Lue keskustelun säännöt.
Minun pitäisi varmaan ola vähemmän tekemisissä äitini kanssa...
16.03.2015 |
Meillä on aina ollut suhteellisen hankala suhde, en ole itse ollut mikään helppo lapsi enkä teini mutta en tiedä onko äidin luonne sitten taas yhtään auttanut asiaa...
Äitini osaa olla hyvin ymmärtäväinen ja tukeva ja rakastava, silloin kun on sillä tuulella.
Jos hänellä menee huonosti, hän purkaa sen minuun piikittelemällä ja aiheuttamalla minulle pahaa mieltä.
Mun veljet saivai kyllä osansa, mutta tuntuu että pääsivät vähän helpommalla. (Äiti ei sentään heitä huoritellut ikinä, tai sanonut että avioero olisi heistä johtunut...)
Itselläni on nyt kaksi lasta, kolmas tulossa. Esikoisen syntymästä saakka äitini on arostellut vanhemmuuttani. Olisi pitänyt väkisin opettaa pullolle, vaikka lapsi (molemmat oikeasti) ei sitä huolinut, raivosi vain. Tuttikaa ei kelvannut.
Lapsn itkut oli sitten minun syytä koska maitoni oli huonoa ja sitä tuli liian vähän ja lapsi oli liian paljon rinnalla ja itku johtui vatsakivuista koska vatsa ei saanut levätä ja olisi pitänyt lopettaa imettämisen jo kun vauva oli 3vkon ikänen ja antaa pullosta kolmen tunnin välein koska silloin vauva olisi ollut paljon tyytyväisempi. (On kertonut usein mien minä en huolinut ikinä pulloa verrattuna veljiini, ja olin "hankala" lapsi).
Kasvatusta arvostelee, en kuulemma komentele lapsiani tarpeeksi tiukasti. Komentelen kyllä, välillä huudankin, mutta inhoan itseäni joka kerta kun olen huutanut, koska kuulostan ihanäidiltäni, ja muistan miten turvaton olo oli lapsena kun ei ikinä tiennyt mistä se huuto taas alkaa ja mite on taas tehnyt väärin...
Välillä minulla kuitenkin menee myös hermot, enkä vain jaksa kiukuttelua ja pelleilyä ja esikoinen (kohta 4v.) uhmaa eikä yhtäkkiä osaa yhtään mitään. Yritän ja yritän ja yritän pysyä rauhallisena mutta tiukkana, muta tosiaan, välillä sorrun huutamaan.
Nyt täytyy kyllä taas haudata se huuto, ja mietti miten noita kasvatan, koska minulle tuli todella paha mieli viikonloppuna kun kävimme laivalla, minä, lapset ja äitini...
Illalla kun piti mennä nukkumaan esikoinen tietysti taas pelleili, oli jännä tilanne ja kävi kierroksilla. Molemmat lapset sit halusivat nukkua mun vierellä, ja sanoin esikoiselle että nukutan ensin siskonsa ja tulen sitten hänen viereen, hän voi olla mummin vierellä siihen asti ja mummi voi vaikka laulaa. No, jätkä vain huusi ja parkui eikä osannut kuunnella ollenkaan, jolloin äitini huusi hänelle että jos huuto ei lopu hän pistää lapsen istumaan käytävään, koska kukaan ei jaksa tuollaista kuunnella!
No siitähän lapsi vasta hätääntyikin....Sanoin sit lapselle että ei mummi sitä taroittanut, mutta nyt pitää olla hiljaa että sisko saa nukkua, äiti tulee sitten. Kyllä tilanne siitä sitte rauhoittui...
Loppumatka kuitenkin meni sillai että äitini yritti "kasvattaa" mun lapset, eli kun eivät toelleet hän rupesi uhakilemaan "Ette pääse ikinä enää laivalle kun ette osaa olla nätisti" jne....
Minulla on nyt todella paha mieli reissun jälkeen, piti olla hauskaa yhdessä, ja koko reissu meni sitten siihen että lapset kiukuttaa ja äitini uhkailee ja huutaa ja minä yritän pitää kaikkia rauhallisina =(
(Sain kyllä oman osani kuulla siitä miten ei ole mikään ihme että lapseni eivät opi mitään, kun koitin rauhoitella heitä äitini uhakilujen jälkeen...)
