Vaimon kouluttaminen liikunnallisemmaksi?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 09:41"]

Sanot suoraan, että toivoisit vaimon pitävän itsestään ja kunnostaan parempaa huolta. Minun mielestä suoraan puhuminen on paras vaihtoehto. Älä vihjaile läskistä vaan sanot, että liikkuminen on terveellistä ja toivot, että vaimo elää terveenä ja hyvinvoivana. Kehut vaikka, että ihastuit hänen liikunnallisuuteen/energisyyteen alussa tai jotain vastaavaa. Käykää yhdessä koko perheen voimin urheilemassa. Luokaa siitä yhteinen harrastus. Meillä esimerkiksi ulkoillaan vaunujen kanssa päivittäin.

[/quote]

Kuntosalikortin antaminen synttärilahjaksi kaiken muun vihjailun päälle on kyllä niin karmea moka että tämän on oltava provo. Ja vaikka tämä pätkä on muuten hyvä, niin en ilahtuisi, jos mies kertoisi missä minuun alunperin ihastui, jos se olisi asia, jonka olen menettänyt.

Vihjaileva puoliso on aika ikävä keksintö, ellei se tee sitä avoimesti, jolloin tilanne muuttuu toiseksi. Se on väärin, että heitellään toivomuksia ja painostetaan mukamas hienovaraisesti kehtaamatta kuitenkaan puhua asiasta jos vaikka vaimo nostaakin kissan pöydälle - ei ei. Sitten aletaan kaikenlaisia kaunisteluja esittää, joista tietenkin vähempiälyinenkin nainen heti vainuaa, ettei häntä arvosteta ja on siinä luultavasti oikeassakin. Nimittäin, jos mies arvostaisi, hän miettisi kovasti, miksi toinen on menettänyt uskonsa itseensä ja lähtisi korjaamaan sitä perussyytä, sen sijaan että yrittää korjata oireita ja pitää toista manipuloitavana harminkappaleena.

Kaikella todennäköisyydellä nainen on ahdistunut monestakin syystä ja alkanut mökkihöpertyä. Yleensä keskeisenä syynä on se tunne puuttuvasta arvostuksesta. Käytännön syinä on sitten se, että kun elämä alkaa käpertyä sisäänpäin, sen avartaminen alkaa pelottaa, koska elämä on tuskallista kutistettunakin. Joten ala viedä sitä naisparkaa ulos ovesta sellaisiin paikkoihin, joihin se haluaa. Jos se ei halua, laita valitsemaan, mennäänkö näyttelyyn vai konserttiin. Palkitse. Rakasta. Jos et viitsi, mene selvittämään pääsi ja mieti, mikä elämässä on tärkeää. Jos elämä on paskaa, kuka piru haluaisi elää vielä pitempään jos se vielä tuntuu tarkoittavan sen laadun huononemista entisestään.

Kytket vaimon vaunujen eteen ja lyöt raipalla, jos ei juokse tarpeeksi nopeasti.

Kouluttaminen?Oikeesti?

Sano suoraan että mitä kotihommia haluat sen tekevän mutta muuhun et voi vaikuttaa kun tekemällä itse sen minkä haluat tehtävän tietyllä tavalla.

Vaihtoon vain nämä "ahdistuneet" ja "masentuneet" arvostuksen puutteesta kärsivät naisen irvikuvat. Oikeasti, elämä on lyhyt. Jos joku on laiska, eikä vain jaksa, niin anna olla. Uutta etsimään, on paljon reippaita, terveet elämäntavat omaavia vapaita naisia...

Ei ainakaan minkään nalkuttamisen kautta, vaan positiviisuuden. Yhdessä lenkille, uimaan, pyöräilemään ym..Ehkä se ongelma on just, että vaimo ei pysty yksin lähtemään. Tietenkin toi ravintopuoli on aika hälyyttävää. Siitä voi ja pitääkin suoraan sanoa, eihän einekset oo kenellekään hyväksi.

Suosittelen, että otat vaimon kanssa vakavan keskustelen teidän ruokailutottumuksista, ei sillon kun vaimo on juuri kantanut kasan eineksiä kotiin, vaan 'ihan puhtaalta pöydältä.' Kysyt että onko einekset se mitä todella haluaa syöttää lapsilleen ja antaako hän mielestään oikea laista esimerkkiä teidän lapsille.

