Miten selvitä erosta ulkomailla? ov
Olen 25-vuotias nainen ja olen päättänyt erota poikaystävästäni. Hän saa järkyttäviä raivokohtauksia, kohtelee minua surkeasti, käyttää liikaa päihteitä ja kun huomautan näistä asioista, hän suuttuu. En jaksa enää.
Ongelmana on se, että asun Australiassa töiden vuoksi, ja koko perheeni ja lähimmät ystäväni ovat tietenkin Suomessa. Minulla on jonkin verran ystäviä täällä, mutta koska lähes kaikki heistä ovat työkavereita, en oikein voi heille avautua ongelmistani. Poikaystäväni on melkeinpä ainoa ihminen, kenen kanssa vietän aikaa työn ulkopuolella.
En jaksa enää olla suhteessa hänen kanssaan, vaikka hänessä on hyviäkin puolia. Mutta en kestää enää yhtään raivokohtausta ja huonoa kohtelua. Joka raivarin jälkeen mies pyytää anteeksi, on pahoillaan ja lupaa muuttua. Olen antanut hänelle jo todella monta tilaisuutta mutta mikään ei muutu.
Jos olisin Suomessa, ero olisi helpompi käsitellä, sillä voisin uppoutua perheen ja ystävien pariin ja tukeutua heihin. Täällä olen yksinäisempi, ja lähinnä yksinäisyyden takia olen varmaan hänelle niin monta tilaisuutta antanutkin. Ajatus yksinolosta tuntuu toisaalta mahtavalta (ei tarvitse pelätä, millä tuulella mies on tänään ja mistä hän seuraavaksi raivostuu) mutta toisaalta se myös vähän pelottaa. Miten täytän vapaa-aikani nyt? Juttelin miehen kanssa asiasta ja olemme nyt "tauolla". Mutta en pysty palaamaan hänen kanssaan yhteen... Ja mies ei halua olla vain kaveri, vaan joko olemme yhdessä tai emme ollenkaan tekemisissä.
Onko kenelläkään samanlaista tilannetta? Miten pääsitte erosta yli?
Kommentit (3)
Minusta tuossa ei ole ollut mitään vaikeaa, mutta toisaalta en ole muutenkaan noin sosiaalinen ihminen, en ole koskaan aikuisena hakenut tukea kenestäkään vaan itse yksinäni itkuni itkenyt. Pikemminkin pyrkinyt peittämään suruni muilta.
Nyt olen ollut jo 8 vuotta sinkkuna ja en täytä vapaa-aikaani millään. Pääosin olen yksin kotona, ja surffaan netissä tai katson telkkua tai teen kotitöitä. Joskus käyn kävelyllä. Mukavalta tämä elämä näin tuntuu. Tosin toki alkuun eron jälkeen oli "vieroitusoireita", toista ikävä ja seksiä teki mieli ja yksinäiseltä tuntui. Vuodessa meni ohi.
Minusta oli jopa helpompi erota kun asutaan ulkomailla. En olisi jaksanut sitä ystävien ja sukulaisten kyselyä ja "tukemista". Täällä saattoi surra surunsa rauhassa, ja sitten aloittaa alusta ilman mitään painolastia. Juuri kukaan ei tunne minua eikä tiedä minusta mitään, joten ei tarvitse selitellä kenellekään että olen eronnut. Suomessa joka toinen vastaantulija kyselisi että mitä Matille kuuluu ja ai voi, oletteko eronneet, voi voi miten nyt jakselet. Ja Suomessa kyseltäisiin syitä ja kytättäisiin että onko Matilla nyt uusi nainen tai minulla uusi mies.