Anteeksi pitkä teksti, oli vain pakko avautua.
En taida nyt ottaa yhteyttä äitiini vähään aikaan...
Kommentit (8)
Jos äitisi on huoritellut sinua eikä lopeta, eikä pyydä anteeksi, eikä mene terapiaan kasvaakseen ihmisenä, ei sellaista korvaa mikään määrä "normaalia käytöstä".
Äitisi on pahimmanlaatuinen vanhempi: tasaisesti ilkeää ihmistäkin olisi helpompi kestää kuin sellaista joka silloin tällöin petraa, mutta sitten yllärrää noin, ja käy vielä sinun lastesi kimppuun.
Muodolliset kahvitteluvälit voi aina pitää, mutta en menisi matkoille enkä yöpyisi missään samoissa tiloissa tuollaisen mummon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lisää että äitini tosiaan nyt ilmoitti minulle myös että jos haluan että esikoinen joskus tajuaa että ei lähtötilanteissa yms voi kiukutella ja olla hankala, niin minun pitää vain lähteä ja jättää hänet muutamaksi minuutiksi yksin.
Sanoin sitten että on kyllä joskus tehty niin että hän ei ole päässyt kauppaan mukaan, olen lähtenyt siskon kanssa ja hän on jäänyt isän kanssa kanssa kotiin, niin ollaan tehty ihan väärin ksoka isä on ollut kotona eikä lapsi ole tajunnut että tosiaan jätetään sitten yksin.
Olisi halunnut liavallakin että otais muut lähdetty hytistä ja annettu hänen olla muutaman minuutin yksin siellä kun hän kiukutteli herättyään päikkäreiltä ennen kuin mentiin syömään.
Olen joskus yrittänyt puhua äidille, mutta ei se hyödytä oiekin mitään....
Kerran meillä olikin välit poikki kokonaan muutaman kuukauden ajan, kun olin kännissä soittanut ja avautunut pikkasen.....Siitä nyt on yli 10v. aikaa.
Lisään vielä tähän että minulla ja valjilläni on kaikilla ollut vaikeuksia, hylätyksi tulemisen pelkoja, tunne ettei kelvata eikä olla tarpeeksi hyviä....
Itselläni diagnosoitu kaksisuuntainen mielialanhäiriö, kolme itsemurhayritystä takana, viiltelyä, hakenut hyväksyntää täysin väärällä tavalla, edes yhdeksi yöksi, ryypännyt....
Mutta äitini tapakasvattaa on silti se ainoa oikea.....
Märehdin tätä nyt aivan liikaa, mutta nostan tämän ketjun nyt kertomalla vielä että me sanotaan monta kertaa päivässä "rakastan sua", lapsillani on tapana tulla ihan muuten van antamaan mulle halin ja sanomaan rakastan sua, tai kun ajetaan autoa takapenkiltä kuuluu "äiti, rakastan sua".
Äitini nyt ilmoitti lapsilleni että on ihan turhaa sanoa rakastan sua koko ajan, ettei se tarkoita yhtään mitään jos sit kuitenkin vain kiukkuaa ja on tuhma.
Ja äitini on sitten kateellinen kun lapset ovat mieluummin toisten isovanhempien luona, ja äitinikin luona ovat iloisempia ja tyytyväisempiä kun äitin mies on kotona eikä siellä ole hauskaa jos mennään niin aikaisin että hän ei ole tullut vielä kotiin töistä....
En taida nyt ottaa yhteyttä äitiini vähään aikaan...
Varmaan parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota vähään aikaan yhteyttä. Älä lähde mukaville matkoille yhdessä...
Lapsia ei kyllä nykyään äitisi tavalla kasvateta. Onneksi pysyit itse rauhallisena, vaikka varmasti oli tossa tilanteessa vaikeeta. Huutaminen ja uhkailu ei sovellu koskaan lapsen kasvatukseen. lisää vain pelkoa ja ahdistusta, kuten sinullekin lapsena.
Sinä olet hyvä äiti. Äitisi ei sitä ole.
.
Jätä reilu hajurako moiseen!
Se on hyvä katkaista napanuora omaan äitiin! Turha sitä on aikuista lasta (äitisi) alkaa hyysäämään.