Pitääkö todellakin näyttää laihalta että voi olla tyytyväinen itseensä?

Vaatekoko M tai L.

Missään nimessä en haluaisi olla kokoa S. Ei sopisi mulle.

en varmaankaan olisi niin hysteerinen painon suhteen. Mutta hyvä kun edes kropan voin saada näyttämään siedettävältä.

Jännä juttu, minulla on kauniit kasvot, ja nyt lihottuani niistä ei ole mitään jäljellä. Naama näyttää kamlan turpealta ja kaikki piirteet ovat epäselviä. Haluan laihtua että näytän kasvoista nätiltä.

mutta jos ulkopuolisten mielipiteet merkitsevät paljon, on laihana helpompi pitää itsestään.



t entinen 48/171

nykyinen 58/171

BMI taitaa olla 29. Silti olen mielestäni kaunis. Näytän sopusuhtaiselta (104/85/104), käännän katseita. Minulla on pitkät hiukset, isot silmät, kauniit piirteet ja pukeudun tyylikkäästi. Minulla on komea mies, ihanat lapset, oma talo ja vakituinen työpaikka.



Jos laihtuisin, niin olisinko sitten onnellisempi? Ei ole oikein vara enää olla onnellisempi. Täällä on joillakin tyypeillä sellainen läskikammo, että oksat pois. Jos haluatte näyttää paremmalta, menkää kampaajalle, kosmetologille ja ostakaa itsellenne nättejä vaatteita. Vielä ryhti suoraksi ja hymy huulille niin eiköhän se itsetunto parane.

Sellaiset kukkakepit eivät näytä edes kauniilta. Tärkeintä on, että on hyvä olla itsensä kanssa. MUTTA, mielestäni useimmiten, kun puhutaan liikalihavuudesta esim. lehdissä ja muutenkin, niin käsitellään ainoastaan ulkonäköä. Tärkeintähän asiassa on se, että liikalihavuus on TERVEYDELLE VAARALLISTA. Niin lihavaksi ei kannata itseään päästää, että riskeeraa terveytensä!

Pituutta kun on huimat 160 ja painoa normaalitilassa 53 kg. Laihimmillaan olen painanut 47 kiloa, enkä tykännyt yhtään! Valokuvissa varsinkin näytin ihan aneemiselta, ja muutenkin mun naisihanteeni on aina ollut sellainen rehellisen reitevä ja pehmeä vartalo.