Äitiriippuvainen 1-vuotias
Mä alan olemaan ihan poikki, en voi tehdä edes kotitöitä, koska muuten jos lasken 1-vuotiaan hetkeksikin sylistä pois, alkaa järkyttävä huuto ja kerrostalossa en haluaisi jatkuvasti toista huudattaa. Esikoinen meni tämän ikäisenä päivähoitoon kun aloitin työt, nyt rahatilanne parempi ja ajattelin pitää pienempää kotona ainakin 2-vuotiaaksi, mutta nyt alkaa mieli muuttumaan, mä en enää jaksa tätä kiljumista.. onko muiden 1-vuotiaat samanlaisia?
Kommentit (9)
On täälläkin! Ihan ok, jos istun paikallani, mutta auta armias, jos nousen ja yritän tehdä jotain...
Se menee ohi aikanaan. Anna lapselle tekemistä sillä aikaa, kun teet itse jotain. Esim. jos laitat ruokaa, anna lapsen tutkia muovikulhoja tai kattiloita tms. Jos saisit vähän huijattua, että lapsi on olevinaan puuhassa mukana.
Esikoisella oli paljon pahempi kuin tällä kakkosella. Esikoisella tuli ihan selkeitä eroahdistuskausia että oli todella kiinni minussa ja välillä oli taas vähän helpompaa. Kausia oli vähän alle vuotiaana, siinä vuoden täytettyään sekä noin 1,5-vuotiaana. Mutta kunnolla helpotti sitten lähemmäs parivuotiaana ja sen jälkeen on ollut varsin reipas (nyt 2v3kk). Tällä toisella eroahdistus ei ole ollut niin paha, nyt (1v1kk) ollut ihan selkeästi sellainen kausi ekaa kertaa meneillään mutta ihan selvästi reippaampi silti, on ihan vauvasta saakka rohkeammin lähtenyt tutkimaan vaikka eri huoneisiinkin. Ainoastaan jos menen vessaan niin tulee huuto :) Molemmilla ollut myös lyhyitä (pari yötä-viikko) että nukkumaanmeno on ollut hankalaa mutta nopeesti mennyt ohi, tällä toisella tosiaan 1-2 yössä.
MLL:n sivuilla sanotaan eroahdistuksesta näin: "•Ikäkauden alkuvaiheessa lapsella on usein rajaton itseluottamus ja halu valloittaa maailma. Muutaman kuukauden kuluttua lapsi voi muuttua araksi, vanhempiin takertuvaksi ja alkaa vierastaa perheen ulkopuolisia. Itsevarmuus lisääntyy lähempänä 2-vuotispäivää."
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/1_2-vuotias/
1v on vauva, tuon ikäisen kuuluukin olla äitiriippuvainen!? Vielä ala-asteikäiset ovat riippuvaisia vanhemmistana, puhumattakaan jostain 1-vuotiaasta. Eihän sellainen saa itse syötyä tai tehtyä mitään.
Ei onneksi.Ei lasta tarvitse koko ajan pitää sylissä tai kanniskella ympäriinsä.Mä istutin omaani välillä sitterissä, kun tarvitsin kädet vapaaksi.
Ja itse olen suhtautunut niin että olen tehnyt ne asiat mitä pitää vaikka lapsi ei siitä tykkää mutta en myöskään kiusallani huudata lasta vaan teen juuri sen mitä pitää. Lapsen pitää saada kuitenkin tarpeeksi turvaa ja läheisyyttä päivän aikana jotta tietää olevansa rakastettu. Mutta se ei tarkoita kuitenkaan sylissä roikuttamista 24/7. Ja kuten 4. sanoi niin toimii kun antaa lapselle mielenkiintoista tekemistä siksi aikaa. 1-vuotias esim alkaa jo harjoittelemaan itse syömistä enemmän niin siinä voi samalla puuhailla keittiössä näköetäisyydellä, tietyt hommat päikkäriaikaan jne.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:03"]Ei onneksi.Ei lasta tarvitse koko ajan pitää sylissä tai kanniskella ympäriinsä.Mä istutin omaani välillä sitterissä, kun tarvitsin kädet vapaaksi.
[/quote]
1v sitterissä??
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 11:03"]Ei onneksi.Ei lasta tarvitse koko ajan pitää sylissä tai kanniskella ympäriinsä.Mä istutin omaani välillä sitterissä, kun tarvitsin kädet vapaaksi.
[/quote]
Tästä tuli mieleen että meillä on sellainen muovinen vauvakeinu (10€ ostettu muistaakseni clas ohlsonista) joka ollaan kiinnitetty tänne sisään ja siihen saatan laittaa joskus esim imuroimisen tai tiskaamisen ajaksi kiikkumaan. On siis keittiön ja olkkarin välissä kiinni niin näkee koko ajan ja voi käydä vähän antamassa vauhtia välillä :)
Ei ihan. Esikoinen oli. Kuopus tuossa suhteessa helpompi. Hänellä on öisin vaikeaa.Kyllä se äkkiä menee ohi. Hommaa joku kantoväline. Meillä myös poskihampaat tulossa ja se on suuri murhe.