3v. lyö äitiä

Annat palkinnon kun on ollut tietyn aikaa tekemättä tuollaista? Ja sitten jätät palkinnot pois niin kyllä tuollainen unohtuu.

Eikö sulla oo mitään auktoriteettia? Suutut niin ettei tee tollasta. Todellakin ok, älä nyt ala ainakaan palkitsemaan :o ei siitäkään saa palkkiota kun ei potki mummoja kadulla sitte isompana. Joitakin asioita saa tehdä ja joitakin ei. Eikai kaveriakaan saa lyödä, kaveri lyö pian takaisin, eikä taatusti palkitse lyömättömyydestä. Elämä on. Parempi opetella säännöt pienenä kuin isona mennä vankilaan.

Esttät sen lyömisen ja nipistämisen ym., siis otat lasta käsistä kiinni ja lopetat homman heti alkuunsa. 

Sinnikkäästi ja johdonmukaisesti kiellät ja otat syliin niin, ettei pääse tekemään tuollaista. Kiellät napakasti ja vaikka hermostutkin. Yhtään kertaa ja missään tilanteessa et jätä huonoon kohteluun puuttumatta. Puutut myös joka kerta, jos kohtelee kavereitaan tai jotakuta muuta huonosti.

Itse asiassa meidän 2v aikoinaan puri aina sylissään ollessaan, kerran purin takaisin kun ei puhe tehonnut, niin lopetti, eikä purrut mua enää koskaan. Isäänsä puri jatkossakin, kun ei antanut takaisin.

Mun 2,5v tekee tuota myös. Aloitti hetki sitten päivähoidon, ja nykyään läiskii ja huitoo mua ihan jatkuvasti. Saatetaan esim. lukea rauhassa kirjaa yhdessä, ja yhtäkkiä lapsi huitaisee mua naamaan.

Ei auta suuttuminen eikä edes huutaminen, yritetty on. Lapsi ei vähästä säikähdä, toisin kuin jotkut alkavat heti itkeä jos vähän korottaa ääntään.

Mä olen ottanut nyt uuden taktiikan ja ikään kuin sivuutan koko lyömisen: Estän lasta lyömästä uudelleen ja sanon ettei saa lyödä, ja sitten saatan napata syliin ja vaikka alkaa kutittaa. Tai keksiä ihan mitä tahansa muuta tekemistä, joka pitää sisällään läheistä fyysistä kontaktia ja yhdessäoloa. Jotain positiivista siis. Rankaiseminen ei ole auttanut, joten on pakko yrittää jotain muuta, ja tämä näyttäisi toimivan aika hyvin. Näin myöskään omat hermot eivät kiristy. Lisäksi silloin, kun rankaisin lyömisestä ja nuhtelin lasta, tilanne jäi jotenkin päälle ja lapsi ei päässyt lyömisestä eteenpäin, vaan yritti aina heti huitoa uudelleen. Nyt lyöminen unohtuu.

Nyt tietysti joku tulee vinkumaan, että palkitsen lasta lyömisestä. Mä ajattelen kuitenkin niin, että jotainhan se tuolla lyömisellä hakee, ja nykyään varmastikin ihan vaan huomiota, kun on juuri aloittanut päivähoidossa. Eri asia jos kyseessä olisi isompi lapsi, mutta 2-3-vuotiaan itseilmaisu ja tunteiden käsittely on vielä tosi rajallista.

Minä löisin takaisin.

Tosin minulla ei olekaan lapsia.

Selitä ettei niin saa tehdä, koska jos käyttäytyy noin tulevaisuudessa joku voi lyödä takaisin. Ja muista myös sanoa ettet itse löisi häntä.

Rangaistus taulu käyttöönn meillä ainakin toimii lasten kanssa tytöt 11 ja 4 jo poika10.

Tuon ikäiselle voi  ja täytyy jo selittää, miksi ketään ja mitään ei saa lyödä. Ei pelkät kiellot ja huudot ja rangaistukset auta, jos lapsi ei ymmärrä _miksi_. Sano lapselle, että eihän hänkään tykkäisi jos häntä lyödään ja kysy lapselta miksei; johon lapsi vastaa, että se sattuu. Sitten pystyt helpommin kertomaan, että se sattuu myös äitiä (ja kaikkia muitakin) jos sinä lyöt, eikä ole oikein satuttaa ketään.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 22:36"]

Lyö, puree, raapii, nipistelee, välillä viskoo tavaroita päin jne. Ei auta lapsen tasolle laskeutuminen, katsekontakti ja jämäkät kiellot ja puheet et äitiä sattuu. Jankuttaa vaan "kyllä" takaisin ja yrittää hetken päästä lyödä uudestaan. Joskus alkaa itkemään kielloista, halaa ja pyytää anteeksi mut välillä vaan jatkaa ja jatkaa. Neuvoja miten saisin tämän loppumaan?

[/quote]

Aiemmat neuvot ovat olleet hyviä, mutta niissä on musta ap annettu sulle neuvoja joita ilmeisesti jo toteutat. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen se, että ovatko päiväkodissa mitä sanoneet lapsesta? Onko samanlaista käytöstä siellä? Oletko hoitajille puhunut ongelmasta? Kannattaa kysellä saisitko kiertävän erityislastentarhanopettajan seuraamaan lasta ryhmässä lasta ja auttamaan kasvatuksessa. Toki tuo voi olla melko normaalia kiukuttelua/uhmaa, mutta kun olet jo kertonut käyttäväsi eri metodeja, voisit tuosta saada lisäapuja. Lisäksi jos lapsella on jokin erityisongelma, siihen päästäisiin käsiksi jo tarpeeksi ajoissa. T.Lastenhoitaja

Jatkat vaan johdonmukaisesti kieltämistä ja satuttamisen estämistä ja kerrot, ettei saa satuttaa ketään. Pikku hiljaa lapsi oppii. Jotkut lapset tarvitsevat enemmän ohjausta ja opettelua tässä asiassa, fyysinen aggressiivisuus voi liittyä helposti tulistuvaan temperamenttiin (jota pitää ohjata käytökseltään soveliaaksi), kielen kehityksen viiveeseen (hermostuu kun ei osaa ilmaista itseään), tai yleiseen kypsymättömyyteen, kolmivuotias on vielä pieni ja harjoittelee asioita, tai jossain harvemmassa tapauksessa johonkin neurologiseen häiriöön tai masennukseen, siitä tuskin on teillä kyse, vaan ihan normi tahtoikää, jolloin lapsella on ristiriitaisia tarpeita, ja siitä johtuvaa impulssikontrollin vähyyttä. se kehittyy aikuisen pitkämielisen ja johdonmukaisen. ,ämpimän ohjauksen avulla. Tsemppiä!

Lämpimän ohjauksen - ei ämpimän. Rankaiseminen ei auta. Jämäkkä, tiukka, mutta lasta kunnioittava ohjaus.

http://areena.yle.fi/radio/2538307

Lapsi käyttäytyy päiväkodissa, kylässä jne. hyvin eikä satuta muita aikuisia tai lapsia. Vain äiti on se "kohde" johon kaikki purkautuu. Selitykset ettei saa lyödä, se sattuu ja ei äitikään lyö ei tehoa. Kiitos neuvoista.

Ap