Miksi et vie lastasi päiväkotiin koskaan?

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:31"]entä harrastuksiin?
[/quote]Ei tarvita päiväkotia, lapset hoidetaan kotona. Mies yrittäjä ja säätelee itse työaikojaan. Mulla 3-vuorotyö ja paljon arkivapaita. Saadaan palkat ja yrittäjän tulo ja kotihoidon tuet eikä tarvita ulkopuolista hoitoa. Harrastuksiin kyllä viedään lapsia, lähinnä kylläkin vanhinta kun muut ovat vielä niin pieniä.

Kun menimme naimisiin niin päätimme yhdessä jos lapsia tulee heidät hoidetaan kotona ja niin teimme. Paras päätös ikinä, lapset saivat kasvaa omassa kodissa ilman turhaa kiirettä. Kukaan ei olisi voinut olla lapsilleni parempi hoitaja kuin minä oma äiti jolle ovat kalleimmat aarteet. Hyvin kehittyivät, eskariin mennessä molemmat osasivat lukea ja omasivat hyvät sosiaaliset taidot. Harrastuksiin toki kuskattiin mutta niitäkään ei haalittu liikaa. Tein oikean ratkaisun, päivääkään en ole katunut, suosittelen! Itse ihmettelen äitejä jotka raaskivat viedä pienet lapsensa vieraiden hoitoon, ehkä se joillekin on paras vaihtoehtokin jos vanhemmat eivät jaksa tai pysty huolehtimaan hyvin.

Ei ole tarvetta, eikä ruusuisia kuvitelmia päiväkodin arjesta. 

Harrastuksia, kerhoja ym. isommalla on viisi kertaa viikossa.

Nyt lapset on jo koululaisia, mutta päiväkodissa eivät ole olleet päivääkään. Päätimme jo ennen lasten hankintaa, että hoidan lapset kotona. Uskomme molemmat, että se on lapselle parasta, ja kun kerran taloudelliset mahdollisuudet siihen oli, valitsimme kotihoidon. Hyvä ratkaisu on ollut niin minulle kuin lapsille meillä, kun itsekin olen kotona viihtyvää tyyppiä joka ei mitenkään pitkästynyt kotona ilman aikuisseuraa.

Harrastuksia lapsilla kyllä on, ei kai se mitenkään päiväkotiasiaan liity? Poika pelaa jääkiekkoa ja tytär soittaa pianoa ja ratsastaa.

No jos ei ole saanut hoitopaikkaa päiväkodista niin eipä sitä lasta sinne voi viedä noin vain.

Minäkin olisin halunnut hoitaa lapset kokonaan kotona, ei vain ollut mahdollista olla kotona pitempään kuin viisi vuotta. Meidän kaikkien elämä oli laadukkaampaa, mut lasten erityisesti. Oli vapautta, oli runsaasti kavereita ja pitkiä, koko päivän kestäviä kiireettömiä leikkejä. Paljon mukavia harrastuksia, tanssia ja musiikkia, teatteria, retkiä. Ei ollut sosiaalista stressiä, meluista ympäristöä, väsymystä eikä sitä päiväkotipäivien kuka leikkii kenenkin kanssa-  peliä. Lapset olivat rauhallisempia kuin nykyisin, kun puhekin on usein päiväkotipäivän jälkeen pelkkää huutamista.

Vaikka lapseni saavat päiväkodissa laadukasta kasvatusta, sitä ei voi verrata kotihoitoon jos lapsi hoidetaan kotona kunnolla (kuten useimmat tekevät). Ja minun roolini kasvattajana on hyvin kapea, koska en esimerkiksi ole päivän aikana mukana missään lapsen konfliktitilanteissa joihin lapsi joutuu enkä käytännössä siis kasvata lastani niissä tärkeimmissä tilanteissa, joiden kautta hän peilaa elämää. Itse asiassa, tiedän hyvin vähän siitä millainen on päiväkodin sisäinen todellisuus. Kaipaan kovasti sitä, että olen tiennyt millainen lapseni päivä on, millaisia ovat ne lapset joiden kanssa hän leikkii, ja kaipaan sellaista kiireetöntä, hyväntuulista yhdessäoloa. Sen saavuttaa nykyään vaan pidemmillä lomilla, kun lapsetkin ovat rentoutuneet.