Menkää yhdessä liikkumaan, kokkailkaa yhdessä terveellistä ravintoa :) Menkää koko perhe esim luonto retkelle, jossa pitää kävellä jne

Kinua vaimoasi lenkille aamuin illoin, hypi lenkkareissasi haara-perus-hyppyä siinä jankuttaessasi, ja ainakin treenaa käsipainoilla aina kun katsot urheiluruutua telkkarista.

En tiedä kuinka paljon tulet täältä mammoilta negatiivista palautetta saamaan, mutta mun mielestä vaikutat ihanalta mieheltä! Olet vaan tosiaan aika pahasti puun ja kuoren välissä, koska vaimosi ei missään vaiheessa saa kokea, että pitäisit häntä liian läskinä. Onko vaimosi siis ennen lapsia ollut liikunnallisempi ja terveellisemmin elävä vai olisiko nyt ensimmäinen kerta, kun hän tällaista elämäntapamuutosta olisi tekemässä? Jos eka, kannattaa ehkä yrittää keskustella rauhassa ja kysellä, onko vaimollasi henkinen jaksaminen kunnossa ja kuinka jaksamista voisi lisätä sinun tai muiden toimilla. Sitten ehkä kannattaa alkaa tehdä niitä terveellisiä ruokia valmiiksi jääkaappiin / pakastimeen ja pyrkiä keksimään jotain koko perheen yhteisiä harrastuksia, joissa liikunta tulee siinä sivussa mukana (geokätköily / pyöräily / talvisin hiihto /...).

Ei kenestäkään voi tehdä liikunnallisempaa jos hän ei itse halua.

Ensiksi lopetat puhumisen vaimon kouluttamisesta vai onko sinulla vaimona koira siinä tapauksessa lopetat eläimiin sekaantumisen.

Ravinnolla on hyvä lähteä liikenteeseen. Terveelliset reseptit vaan kehiin ja käy itse kaupassa niin paljon kun voit. Viikon ruokalistan tekeminen etukäteen ja aineiden hankkiminen kerran viikossa voisi ehkäistä myös vaimosi einesten kotiin kantamista. Yllytä vaimosi kanssasi vaikka jonkunlaiseen herkkulakkoon ja keksikää joku ihana palkinto. Perheen kanssa voisitte alkaa tekemään myös yhteisiä pyöräretkiä yms jos vaan resursseja on ja jos vaimo ei yksin ole kiinnostunut liikkumaan ja mahdollisuus ulkopuoliseen apuun on niin lähde hänen mukaansa vaikka lenkille/kävelylle. Kuullostat ihanalta mieheltä! Tsemppiä ja älä luovuta! :)))

Muista myös ostaa itsellesi kolmentonnin fillari, jolla kuljet töihin 20 km työmatkat ympäri vuoden jotta vaimollesi jää entistä enemmän aikaa kotona huushollihommiin yksinään. Ala sekoittelemaan itsellesi superfoodi-aamiaisia ja iltapaloja, ja ainakin silloin kun muu perheesi syö herkullista jälkkäriä sunnuntailounaan jälkeen sekoittelet herajauhepirtelöitäsi sheikkerissä itseäsi kehuen.

Provo.

Sanot suoraan, että toivoisit vaimon pitävän itsestään ja kunnostaan parempaa huolta. Minun mielestä suoraan puhuminen on paras vaihtoehto. Älä vihjaile läskistä vaan sanot, että liikkuminen on terveellistä ja toivot, että vaimo elää terveenä ja hyvinvoivana. Kehut vaikka, että ihastuit hänen liikunnallisuuteen/energisyyteen alussa tai jotain vastaavaa. Käykää yhdessä koko perheen voimin urheilemassa. Luokaa siitä yhteinen harrastus. Meillä esimerkiksi ulkoillaan vaunujen kanssa päivittäin.

ap tässä. Tuo perheliilkunnan lisääminen on etenkin hyvä pointti. Samoin kuin viikon ruokalistan tekeminen jolloin on tekosyy katsoa vähän tarkemmin ravinnon perään. En ole itsekään urheiluhullu, kuntoliikun ja pidän painoindeksin kurissa, enkä toivo mitään fitnessmuijaa vaimokseni. Olen vaan itse todennut että omilla valinnoilla voi vaikuttaa kehon hyvinvointiin. Toivon että älykäs, ihana vaimoni olisi terveenä jatkossa rinnallani. Toivon myös että lapseni saisivat kimmoketta terveisiin elämäntapoihin.

