Harrastaminen ja pienet lapset

Mä kotona alle 1v kanssa ja mies käy töissä. Käyn harrastamassa 2 kertaa viikossa, toinen kerta 2h ja toinen 3,5h. En pysty harrastamaan enempää, koska mies jaksaa vain tuon verran olla lapsen kanssa. Itse harrastaa paljon enemmän kuin minä. Sitten kun palaan töihin niin saan sanoa hyvästit omille harrastuksille, koska vuorokaudessa on vain 24h ja siinä pitää ehtiä tehdä työt, kotityöt, lapsen hoito, kaupassa käynti.

Meillä mies harrastaa sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan, tai siis lähtee harrrastukseensa illalla klo 20 aikoihin. Mun harastus on lukeminen, joten se onnistuu hyvin, kun lapset ovat nukkumassa.

Mulla ainoat harrastuksiin luettavat on vauvan kanssa lenkkeily ja leipominen ja ne sujuvat ihan vauvan hoidon lomassa, kesällä miehen kanssa kalastetaan. Oon vähän erakko ja viihdyn parhaiten kotona, mun mielestä olisi kamala lähteä johonkin jumppaam tai vauvauintiin :D

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:24"]Mulla ainoat harrastuksiin luettavat on vauvan kanssa lenkkeily ja leipominen ja ne sujuvat ihan vauvan hoidon lomassa, kesällä miehen kanssa kalastetaan. Oon vähän erakko ja viihdyn parhaiten kotona, mun mielestä olisi kamala lähteä johonkin jumppaam tai vauvauintiin :D
[/quote]
Ja juu, lisäyksenä vielä että mies harrastaa pari-kolme tuntia kerrallaan neljänä iltana viikossa. Antaisi toki munkin harrastaa mutta kun en itse en välitä!

Onko se teistä muista ihan ookoo, että ne ukot huitelevat kaiket illat joissain harrastuksissa? Kun mies mulle silmät kirkkaina väittää, että kaikki muutkin harrastavat monena iltana viikossa ja niin meidänkin pitäisi tehdä. Mun käsityksen mukaan, jos harrastaa 4-6 iltana viikossa, sille yhteiselle perheajalle ei juurikaan jää aikaa ja lapset oppivat, että normaalia perhe-elämää on se, että kun yksi tulee, toinen lähtee ja ne harrastukset ovat kaikkein tärkeimpiä.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:01"]

Taas tämä ikuisuusaihe, mutta kertokaahan muut miten teidän perheessä harrastetaan? Kuka harrastaa, kuinka monta kertaa ja vaikuttaako määrä sopivalta?

Meillä kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja lasten kanssa käydään jo kahtena päivänä viikossa harrastamassa (uimassa ja liikuntaharrastuksessa isomman kanssa) ja toisen meistä mielestä molemmat aikuiset voisivat vielä harrastaa tahoillaan 1-2 päivänä viikossa. Eli viikosta kuluisi 4-6 päivää eri harrastusten parissa. Aikuisten harrastuksiin kuluisi pakostakin n. 2 tuntia matkoineen, joko illalla tai viikonloppuna. Miten te muut siis harrastatte, kun perheessä on pieniä lapsia ja molemmat käyvät töissä?

[/quote]

Meillä tilanne on sellainen, että vain lapset harrastavat.

Nyt talvella/keväällä lapsilla on tammikuusta toukokuulle joka sunnuntai 30 min vesipeuhua. 2 kertaa kuussa käyvät kielikerhossa (toisen vanhemman äidinkieli) - nuoremmalla kesto 1,5h, vanhemmalla 3,5h. Tämän lisäksi yhtenä iltapäivänä viikossa, tammikuusta huhtikuun loppuun, käydään perheliikunnassa (45min) - se on hyvin vapaamuotoista ja kaikille kivaa. Toisin sanoen joka toinen viikko on kolme harrastusta, joka toinen viikko kaksi. Kun perheliikunta loppuu, alkaa kuuden kerran tiedekerho. Lapset ovat tykänneet siitä aivan hirveästi. 

