmenen vuotta, kun olin rukoillut aviopuolisoa itselleni. Vauvakuume vain oli koko ajan, mutta miehestä ei ollut tietoakaan. Monet itkut tuli itkettyä tuon takia, käytyä kauppaa Jumalan kanssa ja oltua tosi väsynyt ja epätoivoinen. Yritystäkin oli asian paremmalle tolalle saattamisen kanssa, mutta ei onnistumista. En siis odotellut prinssiäni saapuvaksi kotiovelle.
Sitten yhden lyhyen, haavoja jättäneen seurustelun jälkeen rupesin kyynistymään ja ehkä suojellakseni itseäni suljin vauvahaaveet pois (osin vaikutti varmaan työnikin lasten parissa, sain " tarpeeksi" lapsista työaikana) ja rupesin suunnittelemaan itsenäistä elämää. Ajattelin, että rupean toteuttamaan yksin niitä muita haaveita, joita minulla oli ja joihin minulla oli vaikutusmahdollisuuksia.
Sitten yhtäkkiä löytyi mies. Minä en ihan heti sulanut hänelle, koska pelkäsin taas saavani vain sydänsuruja. Edellisestäkään en ollut vielä toipunut. Pikkuhiljaa omalla varmuudellaan tämä mies kuitenkin sulatteli jäitäni, päästiin naimisiin ja nyt meillä on pieni tyttö. Tämän rukousvastauksen saamiseen kului yli 15 vuotta...
Tässä välissä olen omalta osaltani pistänyt monta kertaa välit poikki Jumalan kanssa, mutta Jumala ei ole jättänyt. Hän vie suunnitelmansa loppuun asti meistä huolimatta ja uskon, että hänen suunnitelmansa on sinunkin kohdalla hyvä.
Odotellessa kannattaa yrittää suunnata katsetta muihin mielenkiinnon kohteisiin, vaikka kokemuksestani tiedän, että se ei ole helppoa. Monta kertaa tulee ajatus: " Jos et sinä Jumala minun kaikkein hartainta rukoustani kuule, niin ei sitten!" Jumalalle saa kuitenkin kiukutellakin. Minusta sekin on rukousta ja senkin Jumala kuulee.
ajallaan. Hän tietää ja näkee kaiken paremmin kuin me ihmiset, eikä välttämättä vastaa aina juuri niin kuin haluaisimme. Mutta silloin voimme luottaa siihen, että hän järjestää asian vielä paremmin kuin minä itse osaan edes rukoilla. Usein me ihmiset tarjoamme Jumalalle jotain tiettyä ratkaisumallia ongelmiimme ja luulemme sen olevan ainoa vaihtoehto. Luottava rukous onkin sellainen, että vain viemme asian Jumalalle ja jätämme sen Hänelle.
Myöskään rukouksemme hartaus tai määrä ei ole sidoksissa siihen, että Jumala kuulee. Hän kuulee aina syntisen rukouksen. Siihen voit luottaa. Kärsivällisiyyttä :).