pikavipeistä ja lainoista

olen miettinyt ihan samaa, voi ymmärtää jos joku 18v tyhmyydessään ottaa näitä mutta 30vuotiaita ja vanhempiakin...huhu

Joo en minäkään käsitä. Olen kyllä itsekin ottanut pikavippejä ja kulutusluottoja (ja edelleenkin makselen niitä), mutta olen tarkkaan laskenut ja miettinyt sen, että pystyn ne myös maksamaan takaisin. Kaikki lyhennykset menevät tälläkin hetkellä suoraveloituksella velkojille, koska en missään tapauksessa halua mitään maksuhäiriöitä tms. Toisaalta olen yli 30 v. aikuinen ihminen, eli sikäli varmaan näiden vippifirmojen ihanneasiakas, että olen aina maksanut lainani takaisin ajallaan.

kukaan ei selitä miksi ovat siihen lähteny eikä pärjää...

Ite oon pahantilanteen yllättäessä joutunut ottaa pikavippiä ruokaaan, monta kertaa ja muutamiin laskuihin ettei menin vaan ulosottoon. Mutta tästähän se kierto sitte lähtee. Tyhmää mutta joskus ne pelastaa.

Lainan- ja luotonotossa aivojen on oltava kohdillaan, ei narikassa!

Esimerkiksi osamaksulla jostain HH:sta joku kalliimpi ostos on mielestäni ihan ok, mutta ikinä en ottaisi mitään pikavippiä ruokaan tai laskuihin. Saati ostelisi mitään turhaa luotolla. Olenkin aika tarkka raha-asioista, mies on hövelimpi, mutta samoilla linjoilla mennään kaikkien hankintojen kanssa. Ei turhaa velkaa.

He eivät ole kotoa saaneet mitään rahalla saatavaa.

Otin kerran 18-vuotiaana 100e pikavipin kun en muuten olisi saanut maksettua vuokraa ajallaan, olisin siis saanut maksettua sen vuokran viikon myöhässä mutta vuokrantajalleni se ei olisi käynyt. Maksoin sen vipin ajoissa pois eikä siitä edes tullut mitään muita kuluja kun oli joku tarjous. En kehtaisi ikinä sanoa kenellekkään että olen joskus ottanut pikavipin koska nuoret leimataan niin helposti holtittomiksi tuhlareiksi.

Tuskin rikkaiden lapset ottavat vippejä!

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:18"]Tuskin rikkaiden lapset ottavat vippejä!
[/quote]

7 jatkaa vielä, että en todellakaan ole rikkaasta perheestä. Vaan itseasiassa kasvanut tilanteessa, jossa isäni on ollut peliriippuvainen ja käyttänyt kaikki perheen säästöt pelaamiseen ja sotkenut asiansa totaalisesti. Meillä oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja ihan ok palkka, mutta silti ei koskaan ollut rahaa mihinkään. Siksi ehkä olen jopa ylivarovainen rahan kanssa.

Kaikki on muuttunut valtavasti siitä, kun itse olin nuorin. Kun lähdin kotoa, kaikki ensimmäisten kotieni kalusteet olivat sukulaisten vanhoja. Ei ollut Ikeaa. Muut nuoret elivät samanlaista elämää, ei ollut houkutuksia ei paineita ostaa uusinta merkkiä oleva älypuhelin - ekassa kodissani ei ollut edes lankapuhelinta.

Nyt melkein kaikilla on kaikkea yllinkyllin. Millä rahalla ne on hankittu, on eri juttu. Mutta tämä aika ja elämäntyyli korostaa materiakeskeisyyttä, köyhyys on häpeä. Joten tavallaan ymmärrän sen, että nuori hakasahtaa ostamaan kaikenlaista kivaa, tyydytystä ja nopeaa mielihyvää tuottavaa, ilman, että miettii, millä sen maksaa takaisin. Nopea vaivaton mielihyväkulttuurimme ei kannusta säästämään, eikä odottamaan. Kaikki on totuttu saaman heti. Tämä ei ole mielestäni nuorten syytä, eikä edes yksin kasvattajien, vaan ihan tämän yhteiskunnan yleisen elämäntyylin ja aatemaailman. 

Minusta on vähän tekopyhää kauhistella ihmisten holtitonta kulutusta, kun samaan aikaan joka tuutista ja luukusta siihen kannustetaan. Lainatarjouksia tulee sähköpostiin kuin koivunelhtiä keväällä - vauhdilla ja ihanaa lupausta tulvillaan.

Kuluttaminen voi olla korviketta muille asioille, jotka elämästä puuttuvat: turvallisuus, mielekkyys jne. Ei kaikki ole niin yksinkertaista, että voisi väittää luottojen ottavien olevan kaikkien tyhmiä ja ajattelemattomia.