Harrastuspäivät ovat nyt ke, la ja su. Loppukeväästä ma, la ja su. Toukokuun puolesta välistä aina syyskuulle ei harrasteta mitään. Ensi syksyllä tahti tulee olemaan suunnilleen sama - 2 tai max 3 kertaa viikossa "jotain". Varmaan sitten tulee toinen olemaan musiikkia ja toinen joko ratsastusta, tanssia tai uintia. 

Kyllä meidän arkeen saisi vanhempienkin harrastuksen jonnekin, kunhan siitä sovittaisiin. Esimerkiksi lauantai- ja sunnuntai-iltapäivät olisivat hyvinkin nykyään vapaita siihen, että toinen vanhempi olisi poissa pari tuntia. Lapset eivät tarvitse läsnäoloa ihan koko ajan. Jos mies ei olisi niin paljon matkoilla, voisivat vanhemmat myös illalla olla vuorotellen poissa. Tai suoraan töiden jälkeen mennä jonnekin.

Itselläni on nyt ollut opiskelua "harrastuksena" ja kun se päättyy, otan varmaan jonkun liikunnallisen jutun tilalle. Oleellista minusta on se, miten sen saa siihen perheen arkeen ujutettua - esim. aamuihin tai iltapäiviin.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:30"]lapset oppivat, että normaalia perhe-elämää on se, että kun yksi tulee, toinen lähtee ja ne harrastukset ovat kaikkein tärkeimpiä.

[/quote]

No onks toi nyt niin paha? Kyllähän sitä kuitenkin viikonloppuisin ollaan yhdessä.

Me ollaan outo perhe kun halutaan viettää aikaa keskenään. Lapset 2 ja 4 v. Isompi harrastaa yhtenä iltana. Minä käyn parina iltana yksin lenkillä, muulloin yhdessä ulkoillaan. Kohta päästään pyörälenkeille.

Meillä vanhempien harrastuksen on lähinnä mökkeilyä ja perheen kanssa ulkoilua yms. Perheen kanssa käydään uimassa ja pyöräilemässä ja tehdään asioita. Omiin urheiluharrastuksiin jää hyvin vähän aikaa. Yritetään hyödyntää lasten treeniajat ja käydä sillä aikaa lenkillä tai uimassa tms. Mitään säännöllistä urheiluharrastusta tyyliin joka tiistai klo 18 ei ole kummallakaan vanhemmalla.

Kodinhoito, siivous, ruoanlaitto, kaupassakäynnit, pyykit yms. vie tosi paljon aikaa ja mä huomaan, että jos priorisoin liikunnan, koti on kamalassa kunnossa ja mä en voi silloin hyvin. Mulle on tosi tärkeää, että koti on siisti. Ja mulla on tosi osallistuva mies, kotityöt ei ole lainkaan pelkästään mun harteilla. Mutta sitten en vaan yksinkertaisesti jaksa ihan joka ilta olla menossa jossain. Tarviin jonkun illan viikolla sellaisenkin, että töiden jälkeen ei tarvii lähteä mihinkään.

Itse olen yksin 5-v lapseni kanssa. Lapsi harrastaa 2 krt / 1h viikossa, joista toisessa harrastuksessa olen itse mukana ja oma liikuntaharrastus 3-5 krt vko 1-2 h matkoineen. Lapsi on mukana, jos ei satu isän tapaamisviikonloppu. Hyvin menee meillä näin, kun omaankin harrastuspaikkaan voi ottaa lapsen ja sieltä on löytynyt ystäviä toisista samaa lajia harrastavien vanhempien lapsista.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:30"]lapset oppivat, että normaalia perhe-elämää on se, että kun yksi tulee, toinen lähtee ja ne harrastukset ovat kaikkein tärkeimpiä.

