Haluaisin suhteen, jossa olisi käännetyt sukupuoliroolit

Onhan noita alistuvia nössöjä tossun alla juoksevia nyhverömiehiä pilvin pimein. Siitä vain valitsemaan.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:01"]

Onhan noita alistuvia nössöjä tossun alla juoksevia nyhverömiehiä pilvin pimein. Siitä vain valitsemaan.

[/quote]

Mä olen yrittänyt, mutta niissä on usein se vika, ettei ne halua olla sellaisia. Ne ei ole sinut sen kanssa. Ne ei pohjimmiltaan halua olla feminiinisempiä kuin mä ja ne ahdistuu siitä. On niistä kyllä ollut huviakin ja mulle on aina suuri kunnia saada viedä jonkun poikuus.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:01"]

Onhan noita alistuvia nössöjä tossun alla juoksevia nyhverömiehiä pilvin pimein. Siitä vain valitsemaan.

[/quote]

Mä olen yrittänyt, mutta niissä on usein se vika, ettei ne halua olla sellaisia. Ne ei ole sinut sen kanssa. Ne ei pohjimmiltaan halua olla feminiinisempiä kuin mä ja ne ahdistuu siitä. On niistä kyllä ollut huviakin ja mulle on aina suuri kunnia saada viedä jonkun poikuus.

ap

[/quote]

Biologialle ei oikein voi mitään. Miehellä on testosteroni ja maskuliinisuus syystä, naisen feminiinisyydellä on myös tarkoitus. Naiset näyttävät feminiinisiltä siksi, että feminiinisyys saa miehen kiihottumaan ja haluamaan paritella naisen kanssa. Uros alistaa naarasta jne.

Toki ihminen on sen verran monimutkainen olento mieleltään, että se pystyy kyllä sopeutumaan noihin rooleihinkin. Luonto ja biologia vain sanoo vastaan.

Mulla on ollut mun elämän kaikki 3 parisuhdetta tuollaisia, että varsinkin psyykkisesti minä olen ollut se miehen stereotyypin mukainen ja miehet naisen strereotyypin mukaisia. Siis miehet on ollut sellaisia sosiaalisia, tunneherkkiä, hoito- tai taidealalla, läheisyydenkaipuisia. Minä taas olen matemaattis-luonnontieteellisellä alalla, introvertti, vähän juro ja vakava tyyppi. Hyvinhän nuo käännettyjen sukupuoliroolien suhteet on yleensä toimineet. Viimeisimmän kanssa olen ollut naimisissa 7 vuotta nyt.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:01"]

Onhan noita alistuvia nössöjä tossun alla juoksevia nyhverömiehiä pilvin pimein. Siitä vain valitsemaan.

[/quote]

Mä olen yrittänyt, mutta niissä on usein se vika, ettei ne halua olla sellaisia. Ne ei ole sinut sen kanssa. Ne ei pohjimmiltaan halua olla feminiinisempiä kuin mä ja ne ahdistuu siitä. On niistä kyllä ollut huviakin ja mulle on aina suuri kunnia saada viedä jonkun poikuus.

ap

[/quote]

Biologialle ei oikein voi mitään. Miehellä on testosteroni ja maskuliinisuus syystä, naisen feminiinisyydellä on myös tarkoitus. Naiset näyttävät feminiinisiltä siksi, että feminiinisyys saa miehen kiihottumaan ja haluamaan paritella naisen kanssa. Uros alistaa naarasta jne.

Toki ihminen on sen verran monimutkainen olento mieleltään, että se pystyy kyllä sopeutumaan noihin rooleihinkin. Luonto ja biologia vain sanoo vastaan.

[/quote]

Luulen, että se on monimutkaisempaa. Mulle tuntuu todella luonnolliselta olla uros. En pysty sopeutumaan naaraan rooliin. Se vaan tökkii. Tämä tuntuu tulevan jostain syvältä, se tuntuu hyvinkin alkukantaiselta tarpeelta.

