Kun ero tulee yllätyksenä

Pyydän, että joku jaksaisi lukea. Olisi hirveästi tukea ja apua kuulla muiden mietteitä.

Ajattelen että mies taisi haluta sinusta vain seksiä ja ei halua sen vakavampaa. Ei muuta kuin uutta miestä etsimään.

Miesytäväni oli jättämässä minua lähes täsmälleen samoilla sanoilla. Päätin, että nyt loppuu tämä soutaminen ja huopaaminen, sanoin miehelle suorat sanat ja otin reippaasti etäisyyttä. Aloin elämään omaa elämääni. Siitäkös mies pelästyi ja tajusi, mitä oli menettämässä. Suosittelen sinulle samaa. Et voi puhumalla voittaa miestä takaisin, ainoa tie on irrottautuminen. Joko palatte yhteen tai ette. Voimia.

Hyväksyt sen, että mies ei halua sitoutua sinuun eikä ole rakastunut, vaikka sinusta ihmisenä pitääkin. Pitää, mutta ei rakasta niin, että teistä tulisi pariskuntaa koskaan. Kannattaa sisäistää se ajatus eikä jäädä elättelemään päiväunelmaa, että"mitä jos sittenkin".

Aika parantaa haavat, vaikka se onkin tuskallista ja hidasta. Sure tämä suhde loppuun rauhassa, ei sitä kiirehtiäkään voi.

Aina, kun sellainen suhde päättyy, mistä ei olisi itse ollut valmis lähtemään, surutyö on aika iso. Ja tunne on tottakai sellainen, että koskaan en voi saada mitään näin ihanaa. No, ihan samanlaista et koskaan saakaan, mutta yleensä kyllä jotakin paljon parempaa. Sellainen suhde, missä toinen osapuoli ei ole täysin mukana ei ole pitkällä aikavälillä hyvä suhde. Juuri nyt voi tuntua, että tämä mies on turvallisin ikinä, mutta jos hän olisi oikeasti turvallinen kumppani sinulle, ei hän jahkailisi sitoutumisen tai suhteen kanssa. Turvallisuutta on se, että toinenkin haluaa olla suhteessa täydellä teholla. Sellaisen suhteen jokainen ihminen ansaitsee.

Juuri nyt sattuu, eikä toisesta haluaisi millään irroittaa, mutta parhaiten suhteista pääsee yli jos ei pidä MITÄÄN yhteyttä ex-kumppaniin. Varsinkin aluksi se on todella tärkeätä. Surutyö vie aikansa ja jokainen työstää sen tavallaan. Mutta varmaa on se, että pääset tästä yli ja että sinulla on mahdollisuus saada jotain paljon parempaa tulevaisuudessa. Voimia.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:19"]Ajattelen että mies taisi haluta sinusta vain seksiä ja ei halua sen vakavampaa. Ei muuta kuin uutta miestä etsimään.
[/quote]
tää on näitä av.n vakivastauksia.
jos sulla ei pyöri mielessä muu kuin seksi, ei se silti tarkoita kaikilla olevan seksi elämän tärkein asia.

Voi, voi. Eikö olisi joskus helpompaa hyväksyä, että suhteet päättyvät, syystä tai toisesta. On hyvä katsoa eteenpäin ja tulevaisuuteen eikä jäädä märehtimään turhia. Kyllä niitä 'oikeita' kumppaneita tulee vielä vastaan vaikka nyt pahalta tuntuukin.

Kuulostaa niin omalta exältäni :D

Alussa oltiin niin rakastunutta ja sielunkumppania että. Ei ollut hänelläkään kummoista seurustelutaustaa ja edelliset suhteet olivat olleet kuulemma sellaisia "hällä väliä" -tyyppisiä max. puolen vuoden suhteita. Olisi varmaan pitänyt hälytyskellot soida jo tuossa vaiheessa, mutta joskus sitä vaan ajattelee olevansa niiiiin ainutlaatuinen ja näiden entisten naisten olleen vain niin huonoja tapauksia.

