En tiedä mitä työtä haluan tehdä :(
Olen opiskellut nyt kolme ammattia. Jokaisen kohdalla olen ollut ihan varma, että tämä on se mun juttu, tätä haluan tehdä. Sitten, kun olen ollut harjoittelussa/töissä ja nähnyt mitä se todellisuudessa on, niin kiinnostus alaa kohtaan on hävinnyt ihan kokonaan.
Enää en tiedä yhtään, mitä haluan. En mä voi enää opiskella, mutta en voi enää olla kotonakaan. Mitä ihmettä mä teen??
Kommentit (12)
Mä opiskelin akateemisen tutkinnon kun sillä pitäisi päästä moniin erilaisiin töihin. Eipä ole ammattia eikä töitäkään. Edes kaupan kassalle ei maisterin tutkinnolla pääse.
Hoida masennus ensin kuntoon, et ole selvästikkään työkykyinen.
Ehkä sulla on vain asennevamma? Kolme ammattia eikä mikään kelpaa.
Ehkä sulla on vain asennevamma? Kolme ammattia eikä mikään nappaa.
Saako udella, mitkä ammatit oot opiskellut ja mikä kussakin tökkii?
Jos menet työnteosta masennuksen kouriin, niin ehkä vika ei ole ammatissa? Vaikka tuntuisikin, että joku muu työ olisi mielekkäämpää, niin ei se ehkä vaihtamalla parane. Voisiko sinulla olla masennus tms.
Mielestäni aivan kaikkeen työhön kuuluu myös raataminen (Sananlaskun mukaan myös luova työ on 10% inspiraatiota, 90% perspiraatiota)
Mistä oot saanut käsityksen että työnteko on kivaa? Teet niitä töitä jotta saat leipää pöytään, vätys. Kivaa voi sitten harrastella mielin määrin vapaa-ajalla.
Mullakin on karissut toiveet siitä että työnteko voisi olla kivaa. Mitä tahansa kun teet tarpeeksi, kypsähdät. Satsaa vapaa-aikaan ja pidä paljon lomia.
No ei sen nyt kivaa tarvi ollakaan, mutta edes sellaista mitä pystyy tekemään ilman, että on aivan masennuksen kourissa, kun tuntuu niin vastenmieliseltä. Eipä kukaan työnantaja sellaista kauaa edes katselisi..
ap.
Oletko käynyt ammatinvalintapsykologilla? Millä perusteella olet valinnut ne ammatit jotka olet opiskellut? Voitko kertoa mitä ne ovat? 10:n pointti masennuksesta oli myös hyvä. Kannattaisi ehkä käydä psykologin juttusilla muutaman kerran. Onko sinulla jotain harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, intohimoja? Voisiko niistä löytyä sisältöä elämään?