Vaikeahan se on löytää sopivaa miestä tuohon. Luulen, että miehet, joilla voisi olla tällaisia haluja, peittävät ne ja häpeävät asiaa. Mulle tämä on helpompaa, koska maskuliinista naista ei katsota niin pahalla. Ei mua ole kukaan ollut vetämässä turpaan tämän takia. Feminiinisyys miehessä on edelleen hävettävä asia tässä maailmassa, mikä on sääli.

ap

Hei mielenkiintoista, ap! Itse olen toisten ehkä aika miesmäiseksi mieltävä nainen, teini-iässä olin ehkä vähän butchkin. Hetero olen kuitenkin suurimmaksi osaksi. Teininä mua luultiin usein pojaksi ja lesboksi.

Mulla ei ole erityistä kaipuuta käänteisiin sukupuolirooleihin ja perusluonteeltani olen aika "feminiininen" (mitä se nyt sitten tarkoittaa), mutta jo ihan ala-asteelta saakka on ollut vaikea sopeutua tytön ja sittemmin naisen rooliin. Onneksi liikkumavaraa tulee enemmän, mitä vanhemmaksi kasvaa. Mun mies on kuitenkin semmoinen "beta-uros", varmaan semmoisia kannattaa katsella :) Luulisin, että sieltä löytää vähemmän testosteronipitoista housunkuluttajaa.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:18"]

Mulla on ollut mun elämän kaikki 3 parisuhdetta tuollaisia, että varsinkin psyykkisesti minä olen ollut se miehen stereotyypin mukainen ja miehet naisen strereotyypin mukaisia. Siis miehet on ollut sellaisia sosiaalisia, tunneherkkiä, hoito- tai taidealalla, läheisyydenkaipuisia. Minä taas olen matemaattis-luonnontieteellisellä alalla, introvertti, vähän juro ja vakava tyyppi. Hyvinhän nuo käännettyjen sukupuoliroolien suhteet on yleensä toimineet. Viimeisimmän kanssa olen ollut naimisissa 7 vuotta nyt.

[/quote]

Mä olen myös matemaattis-luonnontieteellisellä alalla. Ehkä munkin pitäisi katsella hoitoalan miehiä. Nehän sanoo, että insinöörit ja hoitajat kuuluu yhteen.

Munkin aikaisemmissa parisuhteissa on ollut tuollaista, mutta sitten miehiä on saattanut yhtäkkiä hävettää, jos mä olenkin fyysisestä voimakkaampi tai jaksan fyysistä työtä paremmin. Tuntuisi paremmalta, jos mies voisi olla sellaisista asioista ylpeä. Jotain on jäänyt siis puuttumaan.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:24"]

Hei mielenkiintoista, ap! Itse olen toisten ehkä aika miesmäiseksi mieltävä nainen, teini-iässä olin ehkä vähän butchkin. Hetero olen kuitenkin suurimmaksi osaksi. Teininä mua luultiin usein pojaksi ja lesboksi.

Mulla ei ole erityistä kaipuuta käänteisiin sukupuolirooleihin ja perusluonteeltani olen aika "feminiininen" (mitä se nyt sitten tarkoittaa), mutta jo ihan ala-asteelta saakka on ollut vaikea sopeutua tytön ja sittemmin naisen rooliin. Onneksi liikkumavaraa tulee enemmän, mitä vanhemmaksi kasvaa. Mun mies on kuitenkin semmoinen "beta-uros", varmaan semmoisia kannattaa katsella :) Luulisin, että sieltä löytää vähemmän testosteronipitoista housunkuluttajaa.

[/quote]

Mua luullaan usein vieläkin lesboksi ja mieheksikin joskus. Henkkareiden näyttäminen on joskus mielenkiintoista. :D Naisia olisi tarjolla tosiaan ja sekin olisi kiva, mutta sitten mulla on tää pakkomielle. Tiedä sitten, kehen sitä lopulta rakastuu. Saatanhan mä päätyä naisenkin kanssa yksiin.

Se tosiaan pitää muuten paikkansa, että vanhetessa asiat helpottuu kummasti. Sitä on itse tasapainoisempi ja ympäristökin joustaa enemmän kun ikää tulee.

ap

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/970

Rikokseen syyllistyneen ulkomaalaisen karkoittaminen

Pistäkää naapurien postiluukkuihin kirjeitä ja vastaavia! Näiden maahanmuuttajien temput on saatava loppumaan!