[/quote]

Niin, sitä tässä nyt selvittelen. Viikonlopulle tuppaa jäämään aika paljon hommaa, jos iltaisin jompi kumpi on koko ajan poissa. Meillä ovat sen verran pieniä, että kaipaavat päiväkotipäivän jälkeen ihan oikeasti äidin/isän seuraa eikä riitä, että on paikalla mutta ei läsnä. Pitää siivotakin jossain välissä, käydä kaupassa, tehdä jotain terveellistä ruokaakin eikä aina vaan kalapuikkoja, ja usein meillä ne harrastukset osuu myös viikonlopuille. Molemmat lapset nukkuvat vielä päiväunetkin, myös viikonloppuisin. Että ei sitä aikaa loppujen lopuksi jää paljon viikonloppuisinkaan yhdessä olla. Parisuhteesta puhumattakaan. Sillehän tässä yhtälössä ei jää aikaa ollenkaan, mutta ei kai tarvikaan, vanhempiahan tässä ensi sijaisesti nykyään vaan ollaan... ap

No onks toi nyt niin paha? Kyllähän sitä kuitenkin viikonloppuisin ollaan yhdessä.

[/quote]

Meillä ei ole mitään vakio harrastus aikaa kummallakaan. Tyyliin sulkapalloa tiistaisin klo 18.

Käydään yhdessä perheenä. Frisbee golffia, luistelua, hiihtoa, pyöräilyä, uimista, retkeilyä, telttailua, mökkeilyä.

Tilanteessa jossa mä olen käynyt töissä ja on ollut alle 3v lapsi (meillä 3 lasta yli 3v ikäeroilla), en ole halunnut käydä itse säännöllisissä harrastuksissa. viikonloppuisin tai myöhään illalla lenkkeilin ja tietty satunnaisia iltamenoja oli. Kun lapset yli 3v ja päiväkodissa niin olen käynyt hyvillä mielin omassa harrastyksessani 1-2×/vko, aikaa menee n. 2tuntia/kerta. Miehen harrastus kerran viikossa. Lasten harrastuskuskaukset vuorotellen, joskus otetaan nuorempi mukaan isomman harrastukseen (esikoinen menee nyt jo itse, on 11v). Kun olin kotona lasten kanssa harrastin myös hyvällä omallatunnolla kerran pari viikoaaa. Silloin yleensä myös kuskasin isompia harrastuksiin, kun päivällä vauva vei heiltä huomiota.

Päiväkoti-ikäisillä oli molemmilla 1 ohjattu harrastus viikossa, sen lisäksi kävimme uimassa kerran viikossa, itse kävin jumpassa kahdesti viikossa, toisella kertaa äiti hoiti lapsia, toisella kertaa lapset olivat isällään.

Myöhemmin määrät lisääntyivät.

t. kahden yh

Meillä on 2v ja 10,5kk ja lapset harrastaa perhekerhoja, leikkipuistoja ja millon mihinkin nyt kärrytellään. Itse harrastan vaunulenkkeilyä, viime aikoina olen myös alkanut juoksemaan pätkiä haaveena juoksuharrastus. Toistaiseksi lenkkeilyt on kuitenkin hoidettu lasten kanssa. Käyn myös kuntosalilla miehen töistä ja menoista riippuen 2-3krt/vko, viime viikolla en esim käynyt kertaakaan koska mies oli päivät läpeensä töissä. Illalla kun lapset on nukkumassa maalaan/luen/olen tietokoneella ja jumppaan/kahvakuulailen. Tavoitteena siis painonpudotus. Mies harrastaa "mopoilua" eli hänellä on joku crossipyörä ja käyvät niitä kavereiden kanssa fiksailemassa ja välillä ajelemassa. Harrastaa myös polkupyöräilyä ja usein polkee kavereilleen kyläilemään jne, ja fiksailee itse rakentamaansa polkupyörää. Meillä harrastukset ei ole aikataulutettuja varsinaisesti, liikun paljon lasten kanssa kun mies on töissä. Kuntosali (eli mulle "oma aika") on ihan uus juttu ja tuntuu oudolta viettää aikaa ilman lapsia kun en ole sitä vielä kaivannut sillä tavalla. Mies taas kaipaa omaa aikaa enemmän eikä minulle ole ongelma sitä hänelle suoda, viettää kuitenkin aikaa myös lasten kanssa ja suunnittelee ottavansa lapset mukaan harrasteisiinsa kun kasvavat isommiksi. Miehen työaika sijoittuu aikaiseen aamuun/aamupäivään joten hyvin ehditään viettää perheenäkin aikaa :) Jännä nähdä miten sitten kun lapset on isompia, mutta en tue ajatusta että koko perhe juoksee viikot harrastuksesta toiseen ja viikonloppuna ollaan ihan puhki. Mutta jonkin harrastuksen haluaisin molemmille, sekä itselleni. Kamalalta kuulostaa kyllä nykyään kun harrastuksen takia pitäisi treenata 5krt/vko joskus. Mutta katsotaan mikä lapsia sitten kiinnostaa aikanaan. :)

