Emotionaalinen estyneisyys
Minkälaista se sinulla on, mistä johtuu ja miten olet päässyt siitä eroon? Oma estyneisyyteni johtaa jatkuviin työuupumisiin, joten siitä olisi pakko päästä eroon. 10 psykiatrin kanssa ei auttanut mitenkään.
Kommentit (14)
Itse olen kuollettavan lattea, tai sitten tunteet tulevat jälkijunassa ja pääasiassa silloinkin fyysisinä tuntemuksina. Työskentelen huomaamattani liikaa ja en oikein välitä itsestäni. Olen saanut ankaran kasvatuksen. Nyt kuitenkin lukko on pahentunut siihen pisteeseen, etten pysty nauttimaan liikunnasta tai taiteesta, joista ennen nautin. Syön erilaisia lääkkeitä, mutta en huomaa mitään vaikutusta. Seurustelusuhde ei auttanut. Olen oikeasti äärettömän herkkä. Ap
En usko että kukaan tykkäisi minusta. Ei siitä pääse eroon. Näytellä vaan pitää normaalia vaikka tekisi mieli juosta pakoon. Esitän niin hyvin että muut pitää ylimielisenä kusipäänä vaikka oikeasti möyrin mullassa matona muitten lintattavana.
Olen sairastunut vahvuuteen ihan sen takia, että jostain kummasta syystä ihmiset itkevät minulle murheitaan ja pyytävät neuvoja, mutta kun olen itse samassa tilanteessa, kukaan ei kuuntele eikä auta. Sanotaan vaan että tiedät itse parhaiten ja odotetaan täydellistä toimintaa. En usko ettei kukaan pitäisi minusta, en vain jaksa aina olla se, joka joutuu enemmän vastuuseen. Ap
Olen siis yrittänyt päästä tuosta kuviosta eroon koko elämäni ja se on johtanut erakoitumiseen.
Pitäisiköhän pitää enemmän lomaa? Tms. Ap
I feel your pain koska mulla just sama tilanne. En osaa valitettavasti auttaa. Juuri kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista jonka stressi aiheuttaa. Ja mikä parasta, mulla ei edes tavallaan oikeasti ole mitään hätää! Mun pää kestäis tätä jo ihan hyvin, olen niin tottunut siihen että puolet tietoisuudesta pärjäilee ihan hyvin ja toinen puoli on jatkuvassa paniikkitilassa. Mutta kroppa on se joka brakaa. Ei jaksais tätä jatkuvaa närästystä ja pahoinvointia ja muita inhottavia fyysisiä tuntemuksia joka lakkaa heti kun ei tarvi ajatella työasioita.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:11"]
I feel your pain koska mulla just sama tilanne. En osaa valitettavasti auttaa. Juuri kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista jonka stressi aiheuttaa. Ja mikä parasta, mulla ei edes tavallaan oikeasti ole mitään hätää! Mun pää kestäis tätä jo ihan hyvin, olen niin tottunut siihen että puolet tietoisuudesta pärjäilee ihan hyvin ja toinen puoli on jatkuvassa paniikkitilassa. Mutta kroppa on se joka brakaa. Ei jaksais tätä jatkuvaa närästystä ja pahoinvointia ja muita inhottavia fyysisiä tuntemuksia joka lakkaa heti kun ei tarvi ajatella työasioita.
[/quote]
Tuo närästys on jokapäiväinen seuralainen. Itsekin olen järjestänyt asiani niin hyvin kuin pystyn, mutta olen aina ollut kyvytön rentoutumaan. Kaikesta on kuitenkin tullut niin kamalan epävarmaa nykyään, joten elän jatkuvassa pelossa. Tämä kaikki kai johtaa elämän kutistumiseen ja halvaantumiseen. Yritän hallita yksinkertaistettua kokonaisuutta. Ap
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:11"]
I feel your pain koska mulla just sama tilanne. En osaa valitettavasti auttaa. Juuri kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista jonka stressi aiheuttaa. Ja mikä parasta, mulla ei edes tavallaan oikeasti ole mitään hätää! Mun pää kestäis tätä jo ihan hyvin, olen niin tottunut siihen että puolet tietoisuudesta pärjäilee ihan hyvin ja toinen puoli on jatkuvassa paniikkitilassa. Mutta kroppa on se joka brakaa. Ei jaksais tätä jatkuvaa närästystä ja pahoinvointia ja muita inhottavia fyysisiä tuntemuksia joka lakkaa heti kun ei tarvi ajatella työasioita.
[/quote]
Vaihda työpaikkaa tai alaa, ennen kuin kroppa on siinä jamassa, että se ei enää yksin riitä normalisoimaan tilannetta.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:11"]
I feel your pain koska mulla just sama tilanne. En osaa valitettavasti auttaa. Juuri kärsin jatkuvasta pahoinvoinnista jonka stressi aiheuttaa. Ja mikä parasta, mulla ei edes tavallaan oikeasti ole mitään hätää! Mun pää kestäis tätä jo ihan hyvin, olen niin tottunut siihen että puolet tietoisuudesta pärjäilee ihan hyvin ja toinen puoli on jatkuvassa paniikkitilassa. Mutta kroppa on se joka brakaa. Ei jaksais tätä jatkuvaa närästystä ja pahoinvointia ja muita inhottavia fyysisiä tuntemuksia joka lakkaa heti kun ei tarvi ajatella työasioita.
[/quote]
Vaihda työpaikkaa tai alaa, ennen kuin kroppa on siinä jamassa, että se ei enää yksin riitä normalisoimaan tilannetta.
[/quote]
Työelämä itsessään jo aiheuttaa valtavaa stressiä. Olen kokeillut 50:ntä erilaista työtä. Ap
Täytyy kai keksiä laittaa elämänsä jotenkin varmempien asioiden varaan, eikä sellaisten jotka riippuvat esim. tuurista. Ap
Itselläni suurena ongelmana taitaa olla liiallinen kunnollisuus. Ap
Up