Vanhuksen kuolema hyväksytään maaseudulla paremmin

No totta kai maalla hyväksytään kuolema helpommin, koska pahimmillaan se muori ei koskaan pääse sinne sairaalaan asti vaan köllöttää kaikessa rauhassa lonkka murtuneena oma mökkinsä lattialla kunnes kuolo korjaa. Lankapuhelimet on korvattu kännyköillä, jota hätääntynyt, shokissa oleva vanhus ei osaa käyttää (tästä yksi kuolemantapaus tuttavapiirissämme; puoliso ei osannut käyttää puhelinta vaimonsa saatua sairaskohtauksen) ja kun siihen haetaan naapuri avuksi, on jo liian myöhäistä.

Toisekseen siinä kännykässä ei ole kenttää. Pitää hakea joku notkeajalkainen kiikkumaan rakennuksen katolle, että apua saadaan hälytettyä (tässä eräs toinen kuolemaan johtanut syy tuttavapiirissämme). Kolmanneksi avun saaminen voi kestää järjettömän kauan, ei siis puhuta mistään vartista mitä kaupungissa, vaan pahimmillaan tunneista. Ja kun se ambulanssi sitten saapuu pihamaalle, ja sieltä hyppää kaksi hentoa 50-kiloista hoitajaa, niin sittenpä hoksataan, ettei sitä satakilosta potilasta jakseta nostaa siitä mihinkään. Ja taas odotellaan tovi lisäapua. 

Että maalla on parempi ottaa se asenne, että paras apu kaikkeen on naapurin Pertsa, se jolla vielä jalat kantaa ja pää pelittää ja ajokortti on lääkärin armosta vielä kerran uusittu. Ja koska Pertsa on vaan ihminen hänkin, niin on enemmän ihme jos sairauskohtauksesta selviää hengissä, kuin se että siihen ehtii menehtyä.

up