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:37"]

Me ollaan outo perhe kun halutaan viettää aikaa keskenään. Lapset 2 ja 4 v. Isompi harrastaa yhtenä iltana. Minä käyn parina iltana yksin lenkillä, muulloin yhdessä ulkoillaan. Kohta päästään pyörälenkeille.

[/quote]

Mun mielestä perheessä voidaan tehdä molempia - olla yhdessä ja olla erikseen. Ei kai aina pidä olla kuin paita ja perse, tiku ja taku jne - kai ne perhesuhteet kestää vähän vähemmälläkin silmiin tuijottamisella? 

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:38"]Kodinhoito, siivous, ruoanlaitto, kaupassakäynnit, pyykit yms. vie tosi paljon aikaa ja mä huomaan, että jos priorisoin liikunnan, koti on kamalassa kunnossa ja mä en voi silloin hyvin. 

[/quote]

Mä olen huomannut sen, että olen vuosia priorisoinut lapset ja kodin. Olen ihan kamalassa kunnossa, en jaksa yhtään mitään ja olen aivan tajuttoman lihava. Olen päättänyt, että tälle on tultava loppu. Mä en säily eläkeikään kunnossa, jos en ala tehdä jotain. Mulla on krooninen päänsärky ja jännitysniska, jatkuvasti huono olo fyysisesti. Puutarhanhoito ja pyykkäys eivät riitä mulle kunnon ylläpitäjiksi. Kävelylenkit 3 ja 5-vuotiaiden lasten kanssa eivät myöskään. Harrastukset heidän kanssaan eivät ole tuoneet minulle kuntoa. Tää on ihan karseaa. Liikunta lisäksi ehkäisee muistisairauksia.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:45"]Meillä ovat sen verran pieniä, että kaipaavat päiväkotipäivän jälkeen ihan oikeasti äidin/isän seuraa eikä riitä, että on paikalla mutta ei läsnä. Pitää siivotakin jossain välissä, käydä kaupassa, tehdä jotain terveellistä ruokaakin eikä aina vaan kalapuikkoja, ja usein meillä ne harrastukset osuu myös viikonlopuille. Molemmat lapset nukkuvat vielä päiväunetkin, myös viikonloppuisin. [/quote]

Meillä on myös päiväkoti-ikäiset lapset. Hekin kaipaavat läsnäoloa, mutta pystyn perussiivousta tekemään illan aikana, samoissa tiloissa heidän kanssaan. Ruoanlaiton teen aina heidän läsnäollessaan - joskus sitä kalapuikkoa, usein jotain muuta. Yksinkertaista arkiruokaa pääsääntöisesti. Kaupassa käyn aina ennen kuin haen lapset. Meilä lapset eivät nuku viikonloppuisin unia - mutta teillähän se olisi tosi hyvin toisen vanhemman harrastusaikaa? Vai teettekö te silloin just jotain yhdessä? 

Mä kun itse ajattelen, että viikonloput ovat kuitenkin pitkiä. Jos toinen on poissa esim. klo 17-19 tai toinen nukuttaa lapset - toinen on poissa - niin on siinä aika monta tuntia yhdessä olollekin. Osa vanhemmista on tehnyt niin, että ujuttaa ne omat harrastukset lasten harrastusten kanssa samaan aikaan. Mun mies tulee arkisin kotiin klo 18-19, moni aiemmin työt lopettava ehtisi käydä siinä välillä vaikka lenkillä. 