Jokatapuksessa, eka meni kivasti, mutta sitten alkoi perääntyä. Koko perääntyminen alkoi oikeastaan siitä, kun herra itse puhui ekan kerran, että jossain vaiheessa sitten muutetaan yhteen. Että ahdistui ilmeisesti jo omista puheistaan todella paljon ja kun itse vielä iloisena välillä otin asiaa puheeksi, että missähän kohtaa me nyt ollaan menossa, niin sulkeutui vielä enemmän.

Ero sitten tuli meilläkin aika tarkalleen vuoden seurustelun jälkeen, hän oli jättäjä.

Pahalta se silloin tuntui, mutta aika onneksi kuittaa ja nykyään olen jo ihan naimisiinkin asti ehtinyt. Ei siinä edellisessä suhteessa olisi ollut mitään järkeä, jos toista pelottaa ja ahdistaa sitoutuminen niin paljon ja itse taas olen sitoutujatyyppiä.

Kyllä sinullekin vielä hyvin käy. Löydät vielä ihmisen, joka sopii sinulle paremmin.

Kiitos kaikille todella paljon. Sen voin sanoa käsi sydämmellä ettei tässä suhteessa kumpikaan roikkunut seksin takia. On lohduttava kuulla, että jollakin on niin samankaltainen tarina ja tarinalla onnellinen loppu. Ongelma onkin ehkä se, että en halua päästä yli vaan haluan yrittää YHDESSÄ parantaa suhdetta ja auttaa toisen yli peloista. Siksi se etäisyyden ottaminen tuntuu niin vaikealta. Teidän kommentit antoivat toivoa siitä, että ihan oikeasti minun pitää itse tehdä se ratkaisu. Muuten asia jää vaan roikkumaan ja roikkumaan.

Sanoin jo aijemmin, että miehen pitää luvata jos ikinä hän tarvitsee mitään niin ottaa minuun yhteyttä niin lupaan auttaa ihan missä vaan. Jos tees samanlailla ja sanon että jos hän joskus on valmis yrittämään niin ottaa itse yhteyttä, mutta yritän olla elättelemättä toiveita, että niin tapahtuisi. Hänen numeron ja viestit jo poistin. Koska vieraisiin numeroihin ei soitella ;)

Toivon, että pahin olisi takana. Että alkaisin nähdä taas jonkun syyn lähteä kotoa ja tavata ystäviä. Auttoi myös se, että teille myönsin "ääneen" ensimmäistä kertaa tämän tilanteen. Asiat ei tunnu niin suurilta, kun ne kirjoittaa ylös. Kiitos.

Mulla on Aivan Sama tilanne ja tunteet kuin sulla AP. Itken loputonta virtaa kyyneleitä kun luen tätä ketjua. Kai se on pakko ottaa täys etäisyys. En tiedä onko musta siihen. Pakko olla. En olisi ikinä voinut uskoa että tämä tilanne tulee minulle eteen nyt. Aivan puskista.

Se loputon toivottomuuden tunne, kun ei saa itse mahdollisuutta vaikuttaa vaan toinen päättää. Se kun itsellä on vielä niin paljon kerrottavaa ja tunteita annettavana ja yhtäkkiä pitäisikin luopua täysin vastoin omaa tahtoa. Enkä edes ole sitä tyyppiä joka miesten perään itkee. Saati anelee jäämään. Ihmettelin jopa omia tunteitani miestä kohtaan koko suhteen ajan. Ja silti koen epäonnistuneeni vaikka olin valmis antamaan kaiken.

Kumpa asioista voisi puhua ajoissa. Voimia sinulle ihan hirveästi! Tiiän, ettei mikään mun sanoma pysty nyt lohduttamaan ja, että kukaan ei voi täysin ymmärtää miltä just sun suru tuntuu. Silti se hymy tulee sieltä taas joskus, ihan varmasti.