Itse asiassa tehtäväsi olisi helppo, jos pitäisit bdsm:stä. Ja ottaisit masokistimiehen. Ovat arjessakin lopulta vähän alistuvampia ja taipuvat siihen rooliin.

Itse olen feminiininen av-mies. Kaikki naiseni ovat olleet lesboja tai biseksuaaleja. Lesbot kiihottaa mua enemmän ku normiheteronainen. Ehkä mä olen itseki lesbo. Jos nyt mies vaan voi olla sellanen. Käytän silmänympärysvoidetta ja kasvovoidetta enkä pidä lätkästä tai autoista enkä syö makkaraa vaan salaattia. Ai niin, rakastan ruoanlaittoa ja lastenhoitoa, olen taiteellinen ja tunneherkkä. Tuoksukynttilät ja suitsukkeet on musta ihania tunnelmanluojia. Pidän myös hartia-ja jalkahieronnan antamisesta naiselleni.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:25"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 13:18"]

Mulla on ollut mun elämän kaikki 3 parisuhdetta tuollaisia, että varsinkin psyykkisesti minä olen ollut se miehen stereotyypin mukainen ja miehet naisen strereotyypin mukaisia. Siis miehet on ollut sellaisia sosiaalisia, tunneherkkiä, hoito- tai taidealalla, läheisyydenkaipuisia. Minä taas olen matemaattis-luonnontieteellisellä alalla, introvertti, vähän juro ja vakava tyyppi. Hyvinhän nuo käännettyjen sukupuoliroolien suhteet on yleensä toimineet. Viimeisimmän kanssa olen ollut naimisissa 7 vuotta nyt.

[/quote]

Mä olen myös matemaattis-luonnontieteellisellä alalla. Ehkä munkin pitäisi katsella hoitoalan miehiä. Nehän sanoo, että insinöörit ja hoitajat kuuluu yhteen.

Munkin aikaisemmissa parisuhteissa on ollut tuollaista, mutta sitten miehiä on saattanut yhtäkkiä hävettää, jos mä olenkin fyysisestä voimakkaampi tai jaksan fyysistä työtä paremmin. Tuntuisi paremmalta, jos mies voisi olla sellaisista asioista ylpeä. Jotain on jäänyt siis puuttumaan.

ap

[/quote]

Mulla on se taas, että olen ulkoisesti hyvin naisellinen. Pienikokoinen, siro, pitkät vaaleanruskeat hiukset, isot tissit. Mutta henkisesti olen sitten semmoisen perisuomalaisen äijän perikuva. Katson myös lätkää ja futista, maistuu kalja ja mallasviski, pelaan tietokoneella paljon jne. Ja olen tosiaan ihan täysin järki- enkä tunneihminen, ja nuorempana oli parisuhteissa ihan Mars&Venus -kirjojen kuvaamia ongelmia ymmärtää toista sukupuolta - ainoa vaan että minä olin aina se joka samaistui Mars-rooliin ja mies oli se käsittämätön tunteilija jonka outoihin tapoihin kuului mm. valittaa asioista ilman että oikeasti halusi että ne ratkaistaan - minusta kannattaa puhua niistä toiselle vain jos haluaa saada toiselta näkökulmaa mitä voisi käytännössä tehdä. 

Seksuaalisessa mielessä olen aina ollut vähän domina. Ja miehet alistuvia. Tiesin että tämä mies on minun kun nykyisen aviomieheni kanssa alkuaikana puolileikilläni uhkasin raiskata strap-on dildolla perseeseen, jos ei ole kiltisti, ja mies innostui asiasta! Mulla on vaan ihan liikaa energiaa että osaisin olla sellainen miehen alla makailija vaan pelkästään. Hassu yksityiskohta on että seksiunissani olen aina mies ja panen naisia. Silti en hereillä ole naisista koskaan ollut seksuaalisesti kiinnsotunut, enkä nyt erityisemmin inhoa elää naisen kropassakaan (joskin joskus toivoisin olevnai iso ja roteva, tuntuu ettei tämä 160-senttinen siro varsi oikein sovi luonteeseeni).