Mikään säännöllinen golfaaminen ei meidän perheessä sopisi siksi harrastukseksi, että mies on jo nyt viikon kuukaudesta reissussa. Se myös auttaa näkemään, että aika monen asian voi tehdä ihan näppärästi, vaikka ei olisikaan neljää kättä paikalla. Lasten suhde isään ei ole kärsinyt matkojen takia, hän soittaa säännöllisesti videopuheluita ja vastaavasti kun on paikalla, minä teen opintoja jne. Yhteistä aikaa meillä on iltaisin aina silloin tällöin, aika oleellista on sekin, mitä silloin tehdään. Ollaanko molemmat samassa tilassa, mutta ei läsnä? Tuijotetaanko vain puhelimia? Monet mun kaverit on koko ajan miestensä kanssa kotona, mutta siltikään eivät saa mitään keskinäistä yhteyttä saati keskustelua aikaiseksi. Aina se määrä ei riitä. Tosin kyllä sitäkin pitää olla. Mulle itselleni riittää "parisuhteen hoitoon" se, että esim. 2 arki-iltaa viikossa istutaan yhdessä sohvalla ja jutellaan ihan oikeasti siitä, mitä kuuluu. Samoin viikonloppuisin pitää olla sille aikaa. Yhdessä ruokaileminen on jo aika paljon yhdessäoloa. Ei sitä ennen näin paljon ollut, ihmiset kävi lauantaisin töissäkin.

Tosin täytyy nyt sanoa, että meidän lapset ovat sen 3 ja 5. Vielä 1-2 vuotta sitten he vaativat paljon enemmän ja silloin oli kiva, että mies osallistui enemmän ja meillä ei kummallakaan ollut paljon yhtään mitään ns. omaa.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 10:01"]

Taas tämä ikuisuusaihe, mutta kertokaahan muut miten teidän perheessä harrastetaan? Kuka harrastaa, kuinka monta kertaa ja vaikuttaako määrä sopivalta?

Meillä kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja lasten kanssa käydään jo kahtena päivänä viikossa harrastamassa (uimassa ja liikuntaharrastuksessa isomman kanssa) ja toisen meistä mielestä molemmat aikuiset voisivat vielä harrastaa tahoillaan 1-2 päivänä viikossa. Eli viikosta kuluisi 4-6 päivää eri harrastusten parissa. Aikuisten harrastuksiin kuluisi pakostakin n. 2 tuntia matkoineen, joko illalla tai viikonloppuna. Miten te muut siis harrastatte, kun perheessä on pieniä lapsia ja molemmat käyvät töissä?

[/quote]

Mikä ihmeen kompakysymys tämä on? Lapset harrastavat... me vanhemmat harrastamme myös. Eihän se ole kuin aikataulutuksesta ja koordinaatiosta kiinni.

Koordinaatiosta varmaan joo kiinni. Lähinnä ajattelen sitä, että en koe kovin mielekkääksi sellaista elämää, joka perustuu harrastuksiin eikä yhdessä oloon. Olen itse kai sitten erilainen mieheen verrattuna, mutta haluaisin lähinnä sitä perhe-elämää ja vähemmän juoksemista harrastuksesta toiseen. Lisäksi ahdistaa se, että se harrastaminen meidän tapauksessa on aina jotain ”sidottua” harrastamista; spinning tiettynä iltana tiettynä aikana, sähly-harkat tiettynä iltana eikä niin, että käytäisiin vaikka lenkillä tai pyöräilemässä silloin kun on perheen kannalta niin sanotusti hyvä hetki (lapset päiväunilla, mukaanotettavissa tms). Mutta kyllä tämä keskustelu tavallaan avaa silmät, että olen yksin tämän ongelman kanssa, siis tässä meidän parisuhteessa, kun ainakin joillekin jatkuva harrastaminen ja ajan koordinointi on sitä ”normaalia elämää”.

Ja kyllä, meillä äijä on iltaisin nenä kiinni kännykässä/telkkarissa/tabletissa aina kun mahdollista. Tulee n. viideltä, lasten iltatoimet alkavat siinä seiskan aikoihin (ovat vähän eriaikaan nukutettavia, kun toinen on ihan pieni vasta). Tietysti teen ruoan lasten läsnäollessa ja siivoankin usein, mutta tuntuu, että kaipaisivat vähän enemmän huomiota iltaisin. Pakkohan se on vaan tehdä kotitöitä, kun siihen en kyllä mieheltä apua saa. Että ehkä toi yh elämä ei juurikaan tästä eroaisi. Eipä tarvitsisi sovitella niitä menoja ainakaan.

ap