Mistä tietää että eroaa oikeista syistä?

Olemme olleet pitkään avioliitossa (25v) aivan nuoresta saakka. Lapset ovat aikalailla aikuisia. Mieheni hoitaa kodin, kauppareissut, ruoanlaiton, pyykinpesun, pihanhoidon jne. Minä käyn töissä ja kotona ollessani en oikein kiinnostu kodista. ( ihmettelen tätä ) Huomaan ärsyyntyväni toisten tavaroista ja näen kertakaikkiaan punaista jos minun tavaroihini kosketaan. Koti tuntuu vieraalta ja huomaankin haaveilevani omasta kodista, omasta rauhasta ja siitä että kaikki on juuri niin kuin olen itse jättänyt.

En koe koskaan oikeastaan rakastuneeni mieheeni, jotenkin vain olen jäänyt suhteeseen. Osittainen syy voi ainakin olla helppous ja se että mieheni taas palvoo ja palvelee minua. Seksielämä meillä on aina ollut hieman vajaa, eli harvakseltaan ollaan yhdessä oltu. Minä olen lähinnä kärsinyt tästä - tosin en koe haluavani puolisoani juurikaan muulloin kuin biologisesti on jotain saatava. Olen kuitenkin ollut aloitteen tekijä korjatakseni tilannetta ja nostanut kissan usein pöydälle. Olemme sopineet miten asiaa hoidetaan ja tilanne on palannut ennalleen muutamassa päivässä. Mökki ystäviemme edessä sitten onkin varsinainen show. Mieheni esittää meillä olevan mieletön seksisuhde ja minä jotenkin komppaan sitä - usein sitten mökillä tapahtuukin.

Suhteessamme on ollut monelaista vaikeutta - nuoruudessa olen pettänyt ja tunnustanut useammin kuin kerran. Puolisoni taas on valehdellut kaikista mahdollisista existä ja muista ihan mitättömmistä asioista (aikanaan tuoden epäluottamuksen). Lisäksi vuosia sitten oli pahoinpitelyä. Tosin taisin itse kyllä hieman provosoida. Nyt tätä ei ole ollut pitkiin aikoihin, mutta mietinkin johtuuko tämä siitä, että olen aikalailla elänyt puolisoni toivomaa elämää. Tyttöporukalla en ole ollut liikenteessä (16 vuoteen)kuin viimeisten parin kuukauden aikana, jolloin nostin niin oman ajan kuin avioeronkin pöydälle.

Tapasin n. 1,5 v sitten miehen joka herätti minussa yllättävässä tilanteessa yllättäviä tunteita. Tämä mies on minulle tuttu työni puolesta ja elää parisuhteessa. ( ei naimisissa ). Viimeisten kolmen kuukauden aikana tähän työsuhteeseen on tullut mukaan "plussat". Emme tapaa tai soittele kovin usein tai säännöllisesti. Itse varmaan haluaisin hänestä enemmän - hänestä en tiedä. Epäilen, että tämä nykyinen tilanne on hänelle sopiva.

Nyt pohdinkin avioeroa oikein tosissaan. Mieheni ei eroa halua -tosin ei kyllä tiedä tästä miehestäkään, eikä tule koskaan tietämäänkään. Pohdinkin nyt elämäni vaihtoehtoja. Jatkaako avioliittoa jossa elämä on turvallista seesteistä ja liki seksistöntä ( muutenkin seksi vääränlaista ) Vai hypätä elämään omaa elämää, jossa suurella todennäköisyydellä seuraava sydänsuru odottaa jo ihan nurkan takana tämän toisen miehen muodossa.

Taloudellisesti teen työtä, jossa palkka ei ole säännöllinen. Hyvin onnistuessani olen hyvä tuloinen ja huonossa tilanteessa voi vierähtää useampikin kuukausi heikosti. Tämä epävarmuus toki mietityttää. Mökki ja ystävät ovat tärkeitä - mikään ei tälläkään saralla varmasti jatku entiseen tapaan. Joten hypätessäni hyppään yksin ja melkoisten epävarmuustekijöiden kera.

Puolisoani rakastan omalla tavallani - pisimpään tuntemanani ihmisenä - ystävänä -ainoana perheenä ( lasten lisäksi). Tiedän ettei tilanne ole reilu puolisolleni, mutta en vaan voi tai halua luopua niistä pienistä onnen jyvistä joita minulla on tämän työtuttuni kanssa. Itse koen olevani rakastunut elämäni ensimmäistä kertaa. Tosin henkilöön, jonka kanssa minulla ei ilmeisesti voi olla tulevaisuutta. Jäädäkkö odottamaan että myrsky laantuu ja tyytyä häkkilinnun elämään vai hypätä - tässä on pulmani.