Itse uskon, että paras keino voisi olla yhteisten liikuntahetkien lisääminen arkeen (esim. pyöräily tai kävelylenkit koko perheen kanssa). Aloittaminen on monelle se vaikein juttu ja helpompaa on, jos vaikka puoliso tsemppaa että lähdetään yhdessä ulos.

Painonpudotuksessa tärkeää on myös ruokavalio. Pystytkö sinä osaltasi vaikuttamaan ruokakassin sisältöön ja herkkujen määrään? Mikäli teet ruokaa perheelle, pystytkö lisäämään juureksia ruokavalioon aikaisempaa enemmän tai kerro toiveesi vaimollesi? Kannusta keittojen tekemiseen ja muista välillä kehuakin tuotoksia.  Riippuu tietysti henkilöstä, mutta välttämättä suoraan sanominen "toivon sinun laihduttavan" ei aina ole se paras keino vaan voisi vaikka aloittaa asian juttelun toisella tavalla, hiukan kiertäen, esim. "olen itse miettinyt, että haluaisin keventää omaa ruokavaliotani ja haluaisin antaa lapsille paremmat ruokailutottumukset". Näin tästä voisi tulla perheen yhteinen juttu.     

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 09:16"]

Vaimoni on lasten myötä päästänyt itseään rupsahtamaan. Meillä on kaksi lasta (9 ja 5) ja tämä on toki jossain määrin odotettavissakin. Rakastan vaimoani muista kuin ulkonäkösyistä ja ohitin asian pitkään sillä perusteella että arjen kiireet menevät itsestä huolehtimisen edelle. 

Nyt olen tässä kahden viime vuoden aikana hoksannut että vaimoni haluaa päästä itsensä huonokuntoiseksi ja lihavaksi. Huolehdin lapsista ja kotitöistä 50%, lastenhoitoapua ulkopuolelta on jne. Olen antanut lahjaksi kuntosalikorttia jne. ja ilmoittanut että huolehdin aina lapsista jos haluaa lenkille, uimaan tms. Vaimo valittaa sellkäkipuja ja vaatteiden pienuutta mutta ei selkeästi ole halukas tekemään mitään asian muuttamiseksi. Minä raijaan kaupasta kalaa, kasviksia, hedelmiä jne., vaimo taas eineksiä.

Miten vosiin kouluttaa vaimostani liikunnallisemman ja terveellisempien elämäntapojen perään olevan? Olen huolissani siitä millaisen esimerkim hän antaa elämäntavoista lapsillemme. En myöskään haluaisi että hän on kymmenen vuoden päästä fyysisesti kyvytön aktiiviseen vapaa-aikaan tai 60v diabeetikko, liikuntavammainen tms. Eli naisnäkökulmaa kaivataan.

[/quote]

Pahoin pelkään, että hyvin vähän on tehtävissä. Itsestä huolehtiminen, liikunta ja ravinto, motivaatio näihin lähtee itsestä. Sinulle olisi lähtökohtaisesti sopinut aktiivisempi naine, sellainen jolla oli paljon harrastuksia ennen lapsia, joka osoitti suurta innostusta ruuanlaittoa kohtaan jne. Tuo eines juttu kyllä häiritsisi itseäni enemmän kuin liikunnan puute...siis ihan jo lasten takia.

En tiedä, ehkä on laitettava ns. kovat piippuun. Sanot, että ylenpalttinen einesten käyttö loppuu nyt. Arkiruokaa voi tehdä nopeasti ja kukaan ei ole niin kiireinen tai väsynyt. Kirjakaupat on simppeleitä keittokirjoja täynnä! 

Samaten tuo kokoperheen voimin liikkuminen viikonloppuisen on loistava idea. Vietätte aikaa yhdessä ja kaikkien ajatukset tuulettuu ja samalla kaloreita palaa.

Jos sinua haittaa ne einekset, niin osta itse niitä vihanneksia, joita haluat aterioilla käyttää _ JA MYÖS ITSE PESE, KUORI, PILKO JA KEITÄ JA KATA NE PÖYTÄÄN. Jos vaan motkotat einesten käytöstä, muttet itse osallistu siihen ruoanlaittoon joka ainut kerta, niin sinulla ei ole mitään saumaa sanoa että toisen pitäisi aikansa käyttää siihen vihannesten pilkkomiseen. Teet vaikka niitä juurestikkuja kolmen kilon satsin jemmaan tänä iltana jotta vaimosi ei tarvitse siihen aikaansa käyttää.