Harmittaa, kun vanhempani eivät

osaa mielestäni ns. tavallisesti yhteen sun toiseenkaan asiaan suhtautua.

Viimeisin tilanne oli tämä; lapsi käytti tänä talvena aluksi kädessään kelloa mikä oli joskus meille tullut lehtilahjana.  Noh siinähän tietysti oli kaikenlaista ei sopivaa (luultavasti nikkeliä) ja käteen tuli punainen ihottumarantu.  Meillä oli tarkoituksena ostaa kelloliikkeestä parempi ja sopivampi kello tilanne, vaan vanhempani kuitenkin ehtivät ensin.  Ostivat lapselle Leijona-kellon nahkarannekkeella.  Hintaa oli peräti 45 euroa, kun lapsi oli saanut valita mieleisensä kellon.  ( Kysyin hintaa lapselta ja tottakai hän sen kertoi .)

Noh' tässä lapsi kelloa piti jo muutaman viikon ajan hiihtoloman jälkeen ja taas oli käteen ilmestynyt punaisia plänttejä.  Luulen, että kyse on hikinäpyistä, kun toinen halusi kelloa pitää yötäpäivää kädessään.

Laitoin silti nyt kellon pitämisen tauolle ja rasvataan iltaisin kättä ekseemarasvalla, että nuo punaiset pläntit häviävät täysin pois.

Niin johan eilen jo äitini sanoi, että "eikö lapsi pidä enää kelloaan, kun se on heiltä saatu / he ovat sen ostaneet."  Sanoin, että arvasin tässä taas näin käyvän.  Ja selitin, että haluan, että lapsen käden ihottuma paranee kunnolla.  Sitten otetaan kello taas käyttöön uudestaan.

( Tosin lapsen luokka-avustaja oli sitä mieltä, kun lapsi hänelle puhui uudesta kellosta ja ihottumasta kädessä, että tuossa Leijona-kellossakin on nikkeliä ja että lapsi on sille allerginen.  Kun lapsi tuon papalleen (isäni) kertoi, niin hän piti sitä ihan höpönpöpön puheena ja hänen mielestään taas lapsen käden ihottuma on tullut siitä, että lapsi on pitänyt kellonhihnaa liian tiukalla.  Sen pitäisi olla mahd. löysä ja pyöriä jopa käden ympäri. )