Kaveri haluaa lastenvaatteiden vaihtoa, minua kirpaisee - olenko hirveä ihminen?
Kaverini saa pian tytön ja hän toivoi meidän tytön vaatteita (iki)lainaksi heille ja vastaavasti lupasi lainata meille pojan vaatteita (meillä siis tyttö ja poika ja heillä poika ennestään). minusta se kuulosti hyvältä ensin, mutta nyt tulin katuma päälle, kun mietin meidän ja heidän vaatetusta. Me on saatu tytölle tosi kalliita ja hienoja mekkoja, ym. juhlavaatteita isovanhemmilta ja itsekin ostettu jonkin verran merkkivaatteita ja ulkohaalarit, ym. kalliimpia ja vst. luulen, että kaverin pojalla on enimmäkseen h&m:a, lassien haalareita, ym..
Tuntuu kauhealta ajatella näin, mutta minusta meidän vaatteet on niin paljon hienompia, etten haluaisi päittäin vaihtaa, vaan myisin mieluummin. Puhe oli lainasta, mutta lähinnä ikilainasta. Olenko nyt hirveä nipo? Ei meillä lisääkään lapsia ole tulossa, joten siinä mielessä tytön vaatteet kyllä joutaisi antaa.. Mitä te tekisitte?
Kommentit (17)
Näinhän se on taloudellisesti ihan järkevää. Myyt vanhat pois ja ostat rahoilla uusia. Tottakai kaverisi ehdottaa vaihtokauppaa, jos sinulla hyväkuntoisia merkkivaatteita. Poikien vaatteet ovat sitäpaitsi käytettynä selvästi huonokuntoisempia kuin tyttöjen.
kään käyttänyt kaikkia saamiani, mutta kiitollisena olen ostanut. Toisaalta vienyt sitten seuraavalle tarvitsijalle kaikki, mitä on ollut antaa tai on saaduista vielä ehjänä. Hyvin on meidän kaveripiirissä toiminut tuo systeemi. Joukossa on niin pienituloisia opiskelijoita kuin eu-virkamiehiäkin.
Itse olen HYVIN tarkka lasteni vaatteista ja siksipä en moiseen juttuun suostuisi mistään hinnasta! Toki myymään suostuisin ne joita en itse säästä...
jolloin saa aina sellaisia kuin tarvii ja haluaa.
Varmaan sitten kaveriasi ottaa päähän kun ei saakaan ilmaiseksi himoitsemiaan merkkivaatteita=)
Minäkään en kyllä meidän lapsen vaatteita lainaisi kenellekään.
miten me kivat muuten erotutaan joukosta.
Ihan hyvin voit myydä ja ohittaa tuon vaihtotarjouksen, jos sinua se ei kiinnosta. Et ole mitenkään velvollinen tekemään toisen tahdon mukaan (vaikka alustavasti olisitte jo asiasta puhuneetkin).
Mutta kieltämättä tuli mieleen, että oletkohan hiukan pihi rahojesi kanssa? Kerroit, että olette saaneet _lahjaksi_ kalliita vaatteita tytölle, siis eiväthän ne ole teidän pussistanne pois jos et niitä vastaan saa yhtä kalliin merkkisiä vaatteita.
Muista, että liiallinen tavarassa roikkuminen aiheuttaa ongelmia. Ei materiaan ja rahaan kannata kiintyä (ja ahnehtia). Minä olen ihan ilmaiseksi antanut kaikki lastemme vanhat vaatteet kavereille, myös vuoden vanhat brion rattaat. Emmekä todella ole rikkaita! Itseäni olisi aikanaa ilahduttanut kaikki mahdollinen apu (ostimme kaikki lasten vaatteet uusina itse), joten mielelläni autan nyt muita.
heille vein yhdellä lapsella olleita tyttöjen vaatteita ja sain (kahdella olleita, ainakin osa) pojan vaatteita. En suinkaan vienyt kaikkia parhaita tyttövaatteitamme, vaan ne joista en raaskinnut luopua jätin itselleni. Eli sopikaa, että lainaat ne, joita et halua välttämättä säilyttää tyttärellesi muistoksi.
Siksi myyn melkein kaikki lapseni vaatteet kun ne jäävät pieneksi. ja hyvin ovat käyneet kaupaksi huutonetissä. Säästän vain ne parhaat ja lempivaaatteet, jotka menevät sitten pikkukakkosellekin. Myynnistä saamillani rahoilla rahoitan sitten osaksi uudet vaatteet. En todellakaan voisi antaa kaikkia niitä pois, joita en halua säilyttää ja ostaa kaikkea uutena.
tai väittää pitäväsi ne " muistoina" lapselle. Otat sitten arvokkaimmat ja myyt ne...?
Tai sitten keksit jotain, " että anteeksi nyt, mutta vaihtokauppa pitää perua, kun anoppi oli luvannut miehen serkulle meiltä pieneksi jääneet vaatteet, kun se sai juuri tytön. Ei oiken kehdata kieltäytyä, kun anoppi on ostanut niin ison osan niistä vaatteista---"
Ihan sama mikä oikea totuus on, kyllä sitä hyvän syyn keksii perua joa alkaa kaduttamaan:)
aivan hyvä ja pätevä syy eikä sitä tarvitse sen enempää selitellä. Turhat selittelyt " lupasin jo sinne lainaan" tmv ovat turhia.
Pidä oma pääsi, mielesi säilyy parempana.
Me ihmiset ollaan erilaisia, eikä sun tarvitse tehdä kaveris toivomusten mukaan.
Mutta kannattaa perua nuo " kaupat" nopeasti ettei kaveri vaan laske mitään teidän vaatelaatikon varaan! Minun ystävä perui omat lainasuunnitelmansa kun ei raaskinutkaan vielä luopua tavaroista ja minusta se oli ihan ok ja kiva kun suoraan sanoi. Hän ei myynyt niitä tai antanut muille mutta ei ollut vielä " valmis" ;)
Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa,että pojalta harvemmin jää 100-120cm kokoa olevia vaatteita,ainakaan housuja enää seuraavalle. Niiden leikit ovat sen verran kontallaan... ;oD
Et tule saamaan tasa-arvoista vaihtokauppaa. Minäkin teen ystäväni kanssa niin että valikoin häneltä tytölleni tytön vaatetta ja maksan niistä hänelle jonkun sovitun summan. Pojan vaatteita olen antanut hänelle ihan ilmaiseksi,koska ne ovat vain osamaksu noista saamistani tytön vaatteista.
Säästä muutama muistoksi jos haluat ja anna loput kaverille vaikka lainaan vain. Saat kyllä pyytää ne takaisinkin tietty. Jos rahatilanne ei sallisi muuta kuin myyntiä, niin kerro se sitten reilusti. Kyllä kaverit on kuitenkin tärkeämpiä kuin ne eurot joita niistä saat, jos ette todella ole rahapulassa.
Itse olen jemmannut ihanimmat talteen ja loput laitan kiertoon kavereille. Sellaisia vaatteita, jotka olen saanut lahjaksi, olen säästänyt, koska niihin juuri liittyy tunnearvo.
eli toistensa vaatteita eivät käytä.
lahjoitan kaikki pienet uffelle tai viroon,
kun tuttavapiirissä ei ole juuri senikäisiä joille menisi!!!
olisin mielissäni jos voisin antaa ne mielummin tutulle tai tutun tutulle, kun ihan ventovieraalle!!!
AP;myy/pidä itselläsi ne kalliimmat ja paremmat,
muut anna kiertoon...