Tutkimuksen mukaan vilkkaat ja haastavat lapset...
ovat usein perheistä, joissa vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja. Tämän on tulkittu johtuvan siitä, että lapsi aistii milloin vanhemmalla on kapasiteettia vastata hänen käyttäytymiseensä, eikä suinkaan siitä, että noissa perheissä vanhemmat olisivat paljon pois. Kuulostaa mielestäni loogiselta, sillä esim. masentuneen vanhemman lapsethan harvoin testaavat vanhempaansa, sillä he aistivat, ettei kaikki ole kunnossa. Jos lapsesi tuntuu siis haasteelliselta, voit ajatella, että olet itse vanhempana tarpeeksi voimakas lapsen silmissa. :)
Kommentit (16)
Mä en taida kestää enää yhtään tutkimusta, nyt meni kuppi nurin!
vaikka vilkas lapsi ei ole se tuhma lapsi
Vilkkaus ei ole tuhmuutta.
Meidän perheessä poika oli se rauhallinen ja ujo ja minä (tytto) vilkas.
Ehkä mua olisi suvaittu enemmän jos veli olisi myos ollut vilkas. äitini aina pahoittelee kuinka olin vaikea lapsi.
Nyt yllätyin kuinka hänen mielestä minun lapsi on vaikea. Hän esimerkiksi ei istunut paikallaan junassa. Vaikka juna oli melkein tyhjä niin äitini mielestä hänen olisi pitänyt istua paikallaan.
Ei hän mitään tehnyt.
Vilkasta lasta usein syytetään kaikenlaisesta kepposesta mitä useinmiten rauhalliset lapset ovat tehneet. Opettajat eivät pidä vilkkaista lapsista.
Ei lapsi ole paha sen takia että on vilkkas.
Yök! varsinkin toi haastava..se on suomennettuna pahankurinen!
Mielenterveysongelmaisten lapset ottavat jo aikaisin vastuuta kodista ja perheen elämästä...
[/quote]
Ymmärtää varmaan ettei taidot vanhempana ole koulutuksesta kiinni. Hyvin ollaan pärjätty.
Minulla on myös todella kiltti ja helppo lapsi. Mitähän tämä kertoo minusta?=)
on, MISTÄ tämä korrelaatio johtuu. Syyt voivat olla niin monimutkaisia ja monenlaisiin taustatekijöihin sidottuja, suora syyseuraus-suhde pitää silloin aina kyseenalaistaa. Miten esim. korkea koulutus varustaa ihmistä kapasiteetilla vastata lapsen tarpeisiin? Eivätkö korkeasti koulutetut usein mielletä prototyyppisesti jopa sellaisiksi tosi elämästä ja inhimillisestä kanssakäymisestä vieraantuneiksi kirjanoppineiksi? Tai yltiö kiireellisiksi uraihmisiksi? Eikö kolmen lapsen motivoitunut kotiäiti, jolla ei ole muuta kuin aikaa ja halua seurata lastensa kehitystä voisi hyvinkin olla tällä alueella kokemuksen kautta paljon " koulutetumpi" vastaamaan lapsen tarpeisiin. Eikö hänellä ajallisesti ja energisesti olisi enemmän kapasiteettia vastata lapsen tarpeisiin kuin uraa luovalla " korkeastikoulutetulla" ?
Ja kuten tuolla jo aiemmin todettiin, eikö lapsen " haasteellisuus" ole aika subjektiivinen kokemus. Miten nämä tutkimukset on tehty? Veikkaanpa, että erilaisten kyselyiden pohjalta (tuskin kymmeniä tutkijoita on valjastettu pitkäaikais-seuraajiksi useisiin kymmeniin lapsiperheisiin seuraamaan arkea ja arvioimaan lasten vilkkautta/haasteellisuutta pitkällä aikavälillä!)...Mitäpä jos korkeasti koulutetut vain kokevat lapsensa keskimääräistä haasteellisemmiksi, sillä he ovat tottuneet akateemiseen älyllisen ja sivistyneen interaktion maailmaansa, eivät kuralätäköissä pomppimiseen kokemuksen huvista.
Eiköhän haasteellisia lapsia esiinny kaikissa sosiaalisissa ryhmissä. Samalla tavoin kuin ujoja ja hiljaisia.
Mitä taas laiminlyötyihin ja väärin kohdeltuihin lapsiin tulee, he reagoivat kukin vähän eri tavalla, jotkut vetäytyen, jotkut aggressiolla, mutta tutkimushan ei ap:n mukaan käsitellyt OIREHTIVIA lapsia vaan vilkkaita ja haasteellisia.
Minusta on ihan naurettavaa niellä näitä tutkimuksia purematta ja edesvastuutonta myös tutkijoilta julkaista näitä korrelaatioita ilman monipuolista analyysia/vaihtoehtoisia selvityksiä vastaavuuksien taustatekijöistä.
Terv: korkeasti koulutettu, ylivilkkaan lapsen äiti
perhe on paha paha paha
lasta laiminlyodään.
ilman tutkimustakin. Kyllä vähän ressukoilla on usein itsensä kaltaisia eli ns. kilttejä lapsia mutta entä sit. mahtuuhan meitä tänne
ja meillä on kaksi varsin rauhallista poikaa. Iloisia ovat kuin mitkä, ja osaavat kyllä riehuakin, mutta ovat kuitenkin perusluonteeltaan varsin " järkeviä" .
nyt ollenkaan se mitä tässä lopulta haetaan vaan ennemminkin se vanhempien psyykkinen kantokyky?
Ja lisäksi: jos lapsi on persoonaltaan vilkas - se on vilkas ja ujo on ujo oli vanhemmat millaisia tahansa. Mutta esim uhman voisi ajatella olevan voimakkaampi jos vanhemmilla enemmän kantokykyä ... hmm...
nimim. ihan oma teoria tää, ei tuontitavaraa :)
Monien aikuisten mielestä nopeasti kehittyvä, alati kyselevä ja liikkuva lapsi on kamala ja haastava, koska vaatii huomiota.
En ihan heti allekirjoita tätä(kään) tutkimusta.
kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, hän uskaltaa uhmata ihan täysillä
Alkoholistin lapset elävät kotona hissukseen, jotteivät vain antaisi syytä juoda.
Masentuneen lapset tekevät kaikkensa, jotta vanhempi piristyisi. Useimmiten tällainen lapsi ei uskalla itse näyttää omaa pahaa oloaan ollenkaan, jottei se vaikuttaisi masentuneen oloon.
Mielenterveysongelmaisten lapset ottavat jo aikaisin vastuuta kodista ja perheen elämästä...
paljon haastavampaa kasvattaa todella ujoa ja arkaa lasta.
Mulla meinaan molemmanlaiset. Poika " ylivilkas" ja tyttö